Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa Hämeenkyrössä osoitteessa Härkikuja 7 sijaitsevan kunnantalon vanhan osan kuntoselvitystarpeesta ja korjausperiaatteista. Vuonna 1955 valmistuneen kunnantalon ovat suunnitelleet arkkitehdit Leena Linnainmaa ja Veikko Nortomaa. Rakentamisaikakaudelle tyypillinen, rapattu ja arkkitehtuuriltaan hillitty rakennus on säilyttänyt alkuperäiset ulkoiset piirteensä hyvin.  Kunnantaloa on laajennettu 1990-luvulla kaksikerroksisella toimistosiivellä, joka liittyy vanhaan osaan sen itäsivun puolivälissä jättäen näin kunnantalon pääjulkisivun Härkitieltä katsoen alkuperäiseen asuunsa. Rakennus on keskeinen osa Hämeenkyrön kirkon ympäristöön erittäin näkyvälle paikalle rakennettua modernia hallinto- ja liikekeskustaa, joka on arvotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi ympäristöksi. Alueelle on tekeillä asemakaavamuutos, jonka taustaselvitykseksi on vuonna 2017 laadittu rakennetun kulttuuriympäristön inventointi. Kunnantalon vanha osa on inventoinnissa arvotettu luokkaan 1.

Kunnantalon vanhassa osassa on koettu sisäilmaongelmia, mistä johtuen Hämeenkyrön kunta on ryhtynyt kartoittamaan ongelmien syitä ja mahdollisia ratkaisuja. Maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt kohteessa maastotarkastuksen 12.2.2019 sekä tutustunut sille toimitettuun kuntotarkastusaineistoon. Aineisto koostuu 30.12.2016 päivätystä kuntotutkimusraportista ja 24.9.2018 päivätystä riskirakenneanalyysistä. Dokumentit, maastotarkastus ja tämä lausunto koskevat vain kunnantalon vanhaa osaa.

Kuntotutkimusraportista käy ilmi muunmuassa seuraavaa:

- Rakennuksessa on koneellinen ilmanpoisto, jonka teho on pääosin riittämätön. Korvausilma-aukkoja  on liian vähän ja sisätilat ovat alipaineiset ulkoilmaan verrattuna, mikä todennäköisesti aiheuttaa korvausilmavirtauksia rakenteiden läpi. Paine-eroa ulkovaipan yli on mitattu neljässä pisteessä, numeraalisia mittaustuloksia ei ole käytettävissä.

- Rakenteiden kosteusmittauksissa ei ole ilmennyt kohonneita arvoja, jotka viittaisivat akuutteihin kosteus- ja mikrobivaurioihin.

- Asbestia on lattiamattojen ja -laattojen kiinnitysliimassa ja osassa itse lattialaatoista, joissakin pannuhuoneen rakenteissa sekä ulkorappauslaastissa.

- Rakenneavausten yhteydessä on bitumia tai tervaa sisältävistä materiaaleista analysoitu polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH), joiden pitoisuus ylitti raja-arvon välipohjarakenteiden sisältämässä tervapaperissa.

- Kuntotutkimuksen yhteydessä rakennuksen ulkoseiniä kuvattiin lämpökameralla sisältä päin. Raportissa oli joitakin kuvia ongelmakohdista; lämpövuotoja esiintyi ikkunoiden ja rakennusrungon liittymässä sekä seinän liittymäkohdissa lattiaan ja kattoon.

- Kaksoislaattavälipohjan rakenneavauksessa havaittiin lahonnutta muottilaudoitusta.

- Ulkoseinärakenne on tiili-mineraalivilla-tiili ilman tuuletusrakoa, ulkopinta on rapattu. Päätyseiniä on lisäeristetty sisäpuolelta mineraalivillalla ilman höyrynsulkua.

- Osa ensimmäisen kerroksen alapohjasta on maanvaraista betonilaattaa, jonka rakenne on  rakentamisajankohdalle tyypillinen: Kapillaarikatko puuttuu, kahden laatan välissä on lämmöneristeenä lastuvillalevy ja sen alla bitumisively .

- Rakennusmateriaaleista, pölystä tai huoneilmasta ei ole analysoitu haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), kuitumaisia epäpuhtauksia eikä mikrobeja tai niiden aineenvaihduntatuotteita.

Riskirakenneanalyysin lähtötietona ovat alkuperäiset rakennesuunnitelmat sekä kuntotutkimuksen tulokset ja havainnot. Dokumentissa suositellaan useiden rakennusosien purkamista siinä laajuudessa, että mahdollisesti vaurioituneet lämmöneristeet voidaan vaihtaa.

Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa edellä mainitun johdosta sekä maastotarkastuksen perusteella seuraavaa : Selkein yksittäinen osatekijä huonoksi koettuun sisäilman laatuun on riittämätön ja epätasapainoinen ilmanvaihto. Sen saattaminen kuntoon ja jatkossa säätäminen sekä huolto ovat ehdottomia edellytyksiä onnistuneelle korjaushankkeelle. Tilojen alipaineisuuden aiheuttamat, rakenteiden läpi tapahtuvat ilmavuodot on syytä paikallistaa mahdollisten epäpuhtauslähteiden selvittämiseksi. Soveltuvia  tutkimusmenetelmä ovat esim. kaksivaiheinen lämpökuvaus ja/tai merkkiainetutkimus.

Sisäilmasta kannattaa tutkia mahdolliset haitalliset pölyt, kuidut ja kemialliset epäpuhtaudet. Sisäilman mikrobipitoisuuden tutkiminen on suuntaa antava menetelmä mikrobivaurioiden toteamiseksi, sitä täydennetään materiaalinäytteiden tutkimuksilla tarpeen mukaan. Materiaalinäytteitä kannattaa tutkia ensisijaisesti niistä rakennusosista, joiden läpi korvausilmaa todetaan virtaavan.Tutkimusten perusteella tarpeelliset lisätutkimukset ja korjaustoimet voidaan kohdentaa ja mitoittaa oikein.

Kaikissa tutkimusten suunnittelussa ja toteutuksessa tulee käyttää pätevää ja kokenutta asiantuntijaa. Yhteistyökumppanin valinnassa voi käyttää esimerkiksi asumisterveysasetuksen (545/2015) liitteessä 3 määriteltyjä kriteereitä.

Riskirakenneanalyysissä suositellaan ulkorappauksen, verhomuurauksen ja lämmöneristeen purkamista, koska lämmöneriste on saattanut kastua ja mikrobivaurioitua. Silmämääräisesti tarkasteltuna ulkoverhous on kuitenkin pääosin hyvässä kunnossa. Rappauksessa ja sen liittymäkohdissa muihin julkisivun rakennusosiin ei ole havaittavissa sellaisia vaurioita, jotka mahdollistavat sadeveden pääsyn rakenteisiin, eikä kosteusmittauksissa ole ilmennyt kohonneita arvoja. Ulkoseinien osalta on suositeltavaa ensisijaisesti parantaa rakenteiden tiiviyttä sisäpuolelta niin, ettei asbestipitoista rappausta ja ulommaista verhomuurausta jouduta purkamaan.

Ikkunoiden sisäpuitteiden tiivistykset ovat puutteellisia, samoin karmin ja seinän rajapinta näyttää paikoin epätiiviiltä. Puite tulee tiivistää kunnolla karmin huullokseen, jotta ympäröivien rakenteiden ilmatiiviyttä voidaan luotettavasti tutkia. Ikkunat ovat puuosiltaan pääsääntöisesti ehjät ja kunnostettavissa perinteisin keinoin, joita ovat huoltomaalaus pohjatöineen ja tiivisteiden uusiminen. Karmin ja seinärakenteen välisen eristeen kunto ja riittävyys tutkitaan ennen liittymän tiivistämistä. Mikäli mahdollista, kannattaa työ tehdä sisätiloista käsin, jotta vältetään puuttuminen ulkorappaukseen ikkunoiden ympärillä.

Kellaritilat ovat arkisto- ja varastokäytössä, eikä niihin ole suositeltavaa järjestää jatkuvaan oleskeluun tarkoitettuja tiloja. Kellarin maanvastaiset rakenteet ovat kuntotutkimuksen perusteella melko kuivat eikä niiden bitumisivelyssä ole raja-arvot ylittävää määrää PAH-yhdisteitä.Tilat on tästä huolimatta hyvä pitää alipaineisina suhteessa toimistotiloihin. Paine-ero on syytä varmistaa mittauksin.

Ensimmäisen kerroksen maanvaraisen betonilattian alla ei ole kapillaarikatkoa, mutta kosteusmittauksissa ei havaittu kohonneita arvoja. Mikäli lattiapinnoite asbestipitoisine liimoineen poistetaan, on suositeltavaa korvata se diffuusioavoimella pinnoitteella, jotta maaperästä mahdollisesti nouseva kosteus pääsee haihtumaan.

Välipohjiin kohdistuvat korjaustoimet kannattaa määritellä sen jälkeen, kun sisäilman epäpuhtauksien laatu on selvitetty ja välipohjien mahdolliset ilmavuodot on paikallistettu.

Yhteenvetona voidaan todeta, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kunnantalon korjausten tulee perustua luotettaviin kuntotutkimuksiin ja säilyttävän korjaamisen periaatteisiin.

Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa Hämeenkyrössä osoitteessa Härkikuja 7 sijaitsevan kunnantalon vanhan osan kuntoselvitystarpeesta ja korjausperiaatteista. Vuonna 1955 valmistuneen kunnantalon ovat suunnitelleet arkkitehdit Leena Linnainmaa ja Veikko Nortomaa. Rakentamisaikakaudelle tyypillinen, rapattu ja arkkitehtuuriltaan hillitty rakennus on säilyttänyt alkuperäiset ulkoiset piirteensä hyvin.  Kunnantaloa on laajennettu 1990-luvulla kaksikerroksisella toimistosiivellä, joka liittyy vanhaan osaan sen itäsivun puolivälissä jättäen näin kunnantalon pääjulkisivun Härkitieltä katsoen alkuperäiseen asuunsa. Rakennus on keskeinen osa Hämeenkyrön kirkon ympäristöön erittäin näkyvälle paikalle rakennettua modernia hallinto- ja liikekeskustaa, joka on arvotettu valtakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi ympäristöksi. Alueelle on tekeillä asemakaavamuutos, jonka taustaselvitykseksi on vuonna 2017 laadittu rakennetun kulttuuriympäristön inventointi. Kunnantalon vanha osa on inventoinnissa arvotettu luokkaan 1.Kunnantalon vanhassa osassa on koettu sisäilmaongelmia, mistä johtuen Hämeenkyrön kunta on ryhtynyt kartoittamaan ongelmien syitä ja mahdollisia ratkaisuja. Maakuntamuseon perinnerakennusmestari on tehnyt kohteessa maastotarkastuksen 12.2.2019 sekä tutustunut sille toimitettuun kuntotarkastusaineistoon. Aineisto koostuu 30.12.2016 päivätystä kuntotutkimusraportista ja 24.9.2018 päivätystä riskirakenneanalyysistä. Dokumentit, maastotarkastus ja tämä lausunto koskevat vain kunnantalon vanhaa osaa.Kuntotutkimusraportista käy ilmi muunmuassa seuraavaa:- Rakennuksessa on koneellinen ilmanpoisto, jonka teho on pääosin riittämätön. Korvausilma-aukkoja  on liian vähän ja sisätilat ovat alipaineiset ulkoilmaan verrattuna, mikä todennäköisesti aiheuttaa korvausilmavirtauksia rakenteiden läpi. Paine-eroa ulkovaipan yli on mitattu neljässä pisteessä, numeraalisia mittaustuloksia ei ole käytettävissä.- Rakenteiden kosteusmittauksissa ei ole ilmennyt kohonneita arvoja, jotka viittaisivat akuutteihin kosteus- ja mikrobivaurioihin.- Asbestia on lattiamattojen ja -laattojen kiinnitysliimassa ja osassa itse lattialaatoista, joissakin pannuhuoneen rakenteissa sekä ulkorappauslaastissa.- Rakenneavausten yhteydessä on bitumia tai tervaa sisältävistä materiaaleista analysoitu polysykliset aromaattiset hiilivedyt (PAH), joiden pitoisuus ylitti raja-arvon välipohjarakenteiden sisältämässä tervapaperissa.- Kuntotutkimuksen yhteydessä rakennuksen ulkoseiniä kuvattiin lämpökameralla sisältä päin. Raportissa oli joitakin kuvia ongelmakohdista; lämpövuotoja esiintyi ikkunoiden ja rakennusrungon liittymässä sekä seinän liittymäkohdissa lattiaan ja kattoon.- Kaksoislaattavälipohjan rakenneavauksessa havaittiin lahonnutta muottilaudoitusta.- Ulkoseinärakenne on tiili-mineraalivilla-tiili ilman tuuletusrakoa, ulkopinta on rapattu. Päätyseiniä on lisäeristetty sisäpuolelta mineraalivillalla ilman höyrynsulkua.- Osa ensimmäisen kerroksen alapohjasta on maanvaraista betonilaattaa, jonka rakenne on  rakentamisajankohdalle tyypillinen: Kapillaarikatko puuttuu, kahden laatan välissä on lämmöneristeenä lastuvillalevy ja sen alla bitumisively .- Rakennusmateriaaleista, pölystä tai huoneilmasta ei ole analysoitu haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), kuitumaisia epäpuhtauksia eikä mikrobeja tai niiden aineenvaihduntatuotteita.Riskirakenneanalyysin lähtötietona ovat alkuperäiset rakennesuunnitelmat sekä kuntotutkimuksen tulokset ja havainnot. Dokumentissa suositellaan useiden rakennusosien purkamista siinä laajuudessa, että mahdollisesti vaurioituneet lämmöneristeet voidaan vaihtaa.Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa edellä mainitun johdosta sekä maastotarkastuksen perusteella seuraavaa : Selkein yksittäinen osatekijä huonoksi koettuun sisäilman laatuun on riittämätön ja epätasapainoinen ilmanvaihto. Sen saattaminen kuntoon ja jatkossa säätäminen sekä huolto ovat ehdottomia edellytyksiä onnistuneelle korjaushankkeelle. Tilojen alipaineisuuden aiheuttamat, rakenteiden läpi tapahtuvat ilmavuodot on syytä paikallistaa mahdollisten epäpuhtauslähteiden selvittämiseksi. Soveltuvia  tutkimusmenetelmä ovat esim. kaksivaiheinen lämpökuvaus ja/tai merkkiainetutkimus.Sisäilmasta kannattaa tutkia mahdolliset haitalliset pölyt, kuidut ja kemialliset epäpuhtaudet. Sisäilman mikrobipitoisuuden tutkiminen on suuntaa antava menetelmä mikrobivaurioiden toteamiseksi, sitä täydennetään materiaalinäytteiden tutkimuksilla tarpeen mukaan. Materiaalinäytteitä kannattaa tutkia ensisijaisesti niistä rakennusosista, joiden läpi korvausilmaa todetaan virtaavan.Tutkimusten perusteella tarpeelliset lisätutkimukset ja korjaustoimet voidaan kohdentaa ja mitoittaa oikein.Kaikissa tutkimusten suunnittelussa ja toteutuksessa tulee käyttää pätevää ja kokenutta asiantuntijaa. Yhteistyökumppanin valinnassa voi käyttää esimerkiksi asumisterveysasetuksen (545/2015) liitteessä 3 määriteltyjä kriteereitä.Riskirakenneanalyysissä suositellaan ulkorappauksen, verhomuurauksen ja lämmöneristeen purkamista, koska lämmöneriste on saattanut kastua ja mikrobivaurioitua. Silmämääräisesti tarkasteltuna ulkoverhous on kuitenkin pääosin hyvässä kunnossa. Rappauksessa ja sen liittymäkohdissa muihin julkisivun rakennusosiin ei ole havaittavissa sellaisia vaurioita, jotka mahdollistavat sadeveden pääsyn rakenteisiin, eikä kosteusmittauksissa ole ilmennyt kohonneita arvoja. Ulkoseinien osalta on suositeltavaa ensisijaisesti parantaa rakenteiden tiiviyttä sisäpuolelta niin, ettei asbestipitoista rappausta ja ulommaista verhomuurausta jouduta purkamaan.Ikkunoiden sisäpuitteiden tiivistykset ovat puutteellisia, samoin karmin ja seinän rajapinta näyttää paikoin epätiiviiltä. Puite tulee tiivistää kunnolla karmin huullokseen, jotta ympäröivien rakenteiden ilmatiiviyttä voidaan luotettavasti tutkia. Ikkunat ovat puuosiltaan pääsääntöisesti ehjät ja kunnostettavissa perinteisin keinoin, joita ovat huoltomaalaus pohjatöineen ja tiivisteiden uusiminen. Karmin ja seinärakenteen välisen eristeen kunto ja riittävyys tutkitaan ennen liittymän tiivistämistä. Mikäli mahdollista, kannattaa työ tehdä sisätiloista käsin, jotta vältetään puuttuminen ulkorappaukseen ikkunoiden ympärillä.Kellaritilat ovat arkisto- ja varastokäytössä, eikä niihin ole suositeltavaa järjestää jatkuvaan oleskeluun tarkoitettuja tiloja. Kellarin maanvastaiset rakenteet ovat kuntotutkimuksen perusteella melko kuivat eikä niiden bitumisivelyssä ole raja-arvot ylittävää määrää PAH-yhdisteitä.Tilat on tästä huolimatta hyvä pitää alipaineisina suhteessa toimistotiloihin. Paine-ero on syytä varmistaa mittauksin.Ensimmäisen kerroksen maanvaraisen betonilattian alla ei ole kapillaarikatkoa, mutta kosteusmittauksissa ei havaittu kohonneita arvoja. Mikäli lattiapinnoite asbestipitoisine liimoineen poistetaan, on suositeltavaa korvata se diffuusioavoimella pinnoitteella, jotta maaperästä mahdollisesti nouseva kosteus pääsee haihtumaan.Välipohjiin kohdistuvat korjaustoimet kannattaa määritellä sen jälkeen, kun sisäilman epäpuhtauksien laatu on selvitetty ja välipohjien mahdolliset ilmavuodot on paikallistettu.Yhteenvetona voidaan todeta, että kulttuurihistoriallisesti arvokkaan kunnantalon korjausten tulee perustua luotettaviin kuntotutkimuksiin ja säilyttävän korjaamisen periaatteisiin.