Maakuntamuseo on lausunut lehtilukusalin arvoista ja mahdollisista muutoksista rakennuksen käytön muuttuessa ensimmäinen kerran vuonna 2015 (diar 384 / 2015). Tuolloin lausunnon sisältö oli seuraava:

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta asiasta. Frenckellin tehtaan alue on Tampereen vanhimpia teollisuusalueita. Alueella on toiminut vaskipaja, värjäämö, mylly ja paperitehdas 1780-luvun alkuvuosina. Frenckelliin hankittiin Suomen ensimmäinen paperikone 1840, ja 1860-luvulla Frenckellissä aloitettiin puuhiokkeen käyttö paperin raaka-aineena. Tehtaan toiminta alueella päättyi 1928 ja alue siirtyi Tampereen kaupungille. Frenckell on keskeinen osa Tammerkosken kansallismaisemaa, joka kuuluu myös valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin. Frenckellin tehdasalueen rakennusten julkisivut ovat säilyttäneet hyvin tehtaan aikaiset piirteensä.

Nykyinen lehtilukusali on rakennettu Frenckellin tehtaan pannuhuoneeksi kahdessa vaiheessa 1905–1907. Hanke oli osa Birger Federleyn suunnittelemaa tehtaan uudisrakennus- ja laajennushanketta. Pannuhuone liittyi rannasta katsottuna hioketehtaan taakse sijoittuneeseen varasto- ja voimalaitosrakennusten kokonaisuuteen ja liitettiin 1870 rakennettuun piippuun. Nykyään tästä kokonaisuudesta ovat jäljellä vain pannuhuone ja piippu, myös niitä yhdistäneet rakenteet on purettu. Alun perin rannan suunnasta muun rakennuskannan taakse jääneestä pannuhuoneesta on tullut osa Tammerkosken kansallismaisemaa. Frenckellin vanhalle pannuhuoneelle on annettu seuraava suojelumääräys (sr-34): ”Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavilla korjaus- ja muutostöillä ei saa turmella rakennuksen, rakenteiden, julkisivujen tai kiinteän sisustuksen rakennustaiteellisia ja rakennusteknisiä arvoja eikä muuttaa rakennuksen räystäskorkeutta eikä kattomuotoa. Rakennuksen sisätilojen tilanjakoa ei saa oleellisesti muuttaa.

Kirjaston toiminta pannuhuoneessa on loppumassa, ja rakennukselle etsitään uutta käyttötarkoitusta. Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään kannanottoakellarin uloskäynnin pienimuotoisiin muutoksiin sekä mahdolliseen ikkuna-aukkojen avaamiseen rakennuksen kellarista kosken suuntaan.

Rakennuksen umpinainen kellarikerros sijoittuu rinteeseen. Pannuhuoneen julkisivuille on ominaista pääkerroksen korostunut asema. Kellarikerros on ollut toissijaista, tehdasalueen sisäpihalle suuntautunutta tilaa, joka muodostaa julkisuvullaan umpinaisen jalustan suurten kaari-ikkunoiden korostamalle pääkerrokselle. Pääkerros on ulkoasultaan tyypillinen voimalasali. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kellarin uloskäynnin aluetta on jo muutettu tehtaan toiminnan lopettamisen jälkeen. Näin ollen pienet, huolellisesti suunnitellut muutokset ovat tältä osin mahdollisia. Sen sijaan uusien valoaukkojen avaaminen kellariin vaatii tarkempaa arviointia. Pirkanmaan maakuntamuseo esittää, että asiaa tutkittaisiin esimerkiksi muutamia vaihtoehtoja vertailemalla. Ensiarvoisen tärkeää on säilyttää kellarikerroksen alisteinen suhde pääkerrokseen ja pääosin umpinainen luonne. Mahdollista aukotusta suunniteltaessa on myös pyrittävä rakennuksessa selkeästi uutta ajallista kerrostumaa edustavaan, eleettömään ja ajattomaan toteutustapaan. Kellarin julkisivun keskeisin alue on koskenpuoleinen, alun perinkin rakennuksen ulkoseinänä toiminut pohjoisen puoleinen osuus.

Mahdolliset tarkemmat suunnitelmat kellarin aukotuksesta pyydetään toimittamaan kommentoitaviksi Pirkanmaan maakuntamuseoon.

Tämän jälkeen maakuntamuseo on antanut lausunnon (diar. 346 / 2017) rakennusta koskeneesta poikkeamislupahakemuksesta vuonna 2017. Tämän lausunnon aineistossa oli esillä vaihtoehto A:n mukainen ratkaisu, jossa kosken puolelle avattaisiin yksi suurikokoinen ikkuna-aukko. Tällöin maakuntamuseo totesi, että muutokset ovat lähtökohtaisesti mahdollisia.

Näin ollen toteamme, että molemmat esitetyt vaihtoehdot ovat kellaritilan ikkuna-aukotuksen osalta mahdollisia. Vaihtoehto B (ikkuna-aukko rakennuksen pohoisseinälle), jossa ikkuna-aukko on hieman pienempi ja muutoksen näkyvyys Tammerkosken kansallismaisemasta rajatumpi, huomioi kuitenkin kulttuuriympäristön arvot paremmin kuin vaihtoehto A.