rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallinen arvo – Rakennusperinteinen

Pikkutalo on rakennettu ilmeisesti vuonna 1924. Rakennus on säilyttänyt hyvin alkuperäisen runkomuotonsa, kapean rungon ja loivan avoräystäisen satulakaton. Muutoin sen piirteet ovat 1960-luvun peruskorjauksen aikaisia: mm. mineriittivuoraus, sormipaneelipintaiset ovet, kaksijakoiset ikkunat. Pihan pinnat ja kasvillisuus ovat perinteiset.

Historiallinen arvo – Sosiaalihistoria

Asuinrakennus on tyypiltään harvinaistunut yhden perheen pikkutalo. Pihapiirissä on säilynyt alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen tapa, pieni asunto puutalossa, aputiloja piharakennuksessa.

Ympäristöarvo – Maisemallisesti keskeinen sijainti

Viikinsaarenkadun varressa sijaitsevalla tontilla ja etäälle katulinjasta sijoitetulla asuinrakennuksella on vähäinen merkitys katumaisemassa.

Päättyvän Viikinsaarenkadun varressa, kadun länsipuolella, sijaitseva suorakaiteen muotoinen tasainen tontti, jonka perällä 1920-luvulla rakennettu huoneen ja keittiön pikkutalo sekä tontin eteläkulmassa pieni 1950-60-luvun autotalli.

Ilmakuvien, 1930 asemakartan, omistajan kertoman ja aiemman inventoinnin perusteella tontin asuinrakennus on rakennettu 1924. Rakentaja on saattanut olla nimeltään Branthin. Asukkaista tiedetään ainakin Lauri Mäkinen, Paavo ja Ellen Syvänen ja Tauno Lehtonen vaimoineen. Asuinrakennuksen peruskorjaus on tehty Lehtosten aikana. Nykyinen omistaja on asunut talossa vuodesta 1971.

Tonttirajat ovat säilyneet muuttumattomana 1930-luvulta. Pihapiirissä, tontin pojoisrajalla, sijaitsi aiemmin pitkän suorakaiteen muotoinen piharakennus, joka on ilmeisesti purettu 1950-60-luvulla. Samoihin aikoihin on rakennettu tontin eteläkulman pieni rankorunkoinen, loivan satulakattoinen, limilaudoitettu autotalli. Nykyisin pihavarastona toimivaa rakennusta ei ole inventoitu erikseen sen vähäisen kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi.

Ympäröivillä tonteilla oleva rakennuskanta on vaihtelevaa: muutamia alueen perinteistä 1920-luvun rakentamista edustavia erikokoisia yksittäispientaloja, muutamia erikokoisia 2000-luvun omakotitaloja ja pohjoispuolella kookkaat 2000-luvulla rakennetut paritalot. Tahmelan kasvimaat aukeavat kadun vastakkaisella puolella.

Käynti pihaan on Viikinsaarenkadulta, tontin itäsivun keskeltä, 1950-luvulle tyypillisistä metalliputkiporteista. tontti on rajattu verkkoaidalla, kadun puolella on lisäksi tammiaita. Tontin pinnat vaikuttavat alkuperäisiltä, luonnonmukaisilta. Asuinrakennuksen kaakkoispuolella on kaivo. Kuistille vie betonilaatoilla harvakseltaan laatoitettu polku. Hieman villintyneellä pihalla kasvaa suuria lehtipuita ja siellä on myös säilynyt runsaasti perinteistä puutarhakasvillisuutta, kuten omenapuita, kirsikaa, luumua, sireeniä, pireeniä ja marjapensaita. Pihan ilme, jäsentely ja kasvillisuus ovat 1900-luvun alkupuolelle tyypilliset.

Pihapiirin ja rakennusten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuinrakennuksen, pihan pintojen ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennuksen kattomuodon, runkomuodon, rakennusajankohdalle ominaisten julkisivumateriaalien ja muotojen säilyminen.

Asuinrakennuksen harvinaistuneen rakennustyypin, pikkutalo, säilyminen.

Pihan ja asuinrakennuksen aseman säilyminen katumaisemassa.

Lisäksi:

Asuinrakennuksen julkisivujen puuverhouksen palauttaminen on suositeltavaa.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Anu Eerikäinen/ 18.4.2002. 2002 inventoinnin kohdenumero 125.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Rakennus- ja muutosluvat, Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

- Viistoilmakuvat, http://www.bing.com/maps (Bird’s eye view).

Kiinteistön omistaja / asukas