Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Nokian Sarkolan ja Vahalahden kyliä koskevasta osayleiskaavaluonnoksesta. Kaava-alue käsittää kylien keskeisimmät kulttuuriympäristöt, jotka on myös määritelty valtakunnallisesti arvokkaiksi rakennetuiksi kulttuuriympäristöiksi ja joita koskevat siten valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kansallisena kulttuuriperintönämme. Kaava-alueen arkeologinen perintö on hyvin rikasta ja monipuolista, mukana on mm. valtakunnallisesti merkittäväksi luokiteltu rautakautinen kalmisto. Erityyppiset ja –ikäiset muinaisjäännökset kivikaudelta historialliselle ajalle yhdessä muiden kulttuuriperintökohteiden ja kulttuurimaiseman kanssa muodostavat erittäin merkittävän kulttuurihistoriallisen kokonaisuuden. Suunnittelussa tulee huolehtia, että uusi maankäyttö ei vaaranna alueen kulttuuriympäristöarvojen säilymistä ja että suunnitelmassa käytetään riittäviä suojelumääräyksiä.

Rakennettu kulttuuriympäristö ja maisema

Suunnittelualueen rakennetun kulttuuriympäristön ja maiseman erityisiä arvoja ovat historialliset kylät talonpoikaista rakentamistapaa edustavine rakennuksineen ja pihapiireineen, avoin peltomaisema niin maisemallisena kuin historiallisena elementtinä sekä vanha tiestö. Maiseman historiallista kertovuutta lisäävät erityyppiset perinnemaisemakohteet, perinnebiotoopit. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaat ja alueen rakennetusta kulttuuriympäristöstä laaditussa selvityksessä I ja II luokkiin arvotetut rakennetun ympäristön kohteet tulee merkitä kaavaan omalla kohdemerkinnällään. Kohdemerkintään tulee liittää määräys, joka edellyttää niiden keskeisten arvopiirteiden, kuten vanhan rakennuskannan, säilyttämistä. Tämä merkintätapa on käyttökelpoinen taajemmin rakennetulla kyläalueella. Yksittäisissä, alueen reunoilla sijaitsevissa pihapiireissä, esimerkiksi maatilojen talouskeskuksissa, suojelu voi liittyä yksilöidymmin kohteen pääkäyttötarkoitukseen, esimerkiksi muodossa AM/s. Rasterilla merkittyjen arvoalueiden keskeisimmät kulttuuriset piirteet tulee määritellä kaavamääräyksessä ja viitata selostukseen, jossa arvot esitetään seikkaperäisemmin. Selostukseen tulee liittää myös luettelo arvokkaista rakennetun ympäristön kohteista. Merkintää tulee liittää asianmukainen määräys.

Uudisrakentamisen sijoittaminen Vahalahden kylän historialliselle ydinalueelle, vanhojen pihapiirien tuntumaan on riski maiseman kulttuurihistoriallisten arvojen säilymiselle. Varovainen täydennysrakentaminen on mahdollista, mutta edellyttäen, että sitä ohjataan riittävästi. Uusia rakennuspaikkoja ei kuitenkaan tule osoittaa Vahalahden kylätontin luoteiskärkeen, pellon reunaan. Keskeisimmät uudisrakentamista koskevat ohjeet tulee liittää määräyksinä kaavakarttaan. Historiallisten maakirjakylien rintapellot omaavat erityistä historiallista mutta myös maisemallista arvoa ja niiden säilyttäminen mahdollisimman laajasti rakentamattomana on tärkeää. Keskeisimmät peltoalueet tulee merkitä merkinnällä MA ja määräyksellä, jossa edellytetään niiden säilyttämistä avoimena. AT-alueen rajausta tulee myös tarkistaa näillä alueilla siten, että alue ei ulotu pellolle. Mahdollinen maatalouteen liittyvä rakentaminen on sallittua maisemaan sopivalla tavalla ja paikoissa, joissa siitä ei ole maisemallista haittaa.

Arkeologinen kulttuuriperintö

Kaavahankkeeseen liittyen on tehty arkeologinen inventointi, jonka raportin mukaan (Mikroliitti Oy, 26.6.2012) alueella sijaitsee 13 kiinteää muinaisjäännöstä ja kuusi muuta arkeologista kohdetta. Maakuntamuseo toteaa, että alueen arkeologista kulttuuriperintöä ei ole otettu kaavan suunnittelussa huomioon riittävällä tavalla. Kaavaluonnoksen merkinnät ja aluevaraukset eivät turvaa kiinteiden muinaisjäännösten ja niiden ympäristön säilymistä.

Kaavasuunnittelussa on otettava huomioon, että kiinteän muinaisjäännöksen kohdalle ja sen välittömään läheisyyteen ei voida osoittaa rakentamista tai muuta uutta maankäyttöä. Suurin osa kohteista on tarkemmin rajaamattomia, joten maankäytön muutoksen suunnittelu niiden lähiympäristöön edellyttää muinaisjäännösten laajuuden selvittämistä koetutkimusten avulla kaavaprosessin yhteydessä. Lisäksi maakuntamuseo muistuttaa, että muinaisjäännöskohteiden ympäristö on otettava huomioon maankäytön suunnittelussa osana arkeologista perintöä. Jokaiseen kiinteään muinaisjäännökseen kuuluu suoja-alue, joka on tarpeen muinaisjäännöksen säilymiseksi sekä sen laadun ja merkityksen kannalta välttämättömän tilan varaamiseksi sen ympärille (MML 4 §). Kiinteän muinaisjäännöksen kohdalle ja sen ympärille on siis kaavassa pyrittävä varaamaan riittävän laaja rakentamaton alue. Muinaisjäännösten asema osana kulttuuri- ja luonnonmaisemaa tulee säilyttää ymmärrettävänä. Erityisesti rautakautisten kohteiden ja historiallisten kylätonttien ympäristössä säilynyt maatalousmaisema, jonka kautta näiden kohteiden suhde vanhoihin elinkeinoihin on edelleen hahmotettavissa, tuo muinaisjäännökselle lisäarvoa. Tämän vuoksi muinaisjäännösten ympäristöjen säilymisen turvaamiseksi on kaavassa otettava käyttöön edellä mainittu MA-merkintä ja tarvittaessa muita merkintöjä, joista tulee neuvotella maakuntamuseon kanssa.

Kaavakartan mittakaavasta johtuen kiinteät muinaisjäännökset on merkittävä ensisijaisesti turkoosinvärisellä SM-kohdemerkinnällä. 1.luokan muinaisjäännös (inventointikohde nro 29) tulee merkitä SM-aluevarauksena (turkoosi). Myös muita, riittävän laajoja muinaisjäännösalueita voi merkitä samalla tavalla. On suositeltavaa käyttää turkoosia väriä myös SM-osa-aluemerkinnöissä, jolloin alueen suojelustatus tulee riittävän selkeästi esille. Muinaismuistokohteen/-alueen määräykseen tulee lisätä lause: Alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty. SM-kohdemerkinnän määräykseen tulee lisätä myös lause: Muinaisjäännöksen laajuus tulee selvittää Pirkanmaan maakuntamuseosta tai Museovirastosta. Tarvittavat lisäykset on tehtävä myös kaavaselostukseen. Kohdekohtaisina kommentteina kiinteitä muinaisjäännöksistä maakuntamuseo toteaa lisäksi seuraavaa.

Talola 2, kivikautinen asuinpaikka (kohde 34), koillinen osa-alue. Muinaisjäännösalueelle ja sen ympäristöön on merkitty laaja AT-aluevaraus, joka käsittää mm. suuren osan rantapeltovyöhykkeestä. Kyseinen ratkaisu ei turvaa kiinteän muinaisjäännöksen ja sen ympäristön säilymistä eikä sitä voida hyväksyä. Kohteen ympärille on varattava riittävän laaja rakentamaton alue. Avoimen peltomaiseman ja rantanäkymän säilyttäminen kohteen pohjoispuolella on tärkeää muinaisjäännöksen ymmärrettävyyden säilymiseksi.

Sarkolan kylätontti (kohde 77). Historiallisten karttojen perusteella paikannettu kylätonttialue (inventointiraportti, s. 32, sininen rajaus) on merkittävä kaavaan yhtenäisellä rasteri- tms. aluemerkinnällä, jonka selitys ja määräys ovat muotoa: Historiallisen kylätontin alue. Aluetta koskevista maankäyttösuunnitelmista on neuvoteltava museoviranomaisten kanssa. Museoviraston nykyisen ohjeistuksen mukaan edelleen asuttuja/rakennettuja kylätonttien osia ei määritellä kiinteiksi muinaisjäännöksiksi, mutta niihin saattaa sisältyä kiinteitä rakenteita ja maakerroksia, joita koskee muinaismuistolain rauhoitus. Sarkolantien ja Tynnyrkiventien risteyksen länsipuolella, pellolla sijaitseva kylätontin autioitunut osa sekä kylätontin itäosassa todetut rakennus- ja kellarijäännökset (raportin sivulla 31 selostetut jäännökset) tulee merkitä kaavaan SM-kohteina. Kylätontin länsipuoleiselle rantapeltoalueelle merkittyä AT-aluevarausta ei voida hyväksyä. Myös kylätontin lounais- ja koillispuoleiset pellot tulee säilyttää osana kylätontin historiallista ympäristöä, eikä kyläalueen laajentamista näille alueille voida puoltaa. Kylätontin itäpuolella sijaitsee lisäksi rautakautinen tai historiallinen muinaisjäännös Sarkola E (kohde 74), jonka säilymistä ja arvoa em. AT-aluevaraus myös vaarantaa.

Erkkilä 2, kivikautinen asuinpaikka (kohde 57). Muinaisjäännösalueelle ja sen ympäristöön on kaavaluonnokseen merkitty laaja AT-aluevaraus. Merkintä ei turvaa kiinteän muinaisjäännöksen ja sen ympäristön säilymistä eikä sitä voida hyväksyä. Kohteen ympärille on jätettävä riittävän laaja rakentamaton alue.

Pelto-Aho, rautakautinen ja historiallinen röykkiöalue (kohde 42). Muinaisjäännöksen länsireunaan sekä välittömästi sen länsi- ja lounaispuolelle on kaavaluonnokseen merkitty laaja AT-aluevaraus ja uusi asuinrakennuspaikka. Ratkaisu ei turvaa kiinteän muinaisjäännöksen ja sen ympäristön säilymistä eikä sitä voida hyväksyä. AT-varauksen rajoja tulee tarkistaa ottaen huomioon muinaisjäännösalueen lounais- ja luoteispuoleiset peltoalueet, joiden säilyttäminen on tärkeää arkeologisen kohteen ymmärrettävyyden kannalta. Rakentamisen osoittaminen muinaisjäännöksen välittömään läheisyyteen edellyttää lisäksi kohteen tarkan maanalaisen laajuuden selvittämistä kaavahankkeen yhteydessä.

Vahalahden kylätontti (kohde 78). Vanhojen karttojen perusteella paikannettu kylätonttialue (raportti, s. 35, sininen ja punainen rajaukset) on merkittävä kaavaan yhtenäisellä aluemerkinnällä Historiallisen kylätontin alue. Autioitunut kylätontin osa (punainen rajaus) tulee merkitä SM-kohteena tai -alueena. Kylätontin pohjoispuoleiselle pellolle merkittyä AT-aluevarausta ei voida hyväksyä. Kiinteän muinaisjäännöksen lounaisrajalle on kaavaluonnokseen lisäksi merkitty vesijohto, mitä ei voida pitää hyvänä ratkaisuna kohteen suojelun näkökulmasta.

Arkeologiset inventointikohteet 551 (Yli-Hemminki, maa- ja kivirakenne), 559 (Törmälä 2, kiviröykkiö) ja kohteeseen 560 kuuluva kiviaita (Sarkola-Törmälä tie, alakohde 2) on merkittävä kaavaan suojeltavina rakenteina (s), jotka liittyvät historiallisen ajan asutukseen ja elinkeinoihin. Kohteen 551 iän ja merkityksen selvittäminen voi vaatia inventointia tarkempia kenttätutkimuksia.

Kaavahankkeen vaikutuksia arkeologiseen perintöön ja muuhun kulttuuriympäristöön ei ole arvioitu asianmukaisesti. Kaavaselostuksesta puuttuvat myös kuvaukset/selostukset AM-aluevarauksista sekä johto- ja linjamerkinnöistä. Inventoinnissa tarkastettuja kohteita, joita ei suojella, ei ole syytä selostaa yksityiskohtaisesti kaavan lähtökohtien kuvauksessa (s. 9, kohteet 1-3). Kaavaselostuksessa on käytettävä asianmukaista arkeologista perintöä koskevaa terminologiaa (kiinteät muinaisjäännökset, ei ”muinaisjäänteet”). Arkeologien kulttuuriperintö, rakennettu ympäristö ja kulttuurimaisema ovat laajemman käsitteen, kulttuuriympäristön osia.

Kaavaehdotus tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.