Tontilla ovat 1. asuinrakennus (1880-luvun loppupuoli) ja 2. autotalli (2000-l). 1880-luvulla rakennetussa kookkaassa asuinrakennuksessa on nähtävillä vuosisadan lopun nikkarityylin piirteitä. Rakennus on menettänyt hiukan alkuperäistä kertovuuttaan ja antikvaarisia piirteitään mm. ikkunoiden vaihtamisen myötä, mutta on edelleen erityisen edustava ja näyttävä kohde Viialan keskustan rakennetussa ympäristössä. Rakennus liittyy paikkakunnan teollisuusperinteeseen ja seurakuntaan ja sillä on vahva henkilöhistoria. Keskeisellä paikalla sijaitseva rakennus on toiminut sahanhoitajan, kihlakunnan henkikirjoittajan ja papin virka-asuntona. Tontti sijaitsee entisen maantien, nykyisen Keskuskadun varrella lähellä Viialan keskustaa. Pohjoispuolella on piakkoin purettava, 1920-luvulla rakennettu Mottala-niminen kauppakiinteistö. Eteläpuolella olevalle tontille on rakennettu 2000-luvulla rivitalo. Itäpuolella on tonttiin aikaisemmin kuulunut avoin niittyalue.

1. Asuinrakennus (runko n. 12x18) on rakennettu karkeasti lohkotulle kivisokkelille. Lohkotut, hiukan epäsäännöllisen muotoiset kivet ovat sovitettu taitavasti toisiinsa. Sokkelikiviä on ilmeisesti myöhemmin saumattu osittain sementillä, makkarasaumoin. Rakennuksen itäpuolella on rakennuksen päissä poikkipäädyt. Rakennuksen päädyissä on lisäksi nurkista viistetty erkkeri, julkisivun puolella on pieni lasikuisti. Edellämainitut lisäkkeet ovat myös kivijalalla lukuunottamatta pohjoispään erkkeriä, joka on myöhemmin korjattu betoni/harkkosokkelilla. Rakennuksessa on hirsirunko, joka on vuorattu profiloidulla peiterimavuorauksella. Peiterimat on uusittu viimeisessä remontissa. Vuorauksen värinä on keltainen öljymaali, listoitus valkoisella. Seinän yläosa on rajattu yksinkertaisella vaakalistalla. Ikkunat ovat olleet ristikarmilliset. Nykyiset ikkunat ovat nykyaikaiset alumiinipuitteilla varustetut. Uusissa ikkunoissa on käytetty vanhojen ikkunoiden puhallettua lasia. Ikkunat ovat vaihdettu 1990-luvun remontissa. Rakennuksessa on päistä aumattu satulakatto, poikkipäädyissä on satulakatto. Erkkereissä on aumakatto. Kattojen kattemateriaalina on käytetty poltetua tiiltä. Tiilet puhdistettiin ja aluskate uusittiin viimeisessä remontissa. Rakennuksen pääkadun puolella on pieni lasikuisti. Rankorakenteisessa kuistissa on alaosassa sahaamalla tehty koristekuvio, sama toistuu portaiden kaiteessa. Ruutuikkunoissa on koristekuvio, jossa osa lasista on värillistä. Lasi on osittain vanhaa, puhallettua. Kuistin yläosassa on lisäksi lehtisahalla tehty koristekuvio. Aumakatto on katettu saumapellillä. Huonoon kuntoon päässyt kuisti korjattiin viimeisessä remontissa vanhoja rakennusosia säästäen. Itäpuolella on poikkipäätyjen välissä satulakattoinen avoveranta, jossa on koristeelliset kattorakenteet. Kattoa kannattavat pystyrakenteet ovat yksinkertaiset ja ne ovat uusittu 1990-luvun remonteissa. Verannan lattia ja portaat ovat painekyllästettyä puuta. Kuistiin kuuluu lehtisahalla koristeltu aita. Rakennuksen pohjoispäädyn alla on pieni kellari, joka on muutettu saunaksi 2000-luvulla. Pesuhuoneessa on vielä nähtävissä osa vanhaa tiilellä muurattua kappaholvia.

Rakennuksen ulkopuoli on korjattu vuoden 1998 jälkeen. Suuressa remontissa kunnostettiin kuisti, ulkovuori, katto ja saunatilat. Sisäpuolen remontti on tehty 1990-luvun aikana.

Sisätiloissa huonekorkeus on n. 330 cm. Sisäkattoja on laskettu n. 20 cm yläpohjan eristämisen yhteydessä. Sisäkatto on nykyisin lakattua helmiponttipaneelia. Seinät on levytetty kuitulevyllä ja huoneissa on käytetty tapettitehtaiden vanhaa mallistoa. Huoneissa on säilynyt kaakeliuunit, joista vanhimmat ovat 1800-luvulta ja nuorimmat 1920-luvulta. Lattiatlankut ovat irroitettu, höylätty ja lakattu. Samoin listat ovat uusittu vanhojen mallien mukaan.

Rakennus on remontoitu 1990- ja 2000-luvulla sisältä ja ulkoa. Remonteissa on pyritty säilyttämään vanhaa materiaalia. Rakennuksen ulkoasu onkin säilynyt suurelta osin vanhassa asussa. Suurimmat puutteet ovat näkötornin yläosa purkaminen, joka tapahtui jo 1920-luvun lopulla. Vanhoja ulkorakennuksia ei ole myöskään säilynyt. Vanhasta puutarharakenteesta on säilynyt muutamia kookkaita pihapuita.

Tonttia on lohkottu useasti sen historian aikana. Nykyinen tontti on muodostettu vuonna 1992 0,25 hehtaarin kokoiseksi. Aluperin Köhlin -nimellä kulkenut palstatila (1886) oli kooltaan 1,48 hehtaaria. Tontti jaettiin vuonna 1909 Lehtimäki, Kulmala, Mathildedahl, Loistila, Lohkola ja Kuusela -nimisiin pieniin palstatiloihin. Nykyinen asuinrakennus jäi Loistila -nimiselle tontille. Pappilanpuisto lohkottiin Loistilasta vuonna 1991.

Asuinrakennuksen rakennuttajana pidetään P.B Köhliniä, joka toimi Akaan höyrysahan hoitajana vuosina 1880 - 1895. Vuosisadan vaihteessa rakennuksen omisti tamperelainen kauppias Karl Lindeberg. Seuraava omistaja oli Tammelan kihlakunnan henkikirjoittaja Wasz, joka omisti tilan ja rakennukset vuosina 1901-1917. Asumisen lisäksi hän piti rakennuksessa toimistoa. Hänen aikana rakennettiin tyttären huvimaja, jääkellari ja uudistettiin verantaa ja näkötornia ajanmukaisemmaksi. Hänen aikana asuinrakennuksen lisäksi tontilla oli valtatien varressa rakennus, jossa oli kauppapuoti, keittiö ja varasto. Tämä rakennus tuhoutui palossa vuoden 1906 tienoilla.. Vastapuolella tonttia oli ulkorakennus, jossa oli vaunuliiteri, puuliiteri, talli, käymälä, sauna ja leipäuunilla varustettu mankeli. Pihapiiriä kunnostettiin myös Waszin aikana. Paikkakunnalla asuva puutarhuri Oskar Viitanen istutti pihaan orapihlajasta pensasaidan ja jaloja pihapuita mm. cembramäntyjä, Pichta- ja hopeakuusia. Puutarhaan tuli myös lehtimaja ja leveät hiekkakäytävät. Puutarhan lisäksi tontilla oli peruna- ja ryytimaa. Tontti oli nykyistä huomattavasti suurempi ja ulottui aina rautatiehen saakka.

Waszin jälkeen omistajista ei ole tietoa. Seuraava pitempiaikanen omistaja oli Viialan seurakunta, joka osti vuonna 1928 rakennuksen, jota kutsuttiin. Ojasen huvilaksi. Pappilaksi hankittu rakennus oli tällöin rappeutunut mm. uunit oli uusittava ja lattiat vahvistettava. Seurakunnan remontissa purettiin myös taloon kuulunut torni ja pihamaalta sivurakennus, jossa olivat sauna, puuliiteri ja navetta. Viialan seurakunta itsenäistyi vuonna 1927 ja ensimmäisenä pappilana toimi Hinkan tilalta vuokrattu rakennus. Pappilana nykyinen rakennus toimi aina 1950-luvulle saakka, jolloin se oli niin rappeutunut, että sitä ei enää kannattanut korjata. Uusi pappila valmistui kirkkomaan nurkalle vuonna 1956.

Pappilan jälkeen rakennus oli tyhjillään ja siinä pidettiin mm. kirpputoria. 1990-luvun vaihteessa huonoon kuntoon päässyt rakennus ja tontti myytiin Viialan kunnalle. Samalla Tonttia pienennettiin ja muodostettiin nykyinen Pappilanpuisto -niminen tontti. Erotetuille osille merkittiin rakennusoikeutta liike- ja asuinrakennuksille. Pappilanpuisto -tontti merkittiin puistoalueeksi. Vuonna 1991 huonoon kuntoon päässyt asuinrakennus myytiin Mikkosen perheelle. Tontista tehtiin vuokrasopimus. Mikkosen aikana rakennuksen sisäosiin tehtiin mittava remontti. Nykyinen omistaja hankki rakennuksen asunnoksi vuonna 1998. Heidän aikana tehtiin laaja ulkoremontti.

Nykyinen Pappilanpuisto -niminen tontti on muodostettu vuonna 1990. Tontin omistaa Viialan kunta ja se on vuokrattu kiinteistön omistajalle.

Tontti sijaitsee entisen maantien, nykyisen Keskuskadun varrella, lähellä Viialan keskustaa. Pohjoispuolella on piakkoin purettava Mottala -niminen (1920-l/1967) kauppakiinteistö. Eteläpuolella olevalle tontille on rakennettu 2000-luvulla rivitalo. Itäpuolella on tonttiin aikaisemmin kuulunut avoin niittyalue. Autioituneet Itä- ja eteläpuolen tontit ovat merkitty kaavassa 3- ja 4- kerroksisten asuin- ja liikerakennusten tonteiksi. Pappilanpuiston tontilla kasvaa muutamia vanhoja jaloja havu- ja lehtipuita mm. tammia ja puistolehmuksia.

Heiskanen, J. Viiala. Rakennetun ympäristön ja kulttuurimaiseman inventointi 2005-2006