rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallisesti, sosiaalihistoriallisesti ja maisemallisesti merkittävä kohde

Vähä-Pennon kylän kantatalosta Brusilasta 1758 jaettu osatalo, joka siirtynyt nykyiselle paikalleen 1800-luvun lopussa. 1800-luvun lopun ja 1930-lukujen välisenä aikana rakennettu pihapiiri kertoo 1900-luvun maatilan toiminnasta ja asumisen ja elämisen tavasta. Pihapiirin rakennukset ovat säilyttäneet melko hyvin rakennusaikansa rakennusmateriaalit, muodot ja piirteet. Pihapiiri on kasvillisuudeltaan, jäsentelyltään ja pinnoiltaan vaivatta hahmotettavissa tyypilliseksi 1900-luvun maatilaksi. Keskeinen sijainti Kuhmalahdentien ja Kivisalmentien maisemissa sekä ympäröivässä avoimessa peltomaisemassa.

Mattilan pihapiiriin kuuluu kaksi asuinrakennusta ja 10 talousrakennusta. Tila sijaitsee aivan Kuhmalahdentien (maantie 325) varressa. Pääosa pihapiiristä on tien pohjoispuolella; vanha hirsilato, riihi/puimala ja uusi viljakuivuri (1983) Kuhmalahdentien eteläpuolella Vihriäläntien varressa. Pihassa kasvaa upeita kookkaita puita, sireeniä, ruusuja ja muita pensaita sekä perennoja. Koivujen reunustama pihatie johtaa Kivisalmentieltä pihaan. Myös Kuhmalahdentieltä on liittymä pihaan. Kuhmalahdentien reunassa on kuusiaita. Mattila on toimiva marjatila.

Mattila on syntynyt 1758, kun kantatalo Brusila halottiin kahtia Brusilaksi ja Mattilaksi. Mattila on aluksi sijainnut tiiviissä ryhmäkylässä Kivisalmentien toisella puolella, suunnilleen nykyisen Marttalan kohdalla, mutta siirtynyt isonjaon toimituksen myötä nykyiselle paikalleen 1800-luvun lopun aikana. 1899 laaditulla pitäjänkartalla tila on jo nykyisellä paikallaan, mutta sen nimenä on vielä kantatalon mukaan Brusila. Mattilasta on 1900-luvulla lohkottu maata seuraavasti: Lehtola 1909, Rauhala 1925, Ollila 1954. Lisäksi tilasta on lohkottu muutamia mökkitontteja 1980-2000-luvuilla. Tilan yhteydessä on toiminut Pennon kotileipomo sekä tiilitehdas.

Pihapiirin rakennukset:

1 Vanha asuinrakennus (1891): lohkokiviperustus, hirsirunko, satulakatto, aaltopeltikate, 6 ruutuiset ikkunat, julkisivuissa vaalea vaakalaudoitus.

2 Riviaitta/autotalli: satulakatto, tiiliprofiloitupeltikate, julkisivut punamullattua hirttä, autotallilaajennuksen osalla lomalaudoitus.

3 Karjasuoja (1936): lohkokiviperustus, satulakatto, peltikate, julkivivuissa vaihtelee punamullattu hirsipinta ja puhtaaksi muurattu tiili, päätyjen yläosissa keltaiseksi maalattu peiterimoitettu pystylaudoitus.

4 Viljamakasiini (1930-luku): satulakatto, sementtitiilirunko

5 Leipomorakennus

6 Otsa-aitta (hirsi)

7 Otsa-aitta (hirsi)

8 Riihi/puimala/kuivuri: useassa osassa rakennettu, satulakatto, aaltopeltikate, julkisivuissa punamullattu pystylauta ja lomalauta.

Lisäksi kiinteistöön kuuluu uudempi asuinrakennus (1967, laaj. 1970-luvulla), kaksi konevajaa ja viljakuivuri (1983). Vanhin 1889 rakennettu päärakennus on purettu uudemman asuinrakennuksen tieltä.

Yleiskaava

Kuhmalahden kirkonkylän kulttuuriympäristöselvitys 2006. Arkkitehtitoimisto Eija Teivas.

Raine Raitio, Kuhmalahden yleispiirteinen rakennusinventointi 2001.

Kiinteistötiedot. Maanmittauslaitos, Kiinteistötietojärjestelmä. http://www.ktj.fi/

Längelmäveden seudun historia. 2, Kuhmalahden historia II. Hämeenlinna 1954.

Suomen maatilat. 2 osa, Hämeen lääni. Porvoo 1931.

Peruskartta 2016 ja ortoilmakuvat. Maanmittauslaitos. http://www.paikkatietoikkuna.fi/

Peruskartta 1954. Maanmittauslaitos. http://vanhatpainetutkartat.maanmittauslaitos.fi/

Pitäjänkartta 1899. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Senaatinkartta 1855. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/

Tiluskartta 1762. Kansallisarkisto.

Maakirjakartta 1635. Maanmittaushallituksen historiallinen kartta-arkisto. http://digi.narc.fi/digi/