rakennusperinteinen

asutushistoria
taloushistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Harsu on kylätontillaan säilynyt Palvialan kylän kantatalo, joka on toiminut ratsutilana. Pihapiirissä on rakennuskerrostumia 1500/1600- ja 1700-luvuilta ja 1900-luvun alusta. Kohteella on teollisuus- ja taloushistoriallista merkitystä keskiaikaisena kupariseppätalona sekä tilalla 1800-1900-luvuilla toimineen pankin ja maakaupan kautta. 1900-luvun vaihteessa Harsu on ollut kievarina. Rakennuksilla on suuri rakennushistoriallinen merkitys. Asuinrakennus, pakari ja piharakennukset ovat säilyneet hyvin perinteisessä asussaan, ja etenkin uusrenessanssi- ja uusklassismi-vaikutteinen asuinrakennus on ajallisesti monikerroksinen ja sen rakennusvaiheet havaittavissa. Pihapiiri sijaitsee maisemallisesti keskeisellä paikalla kylänraitin ja rautatieasemalle avautuvan peltomaiseman välissä. Pihapiiri on ollut merkittävä Karkun puutarhakulttuurin kannalta.

Inventointialueen suppeudesta johtuen kohteita ja rakennuksia ei ole arvoluokitettu.

Kohde sijaitsee Maakunnantien eteläpuolella, etelään viettävällä rinteellä. Kolmelta sivulta rakennuksin rajatussa pihapiirissä on 1900-luvun alussa rakennettu päärakennus, pakari, harmaakiviholvattu kellari, aitta, paikalle siirretty pieni asuinrakennus sekä puuvaja ja kirkkovenesuoja. Pihapiirin ulkopuolella on hirsirakenteinen sauna.

Vanha-Harsu on Palvialan kylän kantatalo ja sijaitsee edelleen kylätontin tuntumassa. Harsun talo on mainittu kirjallisissa lähteissä ensimmäisen kerran 1540-luvulla, jolloin Palvialan kylään kuului kuusi taloa. Harsun talossa tiedetään asuneen kupariseppiä 1500-luvulla ja pihapiirissä on ollut masuunipaja eli raudanpolttopaikka. Päärakennuksen lähellä oleva pajan paikka on muinaisjäännös. Harsun tiedetään olleen 1500-luvulla myös nimismiehen talona. Tila on ollut jaettuna Isoharsun ja Vähä-Harsun taloihin. Isoharsu on ollut ratsutilana 1655-1658. 1700-luvulta 1800-luvun alkuun Palvialan kylän talot Rapapää, Seikku ja Harsu varustivat yhdessä ruotusotamiehiä.

Harsu on toiminut maakauppiastilana 1850-luvun alkupuolelta lähtien. Palvialan ensimmäinen kauppias, talollinen Johan Solenius Vähä-Harsulta sai kauppaluvan 1862. Kauppa toimi vuoteen 1879 saakka. Harsun pakarista on löytynyt runsaasti mm. mainoksia ja kuitteja todisteena maakauppiaan laajasta kaupankäynnistä. Juhan Solenius toimi myös 1877 avatun Karkun säästöpankin hoitajana. Sen rinnalla Palvialassa toimi myös maatalouspankki. Maatalouspankki muutti sittemmin Harsulta aseman viereen, asemapäällikön taloon, joka myöhemmin laajennettiin lakkitehtaaksi. Johan Solenius kuoli 1894, minkä jälkeen hänen poikansa Juho oli Harsun isäntänä kuolemaansa, vuoteen 1931 asti.

Harsulla on pidetty kievaria 1896-1900 rautatien valmistuttua. 1898 Vähä-Harsu osti Iso-Harsun ja tilat yhdistettiin Vanha-Harsuksi 1932. 1900-luvun vaihteessa tilaa uudistettiin voimakkaasti: nykyinen päärakennus rakennettiin vuonna 1902 aiempien talojen hirsistä 1700-luvulta periytyvän osan jatkeeksi. Uuden Harsun rakennusmestarina oli puuseppä Oskari Mäkinen Suodenniemeltä. O.Mäkinen oli juuri rakentanut Fulkkilan ja Packalenin huvilat. Suuri kivinavetta valmistui 1904 ja kaksikerroksinen kauppias- ja majoitusrakennus 1906. Rakennuksessa toimi Maatalouspankki, josta on jäljellä osa pankkiholvin perustuksia. Rakennus sijoittui nykyisen päärakennuksen kanssa samansuuntaisesti, sen länsipuolelle. Harsulla on ollut 1900-luvun alussa myös tuulimylly. Pihapiirin itäpuolella mäellä on ollut asemestarin paja.

Saha, meijeri ja rautatieasema on rakennettu Harsusta erotetuille maille. Harsusta on erotettu tiloja myös Horniontien varren pienasumuksille 1900-luvun vaihteessa sekä osa alueen jälleenrakennuskauden asutuspalstoista, vuonna 1953 14 erotettua tilaa.

1923 Harsun päärakennus korotettiin nykyiseen muotoonsa mansardikattoiseksi J.Pirjolan suunnitelmien mukaan. J.Pirjola on suunnitellut uuden, toteutumatta jääneen rakennuksen myös mm. Vammalan keskustan Backmanin apteekin tontille. Sekä kauppias- ja majoitusrakennus että navetta purettiin 1970-luvulla.

Nykyiset omistajat ovat ostaneet tilan 1994. Pihapiirissä oleva aitta on sen jälkeen siirretty päärakennuksen ja rautatien väliseltä pellolta. Pellolla on ollut myös riihi. 2000-luvulla pihapiiriin on rakennettu kirkkovenesuoja ja puuhuone. 2005 pihapiiriin on siirretty pieni asuinrakennus Hämeenkyrön Soppeenmäestä. Harsu on ollut esikuvana Mauri Kunnaksen Koiramäen majatalo Pässille.

Pihapiiri ja etenkin pakari on keskeisessä asemassa Maakunnantien varren maisemassa. Päärakennuksen maisemallinen asema korostuu erityisesti rautatieaseman suunnasta, josta tarkasteltuna Vanha-Harsu on merkittävin kiintopiste maisemassa rautatieasemarakennuksen lisäksi. Pihapiiri on hallitsevassa asemassa eteläpuolellaan avautuvassa lähimaisemassaan, johon kuuluu pihapiirin eteläpuolinen peltoalue ja koillispuoliset niitty- ja peltoalueet, joille on sijoittunut suuri osa Karkun esihistoriallisesta asutuksesta.

Pihan kasvillisuus ja pinnat ovat perinteiset. Eteläpuolinen rinne on vielä puutarhakäytössä ja omenatarhaa hoidetaan. Korkea ja tiheä kuusirivi rajaa pihapiiriä kuljettaessa asemalta Maakunnantielle. Pihapiirin itälaidalla virtaa Rautaveteen peltoalueiden kautta laskeva puro. Maakunnantien varrella on jäljellä vanhan portin kivipylväät, joiden sivulle on rakennettu uusi hirsiaita.

Hannu, Olli-Pekka. Palvialan alue, rakennuskannan inventointi. Vammalan kaupunki 1994.

Piilonen, Juhani. Sastamalan historia 1-3. Vammala 2007.

Virtaranta Pertti, Karkun murrekirja. 1986.

Internet-lähteet:

Finna, Kansallinen digitaalinen arkisto: www.finna.fi

www.wanhaharsu.com

Omistaja 30.9.2014