Hannukan alue ja sille perustettu Kolikoinmäen asuinalue on entistä kylien takamaata, jossa useilla

kylillä oli omistuksia. Kolikoinmäen itäpuolelta kulkeva Heinäsuontie on osa vanhaa Narvantietä,

joka raivattiin maantieksi jo 1700-luvun lopulla. Yleinen väkiluvun kasvu lisäsi tilaa pienempää

mökkiasutusta 1800-luvulla. Läheisen Viialan kylän teollistuminen vaikutti myös asutuksen leviämiseen

vanhojen teiden suunnassa. Todennäköisesti Kolikoinmäen vanhin asutus oli puhtaasti paikallisten

kylien kasvusta johtuvaa. Ensimmäiset mökit rakennettiin Kolikoinmäen rinteeseen jo 1900-luvun

vaihteessa. Ne olivat osa laajempaa Narvantien asutusta. Varsinainen Kolikoinmäen synty, alueen

nimeäminen ja rakentaminen ajoittuu vasta sotien jälkeiseen aikaan. Tällöin Viiala Oy aloitti vanerin

tekemisen tehtaalla. Viialaan tarvittiin ammattimiehiä, joista osa oli ilmeisesti kotoisin Viipurin

Kolikoinmäestä. Vaikka alue oli syrjäinen, syntyi sinne varsin elinvoimainen ja aktiivinen yhteisö.

Heinäsuon työväenyhdistyksen toimitilat olivat Hannukantien varrella Kolikoinmäessä ja yhdistyksen

tanssilava oli varsin suosittu. Nykyisin tanssilava on edelleen paikallaan, joskin ulkoasu on muuttunut

yrityskäytössä. Heinäsuon työväenyhdistys on yhdistetty Viialan työväenyhdistykseen. Myös

Heinäsuontien varressa ollut kauppa on lopettanut.

Kolikoinmäki rakennettiin ensimmäisen, vuonna 1957 vahvistetun, kaava-alueen ulkopuolelle, joka

osaltaan selittää nykypäiviin säilynyttä vaihtelevaa katukuvaa. Nykyinen kaava on vuodelta 1986 ja

siinä sallitaan 1,5 kerroksinen omakotirakentaminen. Tehokkuusluku on 0,15, joskin vanhemmat

tontit ovat varsin suuria. Tässä yhteydessä kaavoitettiin myös Anttilantien eteläpuoli tonteiksi. Näiden

tonttien rakentaminen on nyt aloitettu. Kolikoinmäen itäpuolella olevat pellot on kaavoitettu vuonna

1992 teollisuustonteiksi. Kolikoinmäki rakennettiin vanhoista kylistä ja Viialan keskustasta katsottuna

syrjäiseen paikkaan. Toisaalta se oli alueen vanhan valtaväylän Narvanmatkantien varrella. Yhteyksiä

paransi Kolikkoinmäen itäpuolelle 1970-luvulla valmistunut Turkuun vievä vt. 9. Viialan keskustan

ja Kolikkoinmäen välistä aluetta on rakennettu 1970-luvulta alkaen yhteen.

Kolikoinmäen alue sijaitsee Viialan luoteiskulmalla, vanhan Narvantien (nyk. Heinäsuontien) varrella.

Tontit ovat keskittyneet alueen pääväylän Hannukantien ja siitä erkanevan Kaaritien ja Ojanteentien

varrelle. Eteläreunana oleva Anttilantie on tienä nuorempi. Alue on kaksiosainen. Pääosa tonteista

on Heinäsuontien varresta nousevalla metsäisellä mäellä, joka laskee loivasti kohti länttä. Läntisimmät

tontit ovat sijoittuneet metsäisten mäkien väliselle peltoalueelle.

Arvoalueella on noin 39 asuinrakennusta. Alueen tontit jakautuvat pääasiallisesti neljän Vesilahden

eri kylän maille. Keskeiset alueet kuuluivat Lohnattilan kylän Laurilan talon maihin. Länsiosa alueesta

oli Pörölän kylän Pörölän talon maita. Eteläosa, Anttilantien varsi on kuulunut Riitiälän Anttilan

talon maihin. Yksittäisiä tontteja on lohkottu lisäksi Unajalan kylän maista. Heinäsuontien varressa

olevat rakennukset ovat entisellä pellolla, joka kuului Heinäsuon kylään. Kolikoinmäen eteläpuolella

oleva pieni peltoalue kuuluu Riitiälän kylään. Vanhemmat tontit, jotka sijaitsevat Hannukantien ja

sen sivuteiden varsilla ovat varsin suuria, joskin vaihteluväli on 1600 neliöstä aina yli 3000 neliöön,

keskikoko on yli 2000 neliötä. Nuoremman Anttilantien varren tontit ovat huomattavasti pienempiä,

kooltaan vain noin 1200 neliötä.

Rakennettu ympäristö:

Miljöö on varsin metsäinen, tiet, tontit ja rakennukset noudattelevat maaston muotoja. Tiet ovat

hiekkapintaisia ja etenevät polveillen maastossa. Johtuen maanomistushistoriasta tonttien koossa

on eroja ja yhdistettynä metsämäisyyteen alue on varsin omaleimainen ja väljä. Useilla tonteilla

metsäisyys on hyvin säilynyt, vaikka puutarha onkin perustettu. Rakennusten sijoittelu suhteessa

tonttiin ja tiehen vaihtelee, joka tekee maisemasta varsin vaihtelevan. Rakennukset ovat pääasiassa

sotien jälkeen rakennettuja. Ainoastaan Hannukantien alkupäässä olevassa mäenrinteessä on

asuinrakennuksia, jotka ovat rakennettu ennen sotia. Ne liittyvät vanhempaan asutuskerrostumaan,

joka levisi vanhojen maanteiden varrelle 1800-luvun ja 1900-luvun alkupuolella.

Sotien jälkeiset rakennukset ovat pääosin puuverhoiltuja ja satulakattoisia asuinrakennuksia.

Useimmissa on säilynyt myös ulkorakennus, joka usein noudattaa asuinrakennuksen tyyliä ja väritystä.

Vaikka alueen rakentaminen tapahtui lyhyellä aikavälillä on alueelta vaikea löytää kahta samanlaista

asuinrakennusta. Vaikka perusmuoto on sama on ikkunoiden sijoittelussa ja rakennusten mittasuhteissa

pieniä eroja. Osaltaan eroavaisuutta ovat lisänneet ulkoasun muutokset, joita ovat elintasosiivet,

lisävuoraukset, koristelut ja ikkunamuutokset. Asuinrakennuksista poikkeuksia ovat Hannukantien

varrella oleva pieni teollisuusrakennus ja Heinäsuontien varrelle 1950-luvun lopulla rakennettu

kaupparakennus, joka on hyvin säilynyt esimerkki ajan rakennustavasta.

Kolikoinmäen alueen sotien jälkeen syntynyt rakennettu miljöö tulisi säilyttää. Uudisrakentamista

keskeisillä alueilla ei suositella.

Kolikoinmäki on mielenkiintoinen kokonaisuus, hyvä aikakautensa edustaja, rakentaminen on vielä

ollut kaavan ulkopuolella vapaata ja rakennukset sijoittuvat pääasiassa perinteiseen tapaan omistajan

sopivaksi katsomaan paikkaan.