Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa asiakohdassa mainitusta hankkeesta, jonka tarkoituksena on purkaa Perälä-nimisen huvilan päärakennus ja talousrakennus. Maakuntamuseo ei ole puoltanut Perälän huvilan päärakennuksen purkamista vuosina 2017 ja 2018 antamissaan lausunnoissa (diar. 364/2017 ja 224/2018). Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys esitti 27.6.2019 ko. huvilaa suojeltavaksi rakennusperinnön suojelusta annetun lain nojalla. Pirkanmaan Ely-keskus päätti 17.4.2019 jättää rakennuksen suojelematta ja totesi, että rakennuksen säilymisedellytyksiä voitaisiin parantaa sallimalla toinen asuinrakennus ko. rakennuspaikalle.

Lempäälän kulttuuriympäristöohjelman mukaan vuonna 1905 rakennettu Perälä on yksi Lempäälän vanhimmista huviloista ja on säilyttänyt poikkeuksellisen hienon jugendhenkisen asunsa niin ulko- kuin sisätiloiltaan. Suhteellisen korkean harkkokivistä tehdyn kivijalan päällä seisova hirsirunkoinen rakennus on ollut tyhjillään pitkään ja joutunut ilkivallan kohteeksi. Kiinteää sisustusta on ilkivallasta huolimatta jäljellä; sisätiloista löytyy edustavia kaakeliuuneja, kasetoituja paneelikattoja, listoituksia ja väliovia. Rakennuksen alkuperäinen huonejako on säilynyt pääpiirteissään. Pihapiiri on kasvanut käytännössä umpeen, eikä maisemallista yhteyttä järvelle enää ole. Rannassa on hirsirunkoinen sauna ja päärakennuksen vieressä talousrakennus. Kohde on myös historiallisesti kiinnostava, sillä rakennuksessa tehtiin Suomen ensimmäiset yleisradiolähetyskokeilut vuonna 1923.

Huvilan purkamista perustellaan sen laajoilla rakenteellisilla vaurioilla, mikrobivaurioitumisella sekä korjaustyön onnistumisen epävarmuustekijöillä. Maakuntamuseolle on toimitettu raportit rakennuksesta teetetyistä kuntoselvityksistä (Rakennusinsinööritoimisto Petri Annila; Kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus 2.2.2018 sekä RTA-tarkastus Rauno Peltola; Rakennusterveysasiantuntija RTA-lausunto 8.8.2018) ja niihin liittyvistä mikrobianalyyseistä. Rakennuksesta analysoiduista materiaalinäytteistä (12 kpl) löydettiin kaikista selvä mikrobikasvu. Näytteistä 8 kpl otettiin alapohjan alapinnasta ryömintätilan kautta, 1 kpl yläpohjan oljista, 2 kpl hirsiseinän pellavariveestä ja 1 kpl tapetista. Kuntotutkimuksen yhteenvedossa arvioitiin huvilan vesikaton, perustusten, hirsirungon, ulkoverhouksen ja muiden rakennusosien toimenpidetarpeet niin mittaviksi, että päädyttiin suosittelemaan rakennuksen purkamista taloudellisin perustein.

Maakuntamuseo on tehnyt kohteeseen 15.7.2019 maastotarkastuksen, jonka aikana havaittiin seuraavaa. Ilman rakenneavauksia nähtävissä olevia, merkittäviä vaurioita ovat rikotut ikkunat, yhden tulisijan perustuksen painuminen, saumapeltikatteen heikko kunto sekä sen pahin vuotokohta, joka on aiheuttanut itäseinän hirsirunkoon lahovaurion. Kylmillään olleen rakennuksen sisätilat ovat olleet jatkuvassa yhteydessä ulkoilmaan kosteuden ja lämpötilan vaihdellessa säätilan mukaan. Omistajan vaihdoksen yhteydessä ikkunat, katto ja laho osa seinää oli suojattu tilapäisesti, jolloin rakenteisiin kohdistunut kosteusrasitus väheni. Tarkasteluhetkellä osa kattoa suojaavista muoveista oli rikkoutunut tai pois paikoiltaan. Huvila sijaitsee jyrkkäpiirteisen tontin korkeimmalla kohdalla, josta maanpinta kaataa pintavedet pääosin poispäin rakennuksesta. Kattovedet johtuvat kuitenkin puutteellisten syöksytorvien kautta perustuksiin aiheuttaen niille normaalista poikkeavaa kosteusrasitusta. Edellä mainittua yhden tulisijan perustuksen painumista lukuunottamatta perustukset ovat kuitenkin liikkuneet vain vähän ja todennäköisesti pitkän ajan kuluessa. Rakennuksen alla on riittävä, kauttaaltaan kulkukelpoinen ryömintätila, jossa oli aistittavissa useimmille maapohjaisille ryömintätiloille tyypillinen mullan tuoksu. Alapohjan puurakenteissa oli silmin havaittavaa lahovauriota ja mikrobikasvustoa ainoastaan itäseinän massiivisen lahovaurion kohdalla. Asuinkerroksen huoneissa ei ollut aistittavissa mikrobiperäistä hajua. Pinkopahvit tapetteineen oli poistettu, eikä sisäpinnoissa ollut, itäseinän vauriokohtaa lukuunottamatta, havaittavissa kosteusvaurioiden jälkiä. Vinttikerros on korkea ja hyvin tuulettuva, myös vinttihuoneiden yläpuolelta. Mainitun vakavan vuotokohdan lisäksi vesikatteen aluslaudoituksessa, lähinnä läpivientien ympärillä, näkyi joitakin vähäisempiä kosteusvaurioita. Ulkoverhouksen maalipinta on kulunut ja puumateriaali harmaantunutta, mutta pääosin kovaa, joten verhous on kunnostettavissa tarpeenmukaisin puupaikkauksin.

Maastotarkastuksen aikana tehtyjen, silmämääräisten havaintojen perusteella huvilan rakenteet ovat kunnostettavissa, joskin laajoin toimenpitein. Sinänsä kiistattomien mikrobilöytöjen osalta tulee huomioida näytteenottopaikat ja -olosuhteet, kylmillään oleva rakennus, luonnonmateriaalien luontaiset mikrobit ja etenkin ryömintätilan ulkoilmaa vastaavat olosuhteet. 

Maakuntamuseo katsoo, että huvilarakennuksen rakennushistorialliset ja historialliset arvot ovat sellaiset, että purkamisluvan myöntämiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisia perusteita. Muiden rakennusten osalta maakuntamuseo on esittänyt aiemmassa lausunnossaan (diar.364/2017), että niiden säilyttäminen olisi suotavaa. Perälän huvila sijaitsee asemakaava-alueen vieressä, alueella, johon kohdistuu laajempia maankäytön kehittämisen paineita pitkällä aikavälillä. Kohteen lähiympäristö ja tontin laajuus huomioiden tonttia olisi mahdollista hyödyntää  uudisrakentamiseen rakennusten, erityisesti päärakennuksen, säilyttämisen lisäksi. Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla purkamisluvan myöntämistä ko. rakennuksille vaan esittää, että rakennusten suojelu ja tontin käyttömahdollisuudet ratkaistaan asianmukaisesti asemakaavalla.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa asiakohdassa mainitusta hankkeesta, jonka tarkoituksena on purkaa Perälä-nimisen huvilan päärakennus ja talousrakennus. Maakuntamuseo ei ole puoltanut Perälän huvilan päärakennuksen purkamista vuosina 2017 ja 2018 antamissaan lausunnoissa (diar. 364/2017 ja 224/2018). Pirkanmaan perinnepoliittinen yhdistys esitti 27.6.2019 ko. huvilaa suojeltavaksi rakennusperinnön suojelusta annetun lain nojalla. Pirkanmaan Ely-keskus päätti 17.4.2019 jättää rakennuksen suojelematta ja totesi, että rakennuksen säilymisedellytyksiä voitaisiin parantaa sallimalla toinen asuinrakennus ko. rakennuspaikalle.

Lempäälän kulttuuriympäristöohjelman mukaan vuonna 1905 rakennettu Perälä on yksi Lempäälän vanhimmista huviloista ja on säilyttänyt poikkeuksellisen hienon jugendhenkisen asunsa niin ulko- kuin sisätiloiltaan. Suhteellisen korkean harkkokivistä tehdyn kivijalan päällä seisova hirsirunkoinen rakennus on ollut tyhjillään pitkään ja joutunut ilkivallan kohteeksi. Kiinteää sisustusta on ilkivallasta huolimatta jäljellä; sisätiloista löytyy edustavia kaakeliuuneja, kasetoituja paneelikattoja, listoituksia ja väliovia. Rakennuksen alkuperäinen huonejako on säilynyt pääpiirteissään. Pihapiiri on kasvanut käytännössä umpeen, eikä maisemallista yhteyttä järvelle enää ole. Rannassa on hirsirunkoinen sauna ja päärakennuksen vieressä talousrakennus. Kohde on myös historiallisesti kiinnostava, sillä rakennuksessa tehtiin Suomen ensimmäiset yleisradiolähetyskokeilut vuonna 1923.

Huvilan purkamista perustellaan sen laajoilla rakenteellisilla vaurioilla, mikrobivaurioitumisella sekä korjaustyön onnistumisen epävarmuustekijöillä. Maakuntamuseolle on toimitettu raportit rakennuksesta teetetyistä kuntoselvityksistä (Rakennusinsinööritoimisto Petri Annila; Kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus 2.2.2018 sekä RTA-tarkastus Rauno Peltola; Rakennusterveysasiantuntija RTA-lausunto 8.8.2018) ja niihin liittyvistä mikrobianalyyseistä. Rakennuksesta analysoiduista materiaalinäytteistä (12 kpl) löydettiin kaikista selvä mikrobikasvu. Näytteistä 8 kpl otettiin alapohjan alapinnasta ryömintätilan kautta, 1 kpl yläpohjan oljista, 2 kpl hirsiseinän pellavariveestä ja 1 kpl tapetista. Kuntotutkimuksen yhteenvedossa arvioitiin huvilan vesikaton, perustusten, hirsirungon, ulkoverhouksen ja muiden rakennusosien toimenpidetarpeet niin mittaviksi, että päädyttiin suosittelemaan rakennuksen purkamista taloudellisin perustein.

Maakuntamuseo on tehnyt kohteeseen 15.7.2019 maastotarkastuksen, jonka aikana havaittiin seuraavaa. Ilman rakenneavauksia nähtävissä olevia, merkittäviä vaurioita ovat rikotut ikkunat, yhden tulisijan perustuksen painuminen, saumapeltikatteen heikko kunto sekä sen pahin vuotokohta, joka on aiheuttanut itäseinän hirsirunkoon lahovaurion. Kylmillään olleen rakennuksen sisätilat ovat olleet jatkuvassa yhteydessä ulkoilmaan kosteuden ja lämpötilan vaihdellessa säätilan mukaan. Omistajan vaihdoksen yhteydessä ikkunat, katto ja laho osa seinää oli suojattu tilapäisesti, jolloin rakenteisiin kohdistunut kosteusrasitus väheni. Tarkasteluhetkellä osa kattoa suojaavista muoveista oli rikkoutunut tai pois paikoiltaan. Huvila sijaitsee jyrkkäpiirteisen tontin korkeimmalla kohdalla, josta maanpinta kaataa pintavedet pääosin poispäin rakennuksesta. Kattovedet johtuvat kuitenkin puutteellisten syöksytorvien kautta perustuksiin aiheuttaen niille normaalista poikkeavaa kosteusrasitusta. Edellä mainittua yhden tulisijan perustuksen painumista lukuunottamatta perustukset ovat kuitenkin liikkuneet vain vähän ja todennäköisesti pitkän ajan kuluessa. Rakennuksen alla on riittävä, kauttaaltaan kulkukelpoinen ryömintätila, jossa oli aistittavissa useimmille maapohjaisille ryömintätiloille tyypillinen mullan tuoksu. Alapohjan puurakenteissa oli silmin havaittavaa lahovauriota ja mikrobikasvustoa ainoastaan itäseinän massiivisen lahovaurion kohdalla. Asuinkerroksen huoneissa ei ollut aistittavissa mikrobiperäistä hajua. Pinkopahvit tapetteineen oli poistettu, eikä sisäpinnoissa ollut, itäseinän vauriokohtaa lukuunottamatta, havaittavissa kosteusvaurioiden jälkiä. Vinttikerros on korkea ja hyvin tuulettuva, myös vinttihuoneiden yläpuolelta. Mainitun vakavan vuotokohdan lisäksi vesikatteen aluslaudoituksessa, lähinnä läpivientien ympärillä, näkyi joitakin vähäisempiä kosteusvaurioita. Ulkoverhouksen maalipinta on kulunut ja puumateriaali harmaantunutta, mutta pääosin kovaa, joten verhous on kunnostettavissa tarpeenmukaisin puupaikkauksin.

Maastotarkastuksen aikana tehtyjen, silmämääräisten havaintojen perusteella huvilan rakenteet ovat kunnostettavissa, joskin laajoin toimenpitein. Sinänsä kiistattomien mikrobilöytöjen osalta tulee huomioida näytteenottopaikat ja -olosuhteet, kylmillään oleva rakennus, luonnonmateriaalien luontaiset mikrobit ja etenkin ryömintätilan ulkoilmaa vastaavat olosuhteet. 

Maakuntamuseo katsoo, että huvilarakennuksen rakennushistorialliset ja historialliset arvot ovat sellaiset, että purkamisluvan myöntämiselle ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisia perusteita. Muiden rakennusten osalta maakuntamuseo on esittänyt aiemmassa lausunnossaan (diar.364/2017), että niiden säilyttäminen olisi suotavaa. Perälän huvila sijaitsee asemakaava-alueen vieressä, alueella, johon kohdistuu laajempia maankäytön kehittämisen paineita pitkällä aikavälillä. Kohteen lähiympäristö ja tontin laajuus huomioiden tonttia olisi mahdollista hyödyntää  uudisrakentamiseen rakennusten, erityisesti päärakennuksen, säilyttämisen lisäksi. Pirkanmaan maakuntamuseo ei puolla purkamisluvan myöntämistä ko. rakennuksille vaan esittää, että rakennusten suojelu ja tontin käyttömahdollisuudet ratkaistaan asianmukaisesti asemakaavalla.