Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään ennakkolausuntoa otsikossa mainitusta asiasta. Tampereen keskustan eteläpuolella Pyhäjärvessä sijaitseva Viikinsaari on ollut 1800-luvulta alkaen suosittu vapaa-ajanviettopaikka. Vuosisadan lopussa saari siirtyi Tampereen kaupungille, joka rakennutti saareen kivisen laivalaiturin ja nykyisen rakennuskannan. Tanssipaviljongista ja henkilökunnantalo Helmannilasta on vuonna 2022 laadittu rakennushistoriaselvitykset (Arkkitehdit MY), jotka antavat hyvät tiedot saaren ja rakennusten historiasta ja muutoksista.

Saarella on voimassa vuonna 1994 hyväksytty asemakaava, jossa molemmat lausunnon kohteena olevat rakennukset on suojeltu suojelumerkinnällä. Tanssipaviljongilla on suojelumerkintä sr-7: Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Helmannilalla on suojelumerkintä sr-17: Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Korjaus- ja muutostöillä ei saa turmella rakennuksen rakennustaiteellisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja.

Asemakaavan suojelumerkintöjen lisäksi Viikinsaari on Pirkanmaan 2040 maakuntakaavaa varten laaditussa selvityksessä tunnistettu maakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Alueen arvojen vaalimiseen tähtäävät merkinnät ja määräykset on osoitettu sekä voimassa olevassa maakuntakaavassa että Tampereen kantakaupungin yleiskaavassa 2040.

Viikinsaaren vahtimestarina pitkään toimineen ja talossa asuneen Tapio Hellmanin mukaan nimetty Helmannila on Viikinsaaren vanhin olemassa oleva rakennus. Se tunnetaan myös nimillä vahtimestarin asunto ja henkilökunnantalo. Rakennuksen on suunnitellut kaupunginarkkitehti Lambert Petterson ja se valmistui vuonna 1894. Hirsirakennus edustaa tyyliltään 1800-luvun lopun nikkarityyliä, jossa näkyy myös orastavia vaikutteita kansallisromantiikasta.

Helmannila on säilyttänyt erinomaisesti alkuperäistä vastaavan ilmeensä. Sen keskeisiä ominaispiirteitä ovat mm. graniittikivijalka, vaakapaneloidut julkisivut, koristeelliset t-malliset ikkunat, runsaat sahalaitaiset koristelistoitukset ja jyrkkä satulakatto avoräystäineen. Suurimmat ulkoasua koskevat muutokset ovat olleet katon päätyjä koristaneiden räystäskoristeiden ja itäjulkisivun ikkunan poistaminen. Sisätilojen pintoja on uudistettu voimakkaammin, mutta alkuperäinen tilanjako on säilynyt.

Vapriikin kuva-arkiston vanhojen valokuvien perusteella Helmannila on aluksi ollut väritykseltään hyvin tumma. Kenties rakennus on kuvattu vastavalmistuneena, vielä maalaamattomana. Joka tapauksessa jo ennen 1920-lukua rakennus on maalattu vaaleaksi. Listoitus on ollut aavistuksen vaaleampi kuin laudoitus ja ikkunapokat.

Rakennuksen peltikatto ja julkisivut on tarkoitus huoltomaalata, ikkunat ja sisätilat kunnostaa ja muuttaa henkilökunnan sosiaalitilasta kahvilaksi. Lisäksi harkitaan itäsivulta poistetun ikkunan palauttamista.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että luontevin väri konesaumatulle peltikatolle on tummanharmaa tai patinoitunutta kuparia jäljittelevä vihreä. Julkisivujen värityksessä voidaan pitäytyä nykyisissä värisävyissä tai tilata julkisivujen väritutkimus ja valita värisävyt tutkimustulosten perusteella mahdollisimman lähelle alkuperäisiä sävyjä tai valita perinnevärikartoilta 1870-1900-lukujen uusrenessanssin puutaloille tyypilliset värisävyt. Saaren ainoana asuinrakennuksena Helmannilan väritys voisi hyvinkin poiketa muiden rakennusten värityksestä.

Sisätilojen muutoksissa tulisi säilyttää tilanjaon perusperiaate ja mahdollisimman paljon alkuperäisiä rakennusosia, kuten listoitukset, väliovet ja tulisijat. Mikäli poistettu ikkuna löytyy laudoituksen alta tai varastoista, se on mahdollista palauttaa alkuperäiselle paikalleen. Tilalle on myös puusepäntyönä mahdollista tilata alkuperäistä vastaava ikkuna, mikäli se toteutetaan käsityönä huolellisesti detaljeja myöden, olemassa olevia ikkunoita mallina käyttäen (mm. muoto, profiilit, heloitus).

Viikinsaaren tanssipaviljongin on suunnitellut Tampereen kaupungin rakennustoimiston arkkitehtiosaston rakennusmestari Eetu Murros. Rakennus valmistui vuonna 1928 ja se on tyyliltään uusklassistinen lukuun ottamatta saaren vanhimpien rakennusten tyyliin viittaavia sahalaita-aiheita laudoituksen alapäissä. Rakennus on säilyttänyt melko hyvin alkuperäistä vastaavan ilmeensä, vaikka rakennukseen on tehty myöhemmin kellarikerrokseen tiloja ja alkujaan avoin tassilava on ummistettu ikkunoilla. Sen keskeisiä ominaispiirteitä ovat mm. julkisivujen pystypeiterimalaudoitus ja lyyrakoristeet, lipunmyyntikoppien ruutuikkunat koristeellisine ikkunankehyksineen sekä pilarit. Vanhojen valokuvien perusteella tanssipaviljonki on ollut julkisivuiltaan hieman nykyistä tummempi, listoitus, pilarit ja ikkunapokat selvästi vaaleammat (mahdollisesti valkoiset).

Rakennus on tarkoitus huoltomaalata. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että nykyinen väritys on melko lattea. Rakennukselle suositellaan tehtäväksi väritutkimusta. Maalien värisävyt tulisi valita tutkimustulosten perusteella mahdollisimman lähelle alkuperäisiä sävyjä tai vaihtoehtoisesti valita perinnevärikartoilta 1920-luvun uusklassistiselle puutalolle tyypilliset sävyt. Rakennuksen loiva satulakatto on kolmiorimahuopakatettu. Mikäli mahdollista, kattomateriaali tulisi säilyttää tai uusia vastaavana. Katemateriaali voidaan myös vaihtaa muiden rakennusten tapaan konesaumatuksi peltikatoksi, mikäli halutaan pitkäikäisempi kate.

Molempien rakennusten huoltomaalaus tulisi tehdä perinteisellä pellavaöljymaalilla ja ikkunoiden kunnostus perinteisin menetelmin käyttäen pellavaöljykittiä ja luonnonöljypohjaista maalia. Mikäli pintoja on aiemmin käsitelty muilla maalityypeillä, on maalin valinnassa oltava erityisen huolellinen. Useiden perinnemaalivalmistajien luonnonöljypohjaiset tuotteet soveltuvat myös muiden maalityyppien päälle maalattavaksi, mutta poikkeuksiakin on.

Rakennusten kulttuurihistoriallisista arvoista merkittävä osa on sitoutunut niiden rakennusmateriaaleihin, muotoihin ja rakennustekniikkaan. Kaikki kunnostustyöt tulee tästä johtuen tehdä mahdollisuuksien mukaan perinteisin menetelmin ja materiaalein, säästävän korjaamisen periaatetta noudattaen, kuten tähänkin asti.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään ennakkolausuntoa otsikossa mainitusta asiasta. Tampereen keskustan eteläpuolella Pyhäjärvessä sijaitseva Viikinsaari on ollut 1800-luvulta alkaen suosittu vapaa-ajanviettopaikka. Vuosisadan lopussa saari siirtyi Tampereen kaupungille, joka rakennutti saareen kivisen laivalaiturin ja nykyisen rakennuskannan. Tanssipaviljongista ja henkilökunnantalo Helmannilasta on vuonna 2022 laadittu rakennushistoriaselvitykset (Arkkitehdit MY), jotka antavat hyvät tiedot saaren ja rakennusten historiasta ja muutoksista.

Saarella on voimassa vuonna 1994 hyväksytty asemakaava, jossa molemmat lausunnon kohteena olevat rakennukset on suojeltu suojelumerkinnällä. Tanssipaviljongilla on suojelumerkintä sr-7: Kulttuurihistoriallisesti arvokas ja kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Helmannilalla on suojelumerkintä sr-17: Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Korjaus- ja muutostöillä ei saa turmella rakennuksen rakennustaiteellisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja.

Asemakaavan suojelumerkintöjen lisäksi Viikinsaari on Pirkanmaan 2040 maakuntakaavaa varten laaditussa selvityksessä tunnistettu maakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Alueen arvojen vaalimiseen tähtäävät merkinnät ja määräykset on osoitettu sekä voimassa olevassa maakuntakaavassa että Tampereen kantakaupungin yleiskaavassa 2040.

Viikinsaaren vahtimestarina pitkään toimineen ja talossa asuneen Tapio Hellmanin mukaan nimetty Helmannila on Viikinsaaren vanhin olemassa oleva rakennus. Se tunnetaan myös nimillä vahtimestarin asunto ja henkilökunnantalo. Rakennuksen on suunnitellut kaupunginarkkitehti Lambert Petterson ja se valmistui vuonna 1894. Hirsirakennus edustaa tyyliltään 1800-luvun lopun nikkarityyliä, jossa näkyy myös orastavia vaikutteita kansallisromantiikasta.

Helmannila on säilyttänyt erinomaisesti alkuperäistä vastaavan ilmeensä. Sen keskeisiä ominaispiirteitä ovat mm. graniittikivijalka, vaakapaneloidut julkisivut, koristeelliset t-malliset ikkunat, runsaat sahalaitaiset koristelistoitukset ja jyrkkä satulakatto avoräystäineen. Suurimmat ulkoasua koskevat muutokset ovat olleet katon päätyjä koristaneiden räystäskoristeiden ja itäjulkisivun ikkunan poistaminen. Sisätilojen pintoja on uudistettu voimakkaammin, mutta alkuperäinen tilanjako on säilynyt.

Vapriikin kuva-arkiston vanhojen valokuvien perusteella Helmannila on aluksi ollut väritykseltään hyvin tumma. Kenties rakennus on kuvattu vastavalmistuneena, vielä maalaamattomana. Joka tapauksessa jo ennen 1920-lukua rakennus on maalattu vaaleaksi. Listoitus on ollut aavistuksen vaaleampi kuin laudoitus ja ikkunapokat.

Rakennuksen peltikatto ja julkisivut on tarkoitus huoltomaalata, ikkunat ja sisätilat kunnostaa ja muuttaa henkilökunnan sosiaalitilasta kahvilaksi. Lisäksi harkitaan itäsivulta poistetun ikkunan palauttamista.

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että luontevin väri konesaumatulle peltikatolle on tummanharmaa tai patinoitunutta kuparia jäljittelevä vihreä. Julkisivujen värityksessä voidaan pitäytyä nykyisissä värisävyissä tai tilata julkisivujen väritutkimus ja valita värisävyt tutkimustulosten perusteella mahdollisimman lähelle alkuperäisiä sävyjä tai valita perinnevärikartoilta 1870-1900-lukujen uusrenessanssin puutaloille tyypilliset värisävyt. Saaren ainoana asuinrakennuksena Helmannilan väritys voisi hyvinkin poiketa muiden rakennusten värityksestä.

Sisätilojen muutoksissa tulisi säilyttää tilanjaon perusperiaate ja mahdollisimman paljon alkuperäisiä rakennusosia, kuten listoitukset, väliovet ja tulisijat. Mikäli poistettu ikkuna löytyy laudoituksen alta tai varastoista, se on mahdollista palauttaa alkuperäiselle paikalleen. Tilalle on myös puusepäntyönä mahdollista tilata alkuperäistä vastaava ikkuna, mikäli se toteutetaan käsityönä huolellisesti detaljeja myöden, olemassa olevia ikkunoita mallina käyttäen (mm. muoto, profiilit, heloitus).

Viikinsaaren tanssipaviljongin on suunnitellut Tampereen kaupungin rakennustoimiston arkkitehtiosaston rakennusmestari Eetu Murros. Rakennus valmistui vuonna 1928 ja se on tyyliltään uusklassistinen lukuun ottamatta saaren vanhimpien rakennusten tyyliin viittaavia sahalaita-aiheita laudoituksen alapäissä. Rakennus on säilyttänyt melko hyvin alkuperäistä vastaavan ilmeensä, vaikka rakennukseen on tehty myöhemmin kellarikerrokseen tiloja ja alkujaan avoin tassilava on ummistettu ikkunoilla. Sen keskeisiä ominaispiirteitä ovat mm. julkisivujen pystypeiterimalaudoitus ja lyyrakoristeet, lipunmyyntikoppien ruutuikkunat koristeellisine ikkunankehyksineen sekä pilarit. Vanhojen valokuvien perusteella tanssipaviljonki on ollut julkisivuiltaan hieman nykyistä tummempi, listoitus, pilarit ja ikkunapokat selvästi vaaleammat (mahdollisesti valkoiset).

Rakennus on tarkoitus huoltomaalata. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että nykyinen väritys on melko lattea. Rakennukselle suositellaan tehtäväksi väritutkimusta. Maalien värisävyt tulisi valita tutkimustulosten perusteella mahdollisimman lähelle alkuperäisiä sävyjä tai vaihtoehtoisesti valita perinnevärikartoilta 1920-luvun uusklassistiselle puutalolle tyypilliset sävyt. Rakennuksen loiva satulakatto on kolmiorimahuopakatettu. Mikäli mahdollista, kattomateriaali tulisi säilyttää tai uusia vastaavana. Katemateriaali voidaan myös vaihtaa muiden rakennusten tapaan konesaumatuksi peltikatoksi, mikäli halutaan pitkäikäisempi kate.

Molempien rakennusten huoltomaalaus tulisi tehdä perinteisellä pellavaöljymaalilla ja ikkunoiden kunnostus perinteisin menetelmin käyttäen pellavaöljykittiä ja luonnonöljypohjaista maalia. Mikäli pintoja on aiemmin käsitelty muilla maalityypeillä, on maalin valinnassa oltava erityisen huolellinen. Useiden perinnemaalivalmistajien luonnonöljypohjaiset tuotteet soveltuvat myös muiden maalityyppien päälle maalattavaksi, mutta poikkeuksiakin on.

Rakennusten kulttuurihistoriallisista arvoista merkittävä osa on sitoutunut niiden rakennusmateriaaleihin, muotoihin ja rakennustekniikkaan. Kaikki kunnostustyöt tulee tästä johtuen tehdä mahdollisuuksien mukaan perinteisin menetelmin ja materiaalein, säästävän korjaamisen periaatetta noudattaen, kuten tähänkin asti.