Nuupalan kylän kuusi taloa sijiaitsivat 1640-luvulla Liekoveden pohjoisrannalla. Nykyisin paikalla on 1950-luvulla perustettu Vammalan vaneritehdas. Kylän tontit olivat rivissä Vaunutiestä eroavan kylätien päässä. Kylää ympäröivät rantavyöhykkeellä olevat pellot ja niityt. Isonjaon aikaan, 1700-luvun lopulla, kylä oli edelleen samalla paikalla ja talojen määrä oli kasvanut vain yhdellä. Kylässä olivat tällöin Jatzin, Ali-svännin, Svännin, Tobin, Teukun, Karhun ja Fradderin talot. Isonjaon yhtenä pyrkimyksenä oli vanhojen tiiviisti rakennettujen ryhmäkylien purkaminen. Nuupalan vanha kylä autioituu hitaasti talojen muuttaessa väljemmille tonteille, jotka sijaitsivat kauempana rannasta, vanhan kylän pohjoispuolella.

Toinen muutos maisemassa oli 1895 valmistunut Tampere-Pori rata, joka linjattiin Rautaveden länsirannalle. Tyrvään asema perustettiin tällöin Nuupalan kylän maille. Muutamaa vuotta myöhemmin perustettiin vielä Vammalan kauppala Vammaskosken eteläpuolella olevalle niemelle. Aseman kupeeseen kasvoi pieni asunto-/verstasalue, joka tunnettiin vuosisadan alkupuolella aseman- tai Nälkälänmäkenä. Vammalan kaupunkiin alue liitettiin 1950-luvulla, jolloin se numeroitiin 6. kaupunginosaksi. Myös Nuupalan kaupunginosa -nimeä on käytetty.

Nälkälänmäen nimen synty liittyy alueen asutuksen alkuun. Muistitietona kerrotaan, että Vännin rengin, Sakari Mäntysen mökki sijaitsi tulevan asemarakennuksen kohdalla. Aluksi Mäntynen muutti ratapihan tuntumassa olleeseen mökkiin ja myöhemmin rakennutti uuden mökin entisen veneladon hirsistä aseman pohjoispuolella nousevaan rinteeseen. Tähän aikaan nykyisen Nuupalankadun varrella oleva tontti oli kivinen ja kasvoi sankkaa metsää. Vännin isäntä arveli silloin rengin näkevän nälkää siellä, josta Mäntysen sanotaan tokaisseen, että olkoon sitten nälkälä. Asutuksen kasvaessa käsite Nälkälä jäi elämään kansansuussa. Vahvistusta sille saatiin kauppalan puolelta, jossa sitä käytettiin usein pilkkaavassa merkityksessä. Nimen säilymistä edisti 1960-luvulla kylätoimikunnan nimeäminen Nälkälänmäen kylätoimikunnaksi. Nimeä on myös käyttänyt Käsityönkadun varrella syntynyt maaherra Risto Tainio muistelmakirjassaan. Myös kunta on 2000-luvulla osallistunut nimen säilyttämiseen nimeämällä entisen Ratakujan Nälkälänkaduksi. Nykyisten ihmisten puheissa Nälkälänmäki on hyvin vakiintunut. Se on hyvin ymmärrettävää, sillä onhan Nälkälänmäki -nimi on huomattavasti romanttisempi kuin käytännölliset Asemanmäki tai 6.kaupunginosa.

Nälkälänmäkenä tunnettu alue kuului Jaatsin kantatalon maihin. 1900-luvun vaihteessa isäntänä oli agronomi Selim Rydman. Aluksi hän vuokrasi alueelta tontteja, joita 1920-luvun loppupuolelta alkaen oli mahdollisuus lunastaa itsenäisiksi. Rydman myös kehitti alueen asemakaavan, jossa tonttrivit olivat itä-länsisuunnassa. Tonttien väliset tiet palvelivat järjestyksen lisäksi myös tilan karjan kuljetusta. Vammalaan liittämisen jälkeen 1950-luvulla osa itä-länsisuuntaisista kaduista poistettiin. Myös katujen nimeäminen vakiintui vasta kaupungin aikana. Aikaisemmin vuokrakirjoissa saattoi olla maininta "IV asuntorivistä Lousajan kylään menevän tien (nyk. Käsityökatu) oikealta puolelta" Vuokrasumma voitiin suorittaa Vännin talolle rahana tai taksvärkkinä.

Aseman kylkeen syntynyt asuntoalue veti puoleensa aktiivista työväekeä ja käsityöläisiä. Eri alojen ammattilaisista yleisimpiä ja näkyvämpiä olivat suutarit ja puusepät. Työtilana oli aluksi vain pirtin nurkka. Myöhemmin tonteille nousivat varsinaiset verstaat, joista suurimmat muistuttivat jo pieniä tehtaita. Tunnettuja ja edelleen maisemassa näkyviä olivat mm. Pohjan veljesten kenkätehdas, Tyrvään kääntökenkätehdas, Vammalan puusorvaamo, Tuomisen huonekalutehdas, Lindholmin puusepänverstas, Tyrvään peilitehdas ja Salmin lelutehdas. Kadonneista on mainittava Miljoonakujan länsipuolella ollut ns. miljoonatehdas, jossa tehtiin huonekaluja ja erityisesti niiden jalkoja. Purettuja maamerkkejä ovat myös osuusliike Satarengas ja sen leipomo. Niiden vanhasta rakennuskannasta on jäljellä maakellari Nuupalankadun ja Käsityönkadun risteyksessä.

Myös ympäristössä tapahtui muutoksia. Länsipuolella ollut Jaatsin tila oli 1920-1940-luvulla Satakunnan maanviljelysseuran omistamana karjakkokouluna. Sotien jälkeen sen tilalle tuli Suomen gummitehdas oy, nykyisin Teknikum Oy. Pohjoispuolelle perustettiin 1930-luvun lopulla Vammalan asevarikko ja nykyinen Patria Vammas Oy. Samoihin aikoihin Liekoveden rannassa Vammalan vaneri jatkoi rantaan sijoittunutta puunjalostuperinnettä. Työpaikkojen lisääntyminen toi lisää asukkaita mäkeen. Asumisen ahtautta pyrittiin helpottamaan laajentamalla pientä huoneen ja keittiön asuinrakennusta.

Nälkälänmäkeläisille tuttuja rakennuksia olivat aseman, verstaiden, tehtaiden ja asevarikon lisäksi Muistolan alakansakoulu(1920-l) Nälkälänmäen itäreunassa ja heti radan eteläpuolella oleva Raivion työväentalo. Muistolan Yläkansakoulu (1900) sijaitsi Nokian tehtaiden länsipuolella.

Verstaiden kehittyminen pienksi tehtaiksi tapahtui itsenäisyyden ensimmäisinä vuosikymmeninä. Tehtaiden toiminta jatkui vielä vilkkaana sotien jälkeen, alkaen kuitenkin vähitellen hiipua. Yhtenä syynä oli ehkä toimitilojen rajallisuus, pienellä tontilla ei ollut paljon mahdollisuutta kasvuun. Osa tehtaista, mm. peilitehdas muuttivatkin pois alueelta. Suomen yleinen teollistuminen vähensi myös pienien ja vähän suurempien verstaiden kannattavuutta.

Ratapihaa ja Nälkälämäen eteläosan maisemaa leimanneet suuret halkopinot alkavat hävitä dieselvetureiden tullessa.

Vuosien varrella kaupunki on kasvanut ja Nälkälänmäki on jäänyt osaksi sitä. Vastaavasti vilkas ja toimelias kaupunginosa on muuttunut hiljaiseksi asuinalueeksi.

Nälkälän- tai Asemanmäkenä tunnettu 6. kaupunginosa on syntynyt 1900-luvun alussa Vammalan rautatieaseman pohjoispuolella olevaan rinteeseen. asuin- ja verstas/pienteollisuus alue rajautuu selkeästi entisen Tyrvään rautatieaseman pohjoispuolella nousevaan rinteeseen. Lännessä naapurina on entisen Nokian kumitehtaan tehdasalue, nykyinen Teknikum. Pohjoispuolella on asevarikko 3 ja Patria Vammas oy. Idässä vanha rajan muodosti Pappilan maat, jotka alkoivat Kosiokadun itäpuolelta. Pappilan puolelle asutus kasvoi pääasiassa vasta 1950-luvulta alkaen. Edellämaintut naapurit eivät sinänsä näy juurikaan 6.kaupunginosaan, vaan sen eroittaa edellämainituista usein kapea kasvillisuusvyöhyke. Asemakaavaltaan alue on ruutukaavaa muistuttava, joskin etelä-pohjoissuunnassa ovat vain Käsityön- ja Kosionkadut. Itä-länsisuunnassa ovat Nälkälän- Nuupalan-, Vännin ja Härmänkadut. Lisäksi ovat alueen reunoilla lyhyet katujen jatkeena olevat Miljoonakuja, Suutarinkuja ja Nälkäläkuja.

Vanha maisema on säilynyt osiittain alueella. 6.kaupunginosan kadut ovat edelleen kapeita ja hiekkapintaisia. Rakennuskanta on kerroksellista. Alue on alun perin ollutu työväestön ja käsityöläisten asuttamaa. Vanhinta, 1900-luvun alun rakennuskantaa on säilynyt etupäässä alueen eteläosassa. Parhaiten on tunnistettavissa 1920-luvun mansardikattoiset asuinrakennukset ja T-mallista muunnetu ikkunat. Lisäksi on säilynyt pieniä huoneen ja keittiön sisältäviä asuinrakennuksia. Työpaikkojen lisääntyminen lähialueella on näkynyt alueen rakennuskannassa. Useita 1900-luvun rakennuksia laajennettiin ennen tai jälkeen sotien. Nämä rakennukset saivat usein laajennusaikansa ulkoasun.

Pohjoisreunalla on sotien jälkeen, ns. jälleenrakennuskauden tyypillisiä asuinrakennuksia. Lisäkai on uudempia tiilirakenteisia omakotitaloja. Alueelle tunnusomaisia suurehkoja verstaita ja pienteollisuusrakennuksia on säilynyt hyvin. Verstaat eivät muodosta omaa aluetta, vaan pienille tonteille on usein sijoittunut asuinrakennus, suurehko verstas ja talousrakennus. Rakennusten lisäksi alueen yleisilme on hyvin vehreä, joka mudostuu omena-luumupuista, marja- ja ym pensaista.

Joukossa on myös uudempaa rakennuskantaa mm. tiilitaloja. Lisäksi useat rakennukset ovat läpikäynee historiansa aikana muutoksia ja uudistuksia, jotka ovat hävittäneet niiden alkuperäistä asua.

Risto Tainio, Muistikuvia 1930-luvun Nälkälänmäestä pikkupojan silmin sekä polun varrelta poimittua. Tampere 1999. Eino Nurmi, Tyrvääläisten kertomaa, Turku 1998. Puli T. Matikainen, Pula-ajan pojasta nuorukaiseksi Nälkälänmäessä, Kokemäki 1999.

Vammalan rakennusinventointi 2003 CD-ROM/PMM