Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa otsikon mukaisessa asiassa. Kutomorakennus TR9 eli Seelanti sijaitsee Tammerkosken teollisuusmaisemassa RKY-alueella, osana Finlaysonin tekstiilitehtaan vanhoja tuotantorakennuksia. Rakennusta koskee asemakaavamääräys sr-49: Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Rakennuksen julkisivumateriaalia, pintakäsittelytapaa, kattomuotoa, aukotusta ja ikkunoiden puitejakoa ei saa muuttaa kuin pakottavista syistä ja tyyliin sopivalla tavalla.

TR9:n tärkeimmät vaiheet on inventoitu (BST-Arkkitehdit Oy, 2016). Selvitys on luettavissa Siiri-tietopalvelusivustolta (siiri.tampere.fi). Alkuperäinen Seelanti valmistui vuonna 1865, sittemmin sitä on korjattu tulipalojen vuoksi sekä laajennettu ja korotettu. Rakennuksen länsipäädyssä, katon harjalinjan pohjoispuolella sijaitseva torni rakennettiin vuonna 1927 samalla, kun koko rakennusta korotettiin. Talvella 1940 Seelannin kattorakenteet ja eteläisen julkisivun yläosa vaurioituivat pahoin pommituksissa. Pommitettu satulakatto korjattiin tasakatoksi, mutta myöhemmin kattomuoto on palautettu satulakatoksi. Torni selvisi pommituksista ja on säilyttänyt hyvin alkuperäiset piirteensä.

Maakuntamuseo on tehnyt 30.12.2020 maastotarkastuksen sekä TR9:n tornin ulkopuolelle, että Kelloportinkatu 1:n pohjoisseinustalle, jossa oli nähtävillä esimerkki vastaavalla massausmenetelmällä toteutetusta paikkakorjauksesta.

Tornin TR9 eteläjulkisivu on vakavasti vaurioitunut, laastisaumat ovat kauttaaltaan korjaamisen tarpeessa ja tiilien pinnoissa on laajalti rapaumaa. Joitakin tiiliä on murentunut kokonaan. Ehjät tiilipinnat ovat kyseisellä seinällä voimakkaasti mustuneet, mikä on tulkittavissa pommitusten aiheuttaman tulipalon jäljiksi. Nämä historiasta kertovat jäljet on hyvä säästää mahdollisuuksien mukaan korjaustöissä siltä osin, kuin se on teknisesti mahdollista. Tulipalon, sammutusvesien ja pakkasen yhteisvaikutus on luonteva selitys sille, että ainoastaan yksi seinä on huomattavasti muita huonommassa kunnossa. Vaikka torni on erityisen altis viistosateelle eivätkä sen vaatimattomat räystäät juuri suojaa seiniä kattovesiltä, on se muilta osin kohtuullisen hyväkuntoinen. Tornia ei tiettävästi ole lisäeristetty sisäpuolelta, ja se on ollut pääsääntöisesti lämpimänä viime vuodet, joten muurin kosteus- ja lämpöteknisiä ominaisuuksia ei ole merkittävästi muutettu vuosien saatossa.

Massakorjaus Kelloportinkatu 1:n ulkoseinässä on tehty taitavasti ja sulautuu hyvin vanhaan tiilimuuraukseen. Urakoitsijalta saadun tiedon mukaan tiili on korjattu Ardex A46 -korjausmassalla ja saumauksessa on käytetty Weber JSL 5 -jälkisaumauslaastia, jotka molemmat on värjätty vastaamaan ympäröivää värimaailmaa. Valmistajien nettisivujen mukaan kummassakin tuotteessa on pääsidosaineena portlandsementti. Ardex A46 sisältää lisäksi helposti veteen liukenevia muoviaineita.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen korjauksissa on tavoitteena käyttää alkuperäistä vastaavia materiaaleja ja työtapoja. Lisäksi muuratun rakenteen tulee säilyä kosteusteknisilta ominaisuuksiltaan sellaisena, että vesihöyryn läpäisevyys joko säilyy samanlaisena tai paranee rakenteen ulkopintaa kohti. Ratkaisevassa asemassa ovat tiiltä pehmeämmät saumat, jotka ovat tämän ikäisessä rakennuksessa tyypillisesti sidosaineeltaan kalkkivoittoista, hieman sementtiä sisältävää laastia. Saumaukseen sopii nykyaikaisista tuotteista esimerkiksi hydraulinen kalkkilaasti, johon lisätään hieman sementtiä, tai kalkkivoittoinen rappauslaasti KS 35/65. Pahoin vaurioituneet tiilet pyritään korvaamaan purkutiilillä tai mahdollisimman vastaavilla uusilla, mikäli purkutiiliä ei ole saatavilla. Tässä tapauksessa sopivat mainiosti myös tulisijasta tai hormista puretut tiilet, sillä nokeentunut pinta ei haittaa tulipalon värjäämässä seinässä. Vähäisiä tiilen vaurioita voidaan korjata värjätyllä massalla, joka saa olla sidosaineeltaan saumalaastia kovempaa, mutta mieluiten muovitonta. Massakorjausten syvyys ja määrä on hyvä pitää maltillisina, eikä niiden ole suositeltavaa muodostaa laajoja yhtenäisiä alueita.

TR9:n julkisivun kunnostushankkeessa pyritään hyvällä tavalla tiiliverhouksen hienovaraiseen kunnostamiseen, jossa paikkaukset sulautuvat ympäröivään muuraukseen ja ylikorjaamista vältetään. Massakorjaukset voivat täydentää perinteisiä menetelmiä osana kokonaisuutta edellä esitetyin ehdoin.

Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa otsikon mukaisessa asiassa. Kutomorakennus TR9 eli Seelanti sijaitsee Tammerkosken teollisuusmaisemassa RKY-alueella, osana Finlaysonin tekstiilitehtaan vanhoja tuotantorakennuksia. Rakennusta koskee asemakaavamääräys sr-49: Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Rakennuksen julkisivumateriaalia, pintakäsittelytapaa, kattomuotoa, aukotusta ja ikkunoiden puitejakoa ei saa muuttaa kuin pakottavista syistä ja tyyliin sopivalla tavalla.

TR9:n tärkeimmät vaiheet on inventoitu (BST-Arkkitehdit Oy, 2016). Selvitys on luettavissa Siiri-tietopalvelusivustolta (siiri.tampere.fi). Alkuperäinen Seelanti valmistui vuonna 1865, sittemmin sitä on korjattu tulipalojen vuoksi sekä laajennettu ja korotettu. Rakennuksen länsipäädyssä, katon harjalinjan pohjoispuolella sijaitseva torni rakennettiin vuonna 1927 samalla, kun koko rakennusta korotettiin. Talvella 1940 Seelannin kattorakenteet ja eteläisen julkisivun yläosa vaurioituivat pahoin pommituksissa. Pommitettu satulakatto korjattiin tasakatoksi, mutta myöhemmin kattomuoto on palautettu satulakatoksi. Torni selvisi pommituksista ja on säilyttänyt hyvin alkuperäiset piirteensä.

Maakuntamuseo on tehnyt 30.12.2020 maastotarkastuksen sekä TR9:n tornin ulkopuolelle, että Kelloportinkatu 1:n pohjoisseinustalle, jossa oli nähtävillä esimerkki vastaavalla massausmenetelmällä toteutetusta paikkakorjauksesta.

Tornin TR9 eteläjulkisivu on vakavasti vaurioitunut, laastisaumat ovat kauttaaltaan korjaamisen tarpeessa ja tiilien pinnoissa on laajalti rapaumaa. Joitakin tiiliä on murentunut kokonaan. Ehjät tiilipinnat ovat kyseisellä seinällä voimakkaasti mustuneet, mikä on tulkittavissa pommitusten aiheuttaman tulipalon jäljiksi. Nämä historiasta kertovat jäljet on hyvä säästää mahdollisuuksien mukaan korjaustöissä siltä osin, kuin se on teknisesti mahdollista. Tulipalon, sammutusvesien ja pakkasen yhteisvaikutus on luonteva selitys sille, että ainoastaan yksi seinä on huomattavasti muita huonommassa kunnossa. Vaikka torni on erityisen altis viistosateelle eivätkä sen vaatimattomat räystäät juuri suojaa seiniä kattovesiltä, on se muilta osin kohtuullisen hyväkuntoinen. Tornia ei tiettävästi ole lisäeristetty sisäpuolelta, ja se on ollut pääsääntöisesti lämpimänä viime vuodet, joten muurin kosteus- ja lämpöteknisiä ominaisuuksia ei ole merkittävästi muutettu vuosien saatossa.

Massakorjaus Kelloportinkatu 1:n ulkoseinässä on tehty taitavasti ja sulautuu hyvin vanhaan tiilimuuraukseen. Urakoitsijalta saadun tiedon mukaan tiili on korjattu Ardex A46 -korjausmassalla ja saumauksessa on käytetty Weber JSL 5 -jälkisaumauslaastia, jotka molemmat on värjätty vastaamaan ympäröivää värimaailmaa. Valmistajien nettisivujen mukaan kummassakin tuotteessa on pääsidosaineena portlandsementti. Ardex A46 sisältää lisäksi helposti veteen liukenevia muoviaineita.

Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen korjauksissa on tavoitteena käyttää alkuperäistä vastaavia materiaaleja ja työtapoja. Lisäksi muuratun rakenteen tulee säilyä kosteusteknisilta ominaisuuksiltaan sellaisena, että vesihöyryn läpäisevyys joko säilyy samanlaisena tai paranee rakenteen ulkopintaa kohti. Ratkaisevassa asemassa ovat tiiltä pehmeämmät saumat, jotka ovat tämän ikäisessä rakennuksessa tyypillisesti sidosaineeltaan kalkkivoittoista, hieman sementtiä sisältävää laastia. Saumaukseen sopii nykyaikaisista tuotteista esimerkiksi hydraulinen kalkkilaasti, johon lisätään hieman sementtiä, tai kalkkivoittoinen rappauslaasti KS 35/65. Pahoin vaurioituneet tiilet pyritään korvaamaan purkutiilillä tai mahdollisimman vastaavilla uusilla, mikäli purkutiiliä ei ole saatavilla. Tässä tapauksessa sopivat mainiosti myös tulisijasta tai hormista puretut tiilet, sillä nokeentunut pinta ei haittaa tulipalon värjäämässä seinässä. Vähäisiä tiilen vaurioita voidaan korjata värjätyllä massalla, joka saa olla sidosaineeltaan saumalaastia kovempaa, mutta mieluiten muovitonta. Massakorjausten syvyys ja määrä on hyvä pitää maltillisina, eikä niiden ole suositeltavaa muodostaa laajoja yhtenäisiä alueita.

TR9:n julkisivun kunnostushankkeessa pyritään hyvällä tavalla tiiliverhouksen hienovaraiseen kunnostamiseen, jossa paikkaukset sulautuvat ympäröivään muuraukseen ja ylikorjaamista vältetään. Massakorjaukset voivat täydentää perinteisiä menetelmiä osana kokonaisuutta edellä esitetyin ehdoin.