Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaisesta hankkeesta. Maakuntamuseo on tutustunut hankkeen aineistoon ja toteaa seuraavaa.

Vuonna 1995 vahvistetussa asemakaavassa rakennus sijaitsee Lahdenperänkatuun rajautuvalla suojaviheralueella. Asuinrakennuksen omistaa Tampereen kaupunki, ja se on ollut tyhjillään edellisen vuokrasopimuksen päätyttyä. Rakennus on kerrosalaltaan pieni, puolitoistakerroksinen yhden asunnon omakotitalo. Rakennuksessa on kapeahko mansardikatto ja länsisivulla pieni umpikuisti. Sisäänkäynti tontille on Koivistontieltä. Palstoittamalla syntyneet pientaloalueet Tampereella -selvityksen (Tampereen kaupunki 2019) mukaan asuintalo on rakennettu ennen 1940-lukua ja rakennuslupatiedoissa mainitaan rakennusvuodeksi 1928, selvästikin ennen alueen ensimmäistä asemakaavaa v. 1953. Naapuritalo Koivistontie 57 on samanikäinen ja naapuritontit Koivistontien pohjoispuolella 1950-luvulla tai vuoden 1960 jälkeen rakentuneita. Selvityksessä todetaan, että Koivistonkylän korttelirakenteelle tyypillistä ovat vaihtelevan muotoiset korttelit eri-ikäisine rakennuksineen, kaartuvat katulinjat ja alueen mäkisyys.

Koivistontie 59 edustaa alueen vanhinta rakennuskerrostumaa ja sen tyypillisiä maisemapiirteitä. Lähiympäristöstä ei kuitenkaan muodostu erityistä arvoaluetta. Valitettavasti myös tontin maisemallinen asema on hämärtynyt viereisen Koivistontien-Lahdenperänkadun-Hallilankadun risteysalueen rakentumisen myötä. Suojaviheralueella sijaitsevana asuinpientalona Koivistontie 59 säilymiselle alkuperäisessä käytössään ei liene realistisia mahdollisuuksia. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo kuitenkin, että rakennuksen purkaminen heikentäisi väistämättä Koivistonkylän kaupunginosan historiallista kerroksisuutta ja monimuotoista kaupunkikuvaa, ja esittää, että rakennukselle tutkitaan uusia käyttötarkoituksia esimerkiksi liiketilana tai yhdistysten toimitilana. Maakuntamuseo esittää lisäksi kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, että, mikäli purkamiseen kuitenkin päädytään, omistaja huolehtii käyttökelpoisten rakennusosien asianmukaisen kierrätyksen järjestämisestä. Esimerkiksi alkuperäiset ikkunat, ehjät hirret ja listoitukset, ulko- ja väliovet, mahdolliset tulisijat ja muu kiinteä sisustus on syytä purkaa säilyttäen ja tarjota varaosiksi soveltuviin kohteisiin.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Vuonna 1995 vahvistetussa asemakaavassa rakennus sijaitsee Lahdenperänkatuun rajautuvalla suojaviheralueella. Asuinrakennuksen omistaa Tampereen kaupunki, ja se on ollut tyhjillään edellisen vuokrasopimuksen päätyttyä. Rakennus on kerrosalaltaan pieni, puolitoistakerroksinen yhden asunnon omakotitalo. Rakennuksessa on kapeahko mansardikatto ja länsisivulla pieni umpikuisti. Sisäänkäynti tontille on Koivistontieltä. Palstoittamalla syntyneet pientaloalueet Tampereella -selvityksen (Tampereen kaupunki 2019) mukaan asuintalo on rakennettu ennen 1940-lukua ja rakennuslupatiedoissa mainitaan rakennusvuodeksi 1928, selvästikin ennen alueen ensimmäistä asemakaavaa v. 1953. Naapuritalo Koivistontie 57 on samanikäinen ja naapuritontit Koivistontien pohjoispuolella 1950-luvulla tai vuoden 1960 jälkeen rakentuneita. Selvityksessä todetaan, että Koivistonkylän korttelirakenteelle tyypillistä ovat vaihtelevan muotoiset korttelit eri-ikäisine rakennuksineen, kaartuvat katulinjat ja alueen mäkisyys.

Koivistontie 59 edustaa alueen vanhinta rakennuskerrostumaa ja sen tyypillisiä maisemapiirteitä. Lähiympäristöstä ei kuitenkaan muodostu erityistä arvoaluetta. Valitettavasti myös tontin maisemallinen asema on hämärtynyt viereisen Koivistontien-Lahdenperänkadun-Hallilankadun risteysalueen rakentumisen myötä. Suojaviheralueella sijaitsevana asuinpientalona Koivistontie 59 säilymiselle alkuperäisessä käytössään ei liene realistisia mahdollisuuksia. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo kuitenkin, että rakennuksen purkaminen heikentäisi väistämättä Koivistonkylän kaupunginosan historiallista kerroksisuutta ja monimuotoista kaupunkikuvaa, ja esittää, että rakennukselle tutkitaan uusia käyttötarkoituksia esimerkiksi liiketilana tai yhdistysten toimitilana. Maakuntamuseo esittää lisäksi kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti, että, mikäli purkamiseen kuitenkin päädytään, omistaja huolehtii käyttökelpoisten rakennusosien asianmukaisen kierrätyksen järjestämisestä. Esimerkiksi alkuperäiset ikkunat, ehjät hirret ja listoitukset, ulko- ja väliovet, mahdolliset tulisijat ja muu kiinteä sisustus on syytä purkaa säilyttäen ja tarjota varaosiksi soveltuviin kohteisiin.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.