Yli-Laurilan tontilla ovat 1. asuinrakennus (1800-l), 2. vanha talousrakennus, 3 uudehko saunamökki ja 4. vanha maakellari. Yli-Laurila muodostaa Mäki-Laurilan kanssa yhtenäisen ja tiiviin kokonaisuuden. Yli-Laurilan 1800-luvulla rakennettu asuinrakennus on säilynyt ulko- ja sisätiloiltaan poikkeuksellisen hyvin vanhassa asussaan. Pieni pihapiiri rakennuksineen ja kasveineen sekä ympäröivä maisema ovat myös säilyttäneet vanhat piirteensä erittäin hyvin. Yli-Laurilan kapea, pellon laidalla oleva pihapiiri on näkyvällä paikalla Heinälahden rannasta nousevassa rinteessä. Itä-, länsi- ja eteläpuolella on rinnepeltoja. Etelässä maisema jatkuu Heinälahden rannan peltomaisemana, jossa on mm. Arpiaisen tilakeskus. Pihassa on kivijalan jäännökset. Neljäs rakennus on ollut talousrakennuksen itäpuolella, siitä on jäljellä vain perustusten jäännöksiä.

1. Asuinrakennus on rakennettu rinteeseen lohkotuista kivistä tehdylle saumaamattomalle kivijalalle. Lyhytnurkkainen hirsirunko on vuoraamaton, nurkat ovat suojattu laudoituksella. Vintinpäädyt ovat vuorattu peiterimavuorauksella. Rakennus on nykyisin kauttaaltaan harmaantunut, hirsissä on nähtävissä vähäisiä punamullan jäänteitä. Ikkunat ovat 6-ruutuiset postipuulla. Ikkunoiden väri on ilmeisesti ollut keltainen. Helat ja saranat ovat 1900- puolivälistä. Ikkunoiden vuorilaudat ovat yksinkertaiset, klassiset, alkuperäinen väri on ollut valkoinen. Parhaiten säilyneet vuorilaudat ovat pohjoispuolella, muuten paikoin ne ovat paikoin vaurioituneet. Satulakatto on katettu betonitiilellä. Piipusta näkyy vain pieni tynkä, purettu? Pohjoispuolella on pulpettikattoinen, lautaverhoiltu umpikuisti, jossa ruutuikkunat. Laudoissa punamullan jäänteitä. Kuistilla oleva pariovi on helmiponttipaneloitu, saranat sekalaiset. Oven yläpuolella on koristeikkuna, lasi värillistä. Kuistin kohdalle runkoon on avattu suuri aukko, jolloin kuisti jatkuu rungon sisäpuolelle. Sisätilat, peiliovet, pinkopahvit, tapetit, tiiliuunit ja pönttöuunit ovat säilyneet 1900-luvun alkupuolelen asussa. Rakennus on suoralinjainen, ainoastaan nurkkakiville tehty kuisti on vähän paininut. Rakennuksen hirsirunko on kulunut etelä- ja itäsivuilta, joissa näkyy myös pieniä vaurioita. Osa ikkunoista on rikki. Rakennus on kuitenkin vielä pelastettavissa. Asuinrakennus on rakennettu 1900-luvun vaihteessa, mahdollisesti jo 1880-luvulla, jolloin tila lohkottiin.

2. Talousrakennuksessa on pohjoispäässä pieni hirsirunkoinen aitta, muuten rakennus on lautarakenteinen. Rakennus on tehty nurkkaivien päälle. Aitta on vuoraamaton, väri on punamultaa. Nurkat ovat suojattu valkoiseksi maalatuin laudoin. Vuoliaiskatto on katetu betonitiilein. Aitassa on siirtomerkintöjä, se on ilmeisesti tuotu jostain. Ovea suojaa pieni katos, joka jatkuu rakennuksen kattona. Itäpuolella on pieni pulpettikattoinen katos. Aitan alin hirressä on lahovaurioita, jolloin lattia on osin pudonnut alemmaksi.

3. Saunarakennus on pieni ja uudehko.

4. Maakellari on rakennettu lohkotuista kivistä ja peitetty maalla. Rakennettu todennäköisesti samoihin aikoihin asuinrakennuksen kanssa.

Lohanattilan kantatalo Laurilasta erotettiin 1740 Yli-Laurilaksi kutsuttu puolisko. Vuonna 1883 Yli-Laurilasta erotettiin tila, jonka nimeksi tuli Yli-Laurila, entinen Yli-Laurila sai nimen Mäki-Laurila.

Tilan omisti 1883 -1902 Juho Heikinpoika. Hänen jälkeen talo vaihtoi useasti omistajaa aina vuoteen 1921, jolloin isännäksi tuli Akseli Velinen. Talo pysyi suvussa aina 2000-luvun alkupuolelle, jolloin sen omisti Pentti Velinen, jolle talo oli tullut perintönä. Nykyiselle omistajalle talo tuli testamentillä. Muistitiedon mukaan asuinrakennuksessa ei ole asuttu vakituisesti 50 vuoteen. Nykyisin rakennus on autiona. Omistaja on kaatanut pihasta puita. Nykyinen tila muodostettiin vuonna 1997 9,2 hehtaarin kokoiseksi.

Yli-Laurilan kapea, pellon laidalla oleva pihapiiri on näkyvällä paikalla Heinälahden rannasta nousevassa rinteessä. Pohjoispuolella on Mäki-Laurilan tiivis pihapiiri ja metsäinen mäki. Itä- länsi- ja eteläpuolella ovat rinnepellot. Etelässä maisema jatkuu Heinälahden rantaan sijoittuvana peltomaisemana, jossa on mm. Arpiaisen tilakeskus. Piha on pitkänomainen ja siellä kasvaa vanhoja pihapensaita muutamia kookkaita kuusia,mäntyjä ja koivuja. Pihaa ei ole hoidettu ilmeisesti vuosikymmeniin. Pihasta on kaadettu kuusia, joiden kaatojätteitä on ympäri pihaa. Asuinrakennuksen eteläpuolisella rinteellä kasvaa vanhoja omenapuita. Pihassa on lisäksi kivijalan jäännökset. Neljäs rakennus on ollut talousrakennuksen itäpuolella, siitä on jäljellä vain perustusten jäännöksiä.

Heiskanen, J. Viiala. Rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventointi 2005-2006