Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta asi-asta. Maakuntamuseo on aiemmin antanut lausunnon (diar. 160/2015) kaavan osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta. Lausunnossaan maakuntamuseo tote-si, että kaava-alueen kulttuuriympäristöarvot ovat poikkeuksellisen moninaisia, mikä asettaa hankkeelle erityisiä haasteita. Kaavan osallistumis- ja arviointi-suunnitelmassa kaavan tavoitteisiin on asianmukaisesti kirjattu alueen arvok-kaan kulttuuriperinnön säilyttäminen sekä uudisrakentamisen ja kulttuuriympä-ristöarvojen yhteen sovittaminen. Nähtävillä olevassa kaavaselostusluonnok-sessa tätä ei kuitenkaan selkeästi todeta, vaan kaavaselostus keskittyy kulttuu-riympäristöistä ensisijassa puisto- ja viherympäristöjen arvojen säilytystavoittei-siin. Kaavassa ratkaistaan kuitenkin myös lukuisten muiden arvokkaiden kult-tuuriympäristökohteiden tulevaisuus. Kaavan tavoitteena tulee olla koko kaava-alueen sekä sen vaikutusalueen kulttuuriympäristöarvojen vaaliminen.

Edellisessä lausunnossaan maakuntamuseo toi esiin kaavaan liittyviä selvitys-tarpeita. De Gamlas Hemin inventointi on valmistunut. Arkeologisilla kohteilla on suoritettu maatutkaluotaus (Geo-Work Oy 2015) ja arkeologiset koekaivauk-set (Heiskanen & Luoto 2015), joiden raportit on liitetty kaava-aineistoon. Tutki-muksissa on löytynyt Frenckellin kalkkiruukin kalkkiuunin jäännös. Nalkalan tiili-ruukin paikalla on voitu rajata arkeologisesti potentiaalinen alue, jolle koekai-vaus ei kuitenkaan ulottunut. Raportissa otaksutaan, että alueen maatutkauk-sessa havaitut anomaliat liittyvät 1800–1900-luvun purku- ja täyttökerroksiin.

Osallistumis- ja arviointisuunnitelmasta antamassaan lausunnossa Pirkanmaan maakuntamuseo totesi, että Koulukadun kentästä ja Ratinan sillasta ei ole ole-massa asemakaavatasoista tietoa. Lisäksi maakuntamuseo esitti lausunnos-saan, että alueen kulttuuriympäristöstä ja sen arvoista olisi syytä laatia kooste, jonka laadinnan yhteydessä taustatietoja voitaisiin täydentää ja ajantasaistaa. Tältä osin hankkeen lähtöaineistoissa on yhä täydennystarpeita. Aiemmin laadi-tut inventoinnit tulee yhdistää asemakaavan tavoitteet ja tarkkuus huomioon ot-taen kokonaisuudeksi, josta käy ilmi alueen arvot ja niiden suhde toisiinsa.

Osittain kaava-alueella sijaitseva Hämeenpuisto päätteineen on valtakunnalli-sesti merkittävä rakennettu kulttuuriympäristö, jota koskevat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Puiston historia ulottuu 1830-luvun kaupunkisuunnit-teluun ja se hahmottuu jo C. L. Engelin asemakaavassa. Hämeenpuisto on pi-sin yhtenäinen puistokäytävä Pohjoismaissa ja leveydeltään verrattavissa Eu-roopan suurkaupunkien puistokatuihin. Erityisenä arvona voidaan todeta myös suora ja monumentaalinen yhteys kahden tärkeän puiston, Eteläpuiston ja Nä-sinpuiston välillä sekä Tammerkosken kaltainen kahta suurta järveä yhdistävä pitkä akseli. Siten maankäytön lähtökohtana tulee olla kulttuurihistoriallisten ar-vojen tunnustaminen ja alueiden kehittäminen niiden ominaisluonnetta ja eri-tyispiirteitä vahvistavalla ja niihin sopeutuvalla tavalla.

Hämeenpuiston puistohistoriallisen selvityksen (Maisemasuunnittelu Hemgård, 2014) mukaan puiston historiallisen ja kaupunkikuvallisen perusrungon muo-dostaa nelirivinen, yli kilometrin pituinen, yhtenäinen lehtipuukuja, jonka säily-minen ehjänä on tärkeää. Lisäksi erityistä merkitystä on mm. puistoa reunusta-valla rakennuskannalla ja puiston julkisella taiteella. Selvityksen mukaan Hä-meenpuistolla kokonaisuudessaan on potentiaalia hyödynnettäväksi jatkossa sekä kulttuurin, taiteen että puutarhataiteen avulla. Selvityksessä todetaan li-säksi, että puiston eteläinen pääte on lähtökohtaisesti tärkeä elementti, mutta sen nykyasu kaipaa kehittämistä. Liikenne on katkaissut haitallisesti Hämeen-puiston toiminnallisen yhteyden Eteläpuistoon. Kasvillisuus vaatii uudistamista ja puiston toiminnallisuudet uutta, puiston lähtökohdista lähtevää tarkastelua. Puiston lähtökohdista tarkastelu tarkoittaa Pirkanmaan maakuntamuseon nä-kemyksen mukaan sitä, että tunnustetaan puiston historialliset lähtökohdat osana Hämeenpuiston historiallista kokonaisuutta. Pääasiallisena suunnittelu-lähtökohtana ei voida pitää Eteläpuiston tämänhetkistä tilaa. Puistohistoriallinen selvitys katsoo, että Hämeenpuiston eteläpää kestää muutosta, kunhan se teh-dään oikeista lähtökohdista. Selvityksessä esitetyt kehityskohteet Hämeenpuis-ton eteläpäätteessä olisivat suora kulkuyhteys ja selkeä visuaalinen yhteys Hä-meenpuiston ja sen eteläpään välille, liikenteen haittavaikutuksien minimoimi-nen sekä uuden ja luonteeltaan julkisen kaupunkikuvallisen päätteen kehittä-minen Hämeenpuistolle.

Maakuntamuseo katsoo, että yleisesti ottaen vaihtoehto B, jossa Hämeenpuis-ton esplanadiluonne säilyy ja puistoakselin eteläpäätä kehitetään 1929 valmis-tuneen muotopuutarha-ajatuksen pohjalta, huomioi puiston kulttuurihistorialli-sia arvoja paremmin kuin vaihtoehto A. Maakuntamuseo toteaa kuitenkin, että kummassakin maankäyttövaihtoehdossa ongelmana on rakennusmassojen si-joittaminen Hämeenpuiston valtakunnalliselle arvoalueelle. Puiston eteläpäät-teen sommitelman levittäytyminen esplanadiakselia leveämmälle on toteutunut jo 1920-luvulla, ja tämä piirre on katsottu mm. valtakunnallisen arvoalueen ra-jauksella kulttuurihistoriallisesti merkittäväksi. Asuinkorttelien levittäminen tälle alueelle ei täytä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edellytyksiä alu-een kehittämisestä. Maankäytön tulee sopia alueen historialliseen kehitykseen.

Vaihtoehdossa A Hämeenpuistoon esitetään 17-kerroksista tornitaloa. Maakun-tamuseo toteaa, että rakentaminen esplanadin alueelle rikkoisi Hämeenpuiston valtakunnallisia rakennetun ympäristön arvoja eikä ole alueen kulttuuriympäris-töarvot huomioiden mahdollista. Korkean tornin sijoittaminen Eteläpuiston alu-eelle ei ole myöskään Tampereen kaupungin korkeaa rakentamista koskeneen selvityksen suositusten mukainen ratkaisu. Tältä osin vaihtoehto B huomioi alueen kulttuuriympäristön arvot huomattavasti paremmin kuin vaihtoehto A.

Kaava-alueella sijaitsee kaksi julkista veistosta, Wäinö Aaltosen Osuustoimin-tamonumentti vuodelta 1951 ja Yrjö Liipolan Fabian Klingendahlin muotokuva vuodelta 1952 (siirretty puistoon 1972). Alueen kehittämisen yhteydessä patsai-ta on suunniteltu siirrettäviksi kaava-alueella. Pirkanmaan maakuntamuseon näkemyksen mukaan osuustoimintamonumentti on osa puiston kokonaisuutta ja se pitäisi pyrkiä säilyttämään asemassaan sopivalla tavalla. Maakuntamuseo suosittaa vielä kuulemaan Tampereen taidemuseota patsaiden siirtoon liittyvis-sä kysymyksissä.

Vaihtoehdossa A Klingendahlin eteläpuolen kortteliin osoitetaan korkeimmil-laan kahdeksankerroksista rakentamista ja vaihtoehdossa B yksitoistakerroksis-ta rakentamista. Vaikutusarvioinnin havainnekuvien mukaan vaihtoehto B:ssä uudisrakentaminen saattaa peittää Klingendahlin piipun etelästä katsottaessa, mikä ei ole hyväksyttävissä. Tehtaanpiipuilla on erityistä merkitystä Tampereen kaupunkikuvalle ja kaukomaisemille. Tähän tulee kiinnittää erityistä huomiota korttelin rakennuksia massoiteltaessa.

De Gamlas Hem sijaitsee avarassa, puistomaisessa ympäristössä, Pyhäjärvi-maisemassa sekä etelä- ja länsipuolisten puistoalueiden maisemassa. Maise-mallinen sijainti on tärkeä osa De Gamlas Hem:in arvoja sillä rakennus ympäris-töineen on kokonaistaideteos. Vaihtoehdossa A kiinteistön länsipuolelle esite-tään enimmillään seitsemänkerroksista kerrostalokorttelia ja vaihtoehdossa B kaksikerroksista päiväkotia. Vaihtoehto B ottaa tältä osin paremmin huomioon De Gamlas Hemin kulttuurihistorialliset arvot. De Gamlas Hemin kaupunkikuval-liseen arvoon vaikuttaa myös sen eteläpuolelle suunniteltu uudisrakentaminen. Kaavaluonnoksissa kortteliin on esitetty enimmillään yhdeksän- tai kymmenen-kerroksista rakentamista. Rakennusten massoittelua on kuitenkin syytä ohjata niin, että se jää De Gamlas Hemin kohdalla korkeintaan Klingendahlin kor-kuiseksi. Lisäksi tulee kiinnittää huomiota rakennuksen näkymäyhteyksiin sekä rakennukselta Pyhärvelle että järveltä De Gamlas Hemin suuntaan. De Gamlas Hemin suojelumerkinnässä tulee huomioida rakennuksen kulttuurihistoriallis-ten arvojen säilyttäminen myös kiinteän sisustuksen osalta. De Gamlas Hemin inventoinnin yhteydessä on tuotu esiin myös nupukivetyn Kurilankadun kult-tuurihistorialliset arvot. Ne on huomioitu asianmukaisesti rakentamistapaoh-jeessa.

Koulukadun maakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun ympäristöön kuulu-van entisen kulkutautisairaalan alueesta on laadittu rakennusinventointi vuon-na 2009. Alueella on jäljellä 1890-luvulla rakennetut talousrakennus ja desinfi-ointilaitos, 1909 rakennetut tulirokko-osasto ja kärysauna sekä 1951 rakennettu lämpökeskus. Rakennukset ovat kokeneet muutoksia 1950-luvulla. Inventoin-nin mukaan kulkutautisairaalan alueella on kuitenkin erityistä sosiaali- ja yh-teiskuntahistoriallista arvoa. Rakennustaiteellista arvoa on lisäksi erityisesti ta-lousrakennuksella ja kärysaunalla. Tulirokko-osaston arvoa korostaa sen luon-ne alueen rakennuskantaa yhdistävänä ja ainoana säilyneenä potilaiden hoi-toon käytettynä rakennuksena. Arvot tulee huomioida alueen suunnittelussa. Inventoinnin mukaan alue kestää kuitenkin hyvin suunniteltua täydennysra-kentamista ja esimerkiksi tulirokko-osasto myös merkittävämpiä rakennukseen kohdistuvia muutoksia.

Molemmat kaavavaihtoehdot esittävät kulkutautisairaalan talousrakennukselle sr-merkintää. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että ratkaisu on oikea. Kaa-vamerkintä vaatii kuitenkin vielä hiomista, jotta siitä käy ilmi mihin rakennuksen ominaisuuksiin suojelu kohdistuu. Merkinnällä tulee estää myös rakennuksen purkaminen. Kaavavaihtoehdoista A johtaisi tulirokko-osaston purkamiseen. Se mahdollistaisi muiden rakennusten säilyttämisen, muttei velvoittaisi siihen. Rat-kaisua ei voi lähtökohtaisesti pitää hyväksyttävänä. Vaihtoehto B suojelisi ta-lousrakennuksen lisäksi tulirokko-osaston, mutta johtaisi muiden rakennusten purkamiseen. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että lähtökohtana tulisi olla sairaalarakennusten säilyttäminen, edellyttäen että tulirokko-osastorakennus on kunnostettavissa. Ohjeet kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen kunto-selvityksestä on saatavissa Tampereen kaupungin rakennusvalvonnasta. Kort-telista puuttuu vielä myös rakennustapaohjeistus.

Kaava-alueen arvokkaisiin rakennetun ympäristön kohteisiin lukeutuvat myös maakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön kuuluva Koulukadun kenttä sekä Tampereen keskustan osayleiskaavaa varten laaditus-sa selvityksessä arvokkaaksi todettu Ratinan silta. Koulukadun kentän kulttuu-rihistorialliset arvot olisi syytä tuoda esiin myös sitä koskevassa kaavamerkin-nässä ja rakennustapaohjeessa. Lähtökohtaisesti tulisi myös tutkia sopivan suo-jelumerkinnän osoittamista Koulukadun kentälle, esimerkiksi sen katsomolle. Myös Koulukadulla itsellään on maakunnallisesti merkittävää kulttuurihistorial-lista arvoa. Kaavaluonnoksissa puistokadun varren puuston säilyminen on kii-tettävästi turvattu. Kadun kulttuurihistoriallisesti arvokas luonne tulee mainita myös rakennustapaohjeessa.

Molemmat kaavavaihtoehdot mahdollistavat ET-1 alueen muodostamisen Pyy-nikin jyrkkään ja korkeaan rantatöyrääseen. Alue on kuitenkin osa valtakunnal-lisesti arvokasta maisema-aluetta, jolla uudisrakentaminen tulee huolellisesti sovittaa alueen maisemallisiin arvoihin. Suunniteltu ET-1 -alue sijaitsee myös näkyvällä paikalla. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että kyseiselle paikalle voidaan sijoittaa ainoastaan erittäin hyvin maastoon sovitettuja rakennuksia ja rakenteita, jotka eivät saa asettua Pyhäjärvelle avautuvien näkymien esteeksi. Maisema-alueen arvoihin liittyvät reunaehdot tulee tuoda esille kaavakartalla.

Vanhan speedway-radan osuus kaava-alueesta on osittain täyttömaata. Alue on ollut pitkään teollisuuslaitosten käytössä ja alueen reunalla on sijainnut 1800-luvun lopulla Frenckellin tehtaan kalkkiruukki, josta on yhä jäljellä kiinteäksi muinaisjäännökseksi luokiteltu kalkkiuunin jäännös. Alueella ajettiin Speed-wayta 1950–80-luvuilla. Molemmat esitetyt vaihtoehdot ovat speedway-radan maisemallisten arvojen osalta lähtökohtaisesti mahdollisia, vaikkakin Eteläpuis-tonkadulta uusien korttelien läpi etelän avautuvien näkymäakselien kehittämis-tä on vielä syytä jatkaa.

Arkeologisen perinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että koekaivauksissa to-dettu Frenckellin kalkkiuunin jäännös on kummassakin luonnosvaihtoehdossa merkitty sm-osa-aluerajauksena, johon liittyy muinaismuistolakiin viittaava suo-jelumääräys. Vaihtoehdossa B muinaisjäännösalue on osana laajaa, rantaa pit-kin kulkevaa puistovyöhykettä (VP), mikä tukee kiinteän muinaisjäännöksen ja sen ympäristön säilymistä. Välittömästi sm-alueen pohjoispuolelle on merkitty kevyelle liikenteelle varattu katu, jonka suunnittelussa ja rakentamisessa ar-keologinen kohde on otettava huomioon.

Vaihtoehdossa A välittömästi sm-alueen länsi-, itä- ja pohjoispuolelle on sijoitet-tu AL-korttelialue ja siihen kuuluva kerrostalon rakennusala sekä heti muinais-jäännösalueen eteläpuolelle em. katu. Ratkaisu ei turvaa kiinteän muinaisjään-nöksen säilymistä riittävästi ja muuttaa sen ympäristöä voimakkaasti. Katua ei voi pitää myöskään maaston muotojen kannalta optimaalisena ratkaisuna. Maa-kuntamuseo on viranomaisneuvottelussa 12.10.2015 todennut, että muinais-jäännöksen ympärille on varattava mahdollisimman laaja rakentamaton alue. Suunnittelussa on otettava huomioon, että lähtökohtaisesti muinaisjäännösalu-etta ei voida käyttää osana työmaa-aluetta, varastointiin yms., vaan kaikki raken-tamiseen liittyvä toiminta on toteutettava AL-alueen rajojen sisällä ja siltä käsin. Vaihtoehdon A mukaisen rakentamisen toteuttaminen em. ehdot huomioiden olisi haasteellista. Kohdetta ympäröivien alueiden rakentaminen kaavaluonnok-sen korkeuslukemien mukaisesti voi lisäksi käytännössä johtaa muinaisjään-nöksen peittämiseen paksulla täyttömaakerroksella, mikä ei ole lähtökohtaisesti hyväksyttävissä (MML 1 §), tai aiheuttaa hulevesitilanteen muuttumisen mui-naisjäännösalueella ei-toivottuun suuntaan. Vaihtoehtoa A ei voida puoltaa ko. alueen suunnittelun osalta. Maakuntamuseo huomauttaa lisäksi, että rakenta-mistapaohjeessa sm-alueen puisto on merkitty asuintalojen korttelipihaksi.

Maakuntamuseo huomauttaa, että Nalkalan tiiliruukin paikalla todettua arkeolo-gisesti potentiaalista aluetta ei ole otettu kaavaluonnoksissa huomioon millään tavalla ja sen kohdalle on merkitty uusi AL-kortteli rakennusaloineen. Alueelta saattaa löytyä muinaismuistolain suojaamia jäännöksiä. Sen todennäköisyyden arvioimiseksi tulee tehdyn maatutkaselvityksen tulkintoja tarkentaa koekaivaus-tulosten perusteella, kuten tutkimusraportissa olikin ehdotettu. Tutkimuksen täy-dennys tulee lähettää maakuntamuseolle, joka määrittää sen perusteella paikal-la tehtävien jatkotutkimusten laadun (koekaivaus/valvonta).

Kaavaa varten on laadittu erillinen vaikutustenarviointi. Kaavahankkeen vaiku-tuksia arkeologisiin kohteisiin ja niiden ympäristöön ei kuitenkaan ole arvioitu riittävästi; mm. mahdollisia rakennusaikaisia vaikutuksia kiinteään muinaisjään-nökseen ei ole arvioitu.

Kokonaisuudessaan kumpikaan kaavavaihtoehdoista ei ole kulttuuriympäristön arvojen osalta hyväksyttävissä. Lähtökohtaisesti kaava-alueen täydennysraken-tamista tulee keventää erityisesti Hämeenpuiston valtakunnallisten ja Kouluka-dun ympäristön maakunnallisten kulttuuriympäristöarvojen säilyttämiseksi. Ras-kasta uudisrakentamista ei voida sijoittaa Hämeenpuiston valtakunnalliselle ar-voalueelle, ja De Gamlas Hemin ympäristössä tulee huomioida rakennuksen ympärilleen vaatima väljyys, mittakaava ja näkymäyhteydet. Kaavan tulee tukea myös kulkutautisairaalan alueen arvojen säilymistä. Lisäksi Nalkalan tiiliruukin paikkaa koskevaa arkeologista selvitysaineistoa tulee täydentää edellä mainitul-la tavalla, minkä jälkeen kohteen huomioimisesta kaavassa tulee neuvotella maakuntamuseon kanssa.

Kaavaehdotus sekä täydennetyt selvitysaineistot ja vaikutusten arviointi tulee lähettää lausunnolle Pirkanmaan maakuntamuseoon.