Viilatehtaan tontilla ovat 1. Viilatehdas (1921, laaj. 1930-l, 1950-l ja 1960-l), 2. konttorirakennus (?/1920-l/1950-l), 3. maakellari, 4. kaarihalli ja 5. varastorakennus (1930-luku). Viialan Viilatehdas perustettiin vuonna 1901 Alkkulan kylään, Jumusen rannalle. Teollisuushistoriallisesti arvokkaan ja erityisesti Viialan historian kannalta merkittävän viilatehtaan vanhimmat, matalat punatiiliset osat ovat 1920- ja 1930-luvuilta. Rakennusta laajennettiin 1960-luvulla laajalla betonirakenteisella osalla. Tehtaaseen kuuluvat savupiippu ja torni muodostavat keskeisen historiallisen kiintopisteen Viialan maiseman historiassa. Tehtaan ympäristössä on 1900-luvun alun asuinrakennuksia ja vieressä konttorirakennus (1920-luvulla rakennettu ja 1950-luvulla laajennettu) Viilatehdas on osa Viilatehtaan ympäristö -arvoaluetta. Viilatehdas sijaitsee Viialan keskustan pohjoispuolella. Tehtaan itäpuolella on pieni peltoaukea ja junarata. Pohjoispuolella on tien varressa asuinrakennuksia, jotka ovat pääosin 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolta. Länsipuolella on pieni metsikkö ja eteläpuolella pieni, tiiviisti rakennettu asuinrakennusten alue.

Viilatehtaan vanhemmat osat, jotka näkyvät hyvin rakennuksen länsisivulla, ovat puhtaaksi muurattua tiiltä. Pohjoispään rakenteita on vuorattu punaiseksi maalatulla laudoituksella. Rakennuksen keskiosat ovat matalia, 1-kerroksisia. Poikkeuksen tekee julkisivun keskellä oleva torniosa. Etelä- ja pohjoispään osat ovat 2-kerroksiset. Itäpuolen julkisivua hallitsee suuri 2-kerroksinen elementtiosa, joka on vanhaa tehdasta huomattavasti suurempi. Kokonaisuus on rakennettu rinteeseen, jolloin uusimmat osat ovat saman korkuisia vanhan puolen kanssa. Tehtaan piipuista on säilynyt pohjoispäässä oleva punatiilestä muurattu piippu.

Vanhemmissa tehdasosissa on betonisokkeli ja runko on puhtaaksimuurattua tiiltä. Päädyissä on räystäässä tiiliprofilointia ja kissanpentkit. Ikkunat ovat 4-ruutuiset, vaakajaolla. Ikkunat ovat vanhat ja ruskeaksi maalatut. Rakennusta laajennettiin etelä- ja pohjoispäästä 2- ja 3-kerroksisilla osilla 1930-luvulla. Laajennukset ovat puhtaaksi muurattua tiiltä, koristelu samantyyppinen kuin vanhemmassa osassa, lisäksi on käytetty kerroslistaa. Kattomuotona on satulakatto, katemateriaalina saumapelti ja profiilipelti. Osa rakennuksesta on vuorattu punaiseksi maalatulla laudoituksella. Viimeisin laajennus on kookas betonielementeistä tehty osa 1960-luvulta.

Rakennuksen kattomuotoja on myös muutettu. Pohjoispäässä on lisäksi lautavuorattuja osia.

2. Konttorirakennus on muistitiedon mukaan Pärin tilan vanha tallirakennus, joka muutettiin 1920-luvulla konttorirakennukseksi ja laajennettin vielä 1950-luvulla.

Rakennuksessa on betonisokkeli. Runko on osittain hirsi- ja lautarakenteinen. Vuorauksena on vaaleankeltainen rappaus. Rakennuksessa on kissanpenkit, räystäät ovat laudoitettu. Satulakatto on katettu tiilikuvioidulla profiilipellillä. Ikkunat ovat 1-ruutuiset, vintinpäädyssä on pyöreä koristeikkuna. Itäpuolella on pääovi, jota suojaa kahden klassisen pylvään kannattama pieni lippa. molemin puolin klassiset pylväät. Vasikallinen ulko-ovi on uudehko ja pintalistoitettu. Oven ympäristö on paneloitu samaan aikaan. Ikkunoihin ja oven ympäristöön kohdistuneet uudistukset ovat muuttaneet rakennuksen ulkoasua. Vanha osa on tyyliltään 1920-luvun klassismia, jota 1950-luvun siipiosa tukee hyvin.

3. maakellari on betonirakenteinen.

Viialan Viilatehdas perustettiin vuonna 1901 Alkkulan kylään, Jumusen rannalle. Tehtaan perusti Erik Estlander, joka siirsi Tampereella kolmisen vuotta toimineen tehtaan koneet Lempäälän Alkkulan kylään. Tehtaanpaikka saatiin ostamalla Alkkulan kylän Pärin talo. Viilatehtaalle lohkottiin maarekisterin mukaan vuonna 1905 1,24 hehtaarin oma tontti. Tampereella Suomen ensimmäinen viilatehdas oli perustettu R. Winterin aloitteesta, mutta yritys ei ollut onnistunut ja koneet tulivat Estlanderin haltuun. Ammattimiehet tulivat koneiden mukana muu työvoima hankittiin Viialasta. Tulipalojen vaivaama tehdas siirrettiin nykyiselle paikalle vuonna 1921. Paikka oli sijainniltaan parempi, olihan vieressä Hämeenlinna- Tampere maantie ja Viialan asemalle oli lyhyempi matka. Väliaikaisesti toimintaa jatkettiin Korpisaaren riihessä, joka sijaitsi nahkatehtaan pohjoispuolella. Riihi oli aikaisemmin osa kartanon rakennuskantaa.

Uusi viilatehdas rakennettin puhtaaksi muuratuista tiilistä, jotka tehtiin tehtaan itäpuolella olevan peltokappaleen ja rautatien välissä olevalla tontilla. Tontti tunnetaan nimellä Kuoppamäki, nimi tulee tiilitehtaan aiheuttamista kuopista. Muistitiedon mukaan Estlander piirsi tehdasrakennukset itse. Konttorirakennuksen pohjana käytettiin Pärin tallirakennusta. Pärin tilakeskus sijaitsi tehtaan luoteispuolella. Tilakeskus oli siirretty paikalle Alkkulan kylästä 1800-luvulla. Viilatehtaan omistaja asui Jumusen rannalla olevassa rakennuksessa, kts. Jumunranta.

Ensimmäisessä vaiheessa rakennettiin pitkä, kapea ja 1-kerroksinen tiilirakennus. Piippu sijaitsi rakennuksen keskiosassa. Rakennusta jatkettiin 1930-luvulla molemmista päistä, lisäksi rakennettin vuonna 1932 uusi piippu pohjoispäähän. Jälkimmäinen piippu on säilynyt. Suurin laajennus tehtiin tehtaan itäpuolelle 1960-luvulla.

Rakennuksen punatiiliset osat hyvin säilyneet. Vanha ulkoausua ovat muuttaneet Itäpuolella ja pohjoispäässä elementtiosat, puuverhous ja kattomuodon muuttaminen. Tiilirakenteinen muuntaja on purettu.

Viilatehtaan toiminta päättyi 1990-luvulla, jolloinViilatehdas siirsi toimintansa 1996 yrityskauppojen jälkeen ulkomaille. Viimeinen omistaja oli Tuko.

Viilatehdas sijaisee Viialan keskusta pohjoispuolella. Tehtaan itäpuolella on pieni peltoaukea ja junarata. Pohjoispuolella on tien varressa asuinrakennuksia, jotka ovat pääosin 1900-luvun ensimmäiseltä puoliskolta. länsipuolella on pieni metsikkö. Eteläpuolella on pieni, tiiviisti rakennettu asuinrakennusten alue.

Heiskanen, J. Viiala. Rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventointi 2005-2006