Sahalahden kulttuuriympäristö koostuu kiinteistä muinaisjäännöksistä, vanhoista kylistä ja niiden viljelymaisemista sekä kyliä ja maakuntia yhdistäneistä vanhoista tielinjoista. Näistä mm. osittain kaava-alueella sijaitseva Pakkalanjärven kulttuurimaisema on maakunnallisesti arvokas samoin kuin Hoivalan laidunten perinnemaisema. Tämä ranta-alueita koskeva kaava käsittää vain osan arvokkaista aluekokonaisuuksista niiden keskeisimpien osien jäädessä useissa tapauksissa kaavarajauksen ulkopuolelle. Kaavalla on kuitenkin merkittävä vaikutus etenkin avointen rantapeltojen maiseman sekä kaava-alueelle sijoittuvan merkittävän rakennusperinnön arvojen säilyttäjänä.

Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut Sahalahden rantaosayleiskaavaan ja sen aineistoihin ja toteaa seuraavaa. Kaavan selvitykset ovat rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman osalta riittäviä. Maakunnallisesti arvokkaiden rakennettujen ympäristöjen selvityksen päivitystyö on parasta aikaa käynnissä, ja kuten kaavaselostuksessa asianmukaisesti todetaankin, kaavan arvoalueiden rajaukset tarkistetaan tältä osin kyseisen selvityksen valmistuttua. Arvoalueiden suojeltavat ominaispiirteet tulisi myös samassa yhteydessä kirjata kaavaselostukseen, koska kaavassa näitä alueita koskee merkintä, jonka mukaan kyseiset arvot tulee säilyttää ja alueen rakentaminen ja ympäristön hoito tulee sopeuttaa kyseisiin arvoihin.

Muutamia yksittäisiä poikkeuksia lukuun ottamatta uudet rantarakennuspaikat on kiitettävästi saatu sijoitettua puustoisille ranta-alueille ja rakentamisen maisemallisia vaikutuksia on pyritty minimoimaan asettamalla rakentamiselle asianmukaisia reunaehtoja. Ristiriitaisin tilanne on Keljossa, jossa uusia rakennuspaikkoja ollaan osoittamassa sekä rantapellon reunaan Nikkilän arvokkaan pihapiirin kaakkoispuolelle että Seppälän haan arvokkaaseen perinnemaisemaan. Etenkin Seppälän haan osalta olisi hyvä vielä selvittää vaihtoehtoisia ratkaisuja uuden loma-asunnon sijoituspaikaksi.

Kaavaluonnoksessa esitetään asianmukaisesti suojelumerkintöjä kaavaa varten laaditussa rakennetun ympäristön selvityksessä arvokkaiksi todetuille kohteille. Pirkanmaan maakuntamuseo esittää, että sr-2 -merkinnän sisältöä muutettaisiin niin, että kohteiden arvot ”tulisi pyrkiä” säilyttämään (luonnoksessa ”säilyminen on toivottavaa”) ja kohteisiin kuuluvien rakennusten tai niiden osien purkamiselta edellytettäisiin purkamislupaa. Suojelumerkinnällä sr-2 on merkitty kohteet, joiden rakennuskanta tulisi selvityksen arvotusperusteiden suositusten mukaan säilyttää.

Arkeologisen perinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että kaava-aineistoon kuuluvassa arkeologisessa inventointiraportissa (Mikroliitti Oy, 2011) on puutteita, jotka vaikeuttavat selvityksen riittävyyden arviointia ja arkeologisen perinnön huomioonottamista kaavassa oikealla tavalla. Osa arkeologisista kohteista on jäänyt merkitsemättä kaavaluonnokseen ja joissakin tapauksissa muinaisjäännökseen tai sen ympäristöön kohdistuvat aluevarausmerkinnät eivät turvaa riittävästi arkeologisen perinnön säilymistä.

Arkeologisen inventoinnin riittävyyttä kaavaluonnokseen merkittyjen uusien rakennuspaikkojen ja muiden muuttuvan maankäytön alueiden osalta ei voida arvioida luotettavasti, koska raportista puuttuu kartta kentällä tarkastetuista alueista. Kartta tulee liittää raporttiin, ja sen perusteella arvioidaan mahdollinen inventoinnin täydennystarve. Kaavaa laatiessa on huolehdittava siitä, että kaikki muuttuvan maankäytön alueet, joilla on arkeologista potentiaalia, on inventoitu.

Maakuntamuseo huomauttaa, että Isoniemen kivikautisen asuinpaikan länsipuolella sijaitsevan RA-alueen itäraja on sijoitettu muinaisjäännöksen länsirajalle. Kiinteän muinaisjäännöksen ympärille on varattava riittävä rakentamaton suoja-alue, ottaen huomioon topografia ja maisema.

Lammassaaren lapinraunion kohdalla ja ympäristössä on kaavaluonnoksessa RA-aluevaraus, mikä on ristiriidassa muinaismuistolain ja SM-merkinnän kanssa. Kohteen ympärille on varattava mahdollisimman laaja, rakentamaton suojavyöhyke, joka ottaa huomioon muinaisjäännöksen ympäristön ja maiseman osana arkeologista kulttuuriperintöä.

Osa Isoniemen kylätontista on todettu inventoinnissa kiinteäksi muinaisjäännökseksi (em. raportti, s. 60). Kohteen perustiedoissa lukee virheellisesti ”rauh.luokka 3, ei suojelukohde”, ja ne on korjattava. Muinaisjäännös puuttuu kaavasta ja on siihen lisättävä (SM-merkintä). Muu kylätonttialue on tulkittava arkeologiseksi kulttuuriperintökohteeksi. SM-merkinnän lisäksi koko kylätontti on siten merkittävä kaavaan aluemerkinnällä Suojelualue tai Alue, jolla on säilytettäviä ympäristöarvoja. Merkintään on liitettävä selitys ja määräys: Historiallisen kylätontin alue. Alueella saattaa sijaita muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Aluetta ja sen lähiympäristöä koskevista maankäyttösuunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen lausunto.

Keljon historiallinen kylätontti (inv.kohde 32) on merkittävä kaavaan kylätonttialueena edellä olevan mukaisesti.

Haapasaaren kylätonttia ei ole selvitetty inventoinnissa. Alustavan arvion mukaan osa kylätontista sijaitsee kaava-alueella. Inventointia on siten täydennettävä myös tältä osin.

Noksioisten kylätonttia ei ole selvitetty inventoinnissa riittävästi. Vanhojen karttojen perusteella historiallinen kylänpaikka on sijainnut kaava-alueella. Inventoinnissa on paikannettu vain yksi suhteellisen nuori talonpaikka, joka on sijainnut varsinaisen ryhmäkylätontin ulkopuolella. Selvitystä on siten täydennettävä myös tältä osin.

Kiviröykkiö Mäkipää 1 (inv.kohde 21) puuttuu kaavakartasta ja on siihen lisättävä.

Tursolan kylätontin perustiedoissa lukee virheellisesti ”rauh.luokka 3, ei suojelukohde” (inv. raportti, kohde 40), ja ne on korjattava. Osa kylätontista on todettu kiinteäksi muinaisjäännökseksi. Tien itäpuoleinen, raportissa punaisella merkitty alue on merkittävä kaavaan SM-aluemerkinnällä, jonka lisäksi koko kylätontti on merkittävä Historiallisen kylätontin alue -merkinnällä.

Kaava-alueella kulkeva historiallisesti merkittävä tielinja Pälkäne-Sahalahti–Kuhmalahti on merkitty osin ht-2, osin ht-1 -merkinnällä, joiden selitys on “seudullisesti merkittävä” ja “paikallisesti merkittävä” historiallinen tielinjaus. Maakuntamuseo toteaa, että on perusteltua yhtenäistää ko. tielinjan merkintä. Kaavamääräyksessä on mainittava, että tien/kadun linjaa, sen rakenteita ja päällysteitä koskevista suunnitelmista ja toimenpiteistä tulee neuvotella museoviranomaisen kanssa. Tien historialliset ominaispiirteet on säilytettävä.

Kaavaselostuksen muinaisjäännösluettelo on päivitettävä. Kaavan vaikutusten arviointia arkeologisten kohteiden osalta on täydennettävä ja konkretisoitava ainakin tapauksissa, joissa muinaisjäännöksen kohdalle tai läheisyyteen osoitetaan uutta maankäyttöä.

Kaavaehdotus ja täydennetty arkeologinen selvitys tulee toimittaa lausunnolle Pirkanmaan maakuntamuseoon.