Hei,
Äskeiseen viestiini lisäyksenä vielä, että koska hankkeeseen liittyy myös maankaivuuta terassin ja rampin perustusten osalta, niin myös arkeologi Vadim Adel vilkaisi suunnitelmia ja totesi, että hankkeeseen ei arkeologisen kulttuuriperinnön osalta ole huomautettavaa.
Yst. terv.
Miia Hinnerichsen
diar. 597/2023 Tampere, Hiedanranta, ennakkolausunto Pajan (rakennus 12) käyttötarkoituksen sekä julkisivujen muutoksista
Hei,
Katsoimme eilen luonnossuunnitelman ja valokuvat nykytilanteesta. Alla alustavia huomioita hankkeesta:
Paja (rakennus 12, sähköinstrumenttiosasto/paja) on Hiedanrannan 2016 laaditun inventoinnin mukaan rakennettu kahdessa vaiheessa. Pohjoispäädyn kapeampirunkoisen osan suunnitteli arkkitehti Birger Federley vuonna 1923 ja eteläpäädyn leveämpirunkoisen osan M. Mikama vuonna 1951. Laajennuksen yhteydessä alkujaan yksikerroksinen vanha osa korotettiin kaksikerroksiseksi. Korotus ja 1950-luvun osa noudattelevat piirteiltään alkuperäistä osaa, mm. aukotus ja pieniruutuiset puuikkunat. Vanhassa osassa toimi valimo ja putkipaja, uudessa hitsaustila, paja, peltipaja ja puusuoja. Toisessa kerroksessa oli työntekijöiden sosiaalitiloja sekä varastotilaa. Rakennus on ulkoisesti säilyttänyt erinomaisesti 1950-luvun alun laajennuksen jälkeisen ilmeen ja materiaalit.
Pajalla ei tällä hetkellä ole suojelumerkintää, mutta rakennus on todettu inventoinnissa kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokkaaksi (arvoluokka 1), alueella on vireillä asemakaavanmuutos ja Hiedanrannan yleissuunnitelman mukaan rakennus on tarkoitus säilyttää, joten katsoisin, että sitä tulisi kohdella kuten suojeltua rakennusta.
Muutoksessa rakennuksen 1951 rakennetun eteläpäädyn pohjakerroksen pajatila muutettaisiin kahvilaksi, eteläpäädyn pienehköt ikkuna-aukot suurennettaisiin ja muutettaisiin parilasioviksi, edustalle rakennettaisiin terassi ja sille esteetön ramppi rakennuksen itäsivulta. Tavoitteena on elävöittää kahvilalla eteläpuolista aukiota.
Suunnitelma vaikuttaa mahdolliselta, vaikka se muuttaa rakennuksen eteläpäädyn ilmettä jonkin verran. Ovet näyttävät kuitenkin sopivan melko hyvin rakennukseen, jossa on lähes vastaavia korkeita ikkunoita myös itäsivulla. Rakennuksen julkisivut perustuvat vahvasti symmetriaan, joka säilyy parhaiten, jos kaikki eteläpäädyn neljä pikkuikkunaa muutetaan lasioviksi, joiden ruutujako noudattelee rakennuksen muiden ikkunoiden ruutujakoa. Ovet tulisi toteuttaa puurunkoisina ja niiden ikkunaruudut aidolla puitejaolla (ei ikkunan päälle tulevalla ristikoilla). Esteettömän rampin kaide tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvä, jotta se ei peitä rakennuksen itäsivua, esim. metallinen pinnakaide(?). Eteläpäädyn erilaiset tekniset asennukset eivät vaikuta erityisen vanhoilta, joten ne voi poistaa. Ilmanvaihtoa suunniteltaessa tulisi välttää julkisivumuutoksia ja katolle tulevia laitteita.
Lopulliset suunnitelmat tulisi lupavaiheessa lähettää nähtäville Pirkanmaan maakuntamuseolle.
Mukavaa alkavaa syksyä!
Yst. terv.
Miia Hinnerichsen
Hei,
Äskeiseen viestiini lisäyksenä vielä, että koska hankkeeseen liittyy myös maankaivuuta terassin ja rampin perustusten osalta, niin myös arkeologi Vadim Adel vilkaisi suunnitelmia ja totesi, että hankkeeseen ei arkeologisen kulttuuriperinnön osalta ole huomautettavaa.
Yst. terv.
Miia Hinnerichsen
diar. 597/2023 Tampere, Hiedanranta, ennakkolausunto Pajan (rakennus 12) käyttötarkoituksen sekä julkisivujen muutoksista
Hei,
Katsoimme eilen luonnossuunnitelman ja valokuvat nykytilanteesta. Alla alustavia huomioita hankkeesta:
Paja (rakennus 12, sähköinstrumenttiosasto/paja) on Hiedanrannan 2016 laaditun inventoinnin mukaan rakennettu kahdessa vaiheessa. Pohjoispäädyn kapeampirunkoisen osan suunnitteli arkkitehti Birger Federley vuonna 1923 ja eteläpäädyn leveämpirunkoisen osan M. Mikama vuonna 1951. Laajennuksen yhteydessä alkujaan yksikerroksinen vanha osa korotettiin kaksikerroksiseksi. Korotus ja 1950-luvun osa noudattelevat piirteiltään alkuperäistä osaa, mm. aukotus ja pieniruutuiset puuikkunat. Vanhassa osassa toimi valimo ja putkipaja, uudessa hitsaustila, paja, peltipaja ja puusuoja. Toisessa kerroksessa oli työntekijöiden sosiaalitiloja sekä varastotilaa. Rakennus on ulkoisesti säilyttänyt erinomaisesti 1950-luvun alun laajennuksen jälkeisen ilmeen ja materiaalit.
Pajalla ei tällä hetkellä ole suojelumerkintää, mutta rakennus on todettu inventoinnissa kulttuurihistoriallisesti erittäin arvokkaaksi (arvoluokka 1), alueella on vireillä asemakaavanmuutos ja Hiedanrannan yleissuunnitelman mukaan rakennus on tarkoitus säilyttää, joten katsoisin, että sitä tulisi kohdella kuten suojeltua rakennusta.
Muutoksessa rakennuksen 1951 rakennetun eteläpäädyn pohjakerroksen pajatila muutettaisiin kahvilaksi, eteläpäädyn pienehköt ikkuna-aukot suurennettaisiin ja muutettaisiin parilasioviksi, edustalle rakennettaisiin terassi ja sille esteetön ramppi rakennuksen itäsivulta. Tavoitteena on elävöittää kahvilalla eteläpuolista aukiota.
Suunnitelma vaikuttaa mahdolliselta, vaikka se muuttaa rakennuksen eteläpäädyn ilmettä jonkin verran. Ovet näyttävät kuitenkin sopivan melko hyvin rakennukseen, jossa on lähes vastaavia korkeita ikkunoita myös itäsivulla. Rakennuksen julkisivut perustuvat vahvasti symmetriaan, joka säilyy parhaiten, jos kaikki eteläpäädyn neljä pikkuikkunaa muutetaan lasioviksi, joiden ruutujako noudattelee rakennuksen muiden ikkunoiden ruutujakoa. Ovet tulisi toteuttaa puurunkoisina ja niiden ikkunaruudut aidolla puitejaolla (ei ikkunan päälle tulevalla ristikoilla). Esteettömän rampin kaide tulisi olla mahdollisimman läpinäkyvä, jotta se ei peitä rakennuksen itäsivua, esim. metallinen pinnakaide(?). Eteläpäädyn erilaiset tekniset asennukset eivät vaikuta erityisen vanhoilta, joten ne voi poistaa. Ilmanvaihtoa suunniteltaessa tulisi välttää julkisivumuutoksia ja katolle tulevia laitteita.
Lopulliset suunnitelmat tulisi lupavaiheessa lähettää nähtäville Pirkanmaan maakuntamuseolle.
Mukavaa alkavaa syksyä!
Yst. terv.
Miia Hinnerichsen