sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Historiallinen arvo – Sosiaalihistoria

Pihapiiri edustaa Ansionkallion 1900-luvun alun työväenasuinrakentamista. Yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus ja puurunkoinen piharakennus ovat peräisin todennäköisesti 1910-luvulta. Molemmat on peruskorjattu melko voimakkaasti, mutta alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen ja elämisen tapa, asunto puutalossa, aputiloja piharakennuksessa, on säilynyt.

Ympäristöarvo – Maisemallisesti keskeinen sijainti

Lähelle katulinjaa sijoitetulla melko kookkaalla asuinrakennuksella on kohtalainen merkitys Luisukadun katumaisemassa.

Arvoalue

Kohde sijaitsee Kaupungin vanhan raja-aidan ympäristön kulttuurihistoriallisella arvoalueella (2012/A0005).

Luisukadun varressa sijaitseva kadulta luoteeseen nouseva suorakaiteen muotoinen tontti, jolla 1900-luvun alun ja 1910-luvun alun välisenä aikana rakennetut yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus ja puurunkoinen piharakennus.

Pihapiiri kuluu Ansionkallion vanhimpiin 1900-luvun alussa rakennettuihin työväenasumuksiin. Tontin rajat mukailevat pääosin 1899 palstoitussuunnitelmaa (tontti no: 66). Ainoastaan Töyräskadun ja Luisukadun yhdistävä Jyrkkäkatu on jäänyt rakentamatta ja katupohjaa on myöhemmin lunastettu osaksi tonttia.

Asuin- ja piharakennus on rakennettu 1900-luvun alussa, viimeistään 1910-luvulla alussa, ainakin asuinrakennus, mahdollisesti molemmat kahdessa vaiheessa.

Aluksi tontti on muiden alueen tonttien tapaan ollut vuokralla. Tontti on lohkottu Kaarilalle siirtyneistä Provastin perintötilan maista ilmeisesti 1920-luvun puolivälin tienoilla. Rakentajasta ei ole tietoa, mutta suullisen perimätiedon mukaan piharakennus olisi ollut Ansionkallion vanhin mökki ja siellä olisi asunut aluksi suutari.

Nykyinen omistaja on ostanut kiinteistön 1994. Rakennukset on peruskorjattu ja asuinrakennus korotettu 1990-2000-luvuilla.

Kohteen välittömässä lähiympäristössä on muutamia säilyneitä 1900-luvun alkupuolen asuinrakennuksia sekä muutamia 1960-luvun pienkerrostaloja muistuttavia paritaloja. Tontin kaakkoispuolella, Luisukadun toisella puolella on rakentamaton, luonnontilainen metsäalue. Siellä on kulkenut Tampereen ja Pohjois-Pirkkalan välinen kaupunginraja, jolle 1900-luvun alkuvuosina rakennettiin luonnonkivistä ladottu raja-aita.

Piha nousee kadulta luoteeseen, kohti Ansionkallion lakea. Piha on pääosin nurmipintainen, paikoin kallioinen. Autopaikka asuinrakennuksen koillispäädyssä ja kulku kuistille on laatoitettu punasävyisin betonikivin. Hyvin hoidetulla pihalla kasvaa vaahtera, pihlaja ja kukkaistutuksia. Kasvillisuus on osin modernia. Pihan pinnat ja kasvillisuus ovat osin perinteiset.

Pihapiirin ja rakennusten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuin- ja piharakennuksen, pihan pintojen ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennus – piharakennus rakennusparin säilyminen.

Piharakennuksen kattomuodon, kattokulman, runkomuodon ja molempien rakennusten rakennusajankohdalle ominaisten julkisivumateriaalien ja muotojen säilyminen.

Tontin tasoerojen säilyminen.

Ansionkallion tonteille luonteenomaisen avokallion säilyminen nähtävissä.

Asuinrakennuksen aseman säilyminen katumaisemassa.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Kati Lahtinen/ 11.6.2003. 2003 inventoinnin kohdenumero 328.

- Ansionkallion palstoitussuunnitelma 1899, Toivo Borgenström; Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Rakennus- ja muutosluvat, Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

- Viistoilmakuvat, http://www.bing.com/maps (Bird’s eye view).

Kiinteistön asukas.