Isojakokartalta (v. 1762-1792) paikannettu Joppin talotontti sijoittuu Hinsalantien pohjoispuolelle, kallioisen metsäsaarekkeen itäosaan. Talo on merkitty myös vuoden 1848 pitäjänkartalle. Vuoden 1701 maakirjakartalla paikalla ei ole asutusta. Isojaon täydennyskartalla (v. 1873-1878) talo (Joppi hemman) on siirtynyt länteen, kaava-alueen ulkopuolelle, paikalle, missä nykyisinkin on talo. Talotontti paikantuu suurimmaksi osaksi nykyisen metsäsaarekkeen itäosaan ja pieneltä osin sen kaakkoispuolen peltoon.

Isojakokartalta paikannetun talotontin koillisosassa sijaitsee noin 4 * 4 m kokoinen ja noin 60 cm korkea laonnut uunin raunio. Sammaleen ja karikkeen peittämä raunio koostuu halkaisijaltaan noin 20 – 60 cm kokoisista kivistä. Kivet vaikuttivat olevan lohkomattomia luonnonkiviä, joskaan sammalta niiden päältä ei poistettu. Raunion viereen, ja talotontin alueelle laajemminkin, tehtiin useita pieniä tuloksettomia koekuoppia; maaperä paikalla on hietaa-hiesua. Myös peltoon sijoittuvan talotontin eteläosaan tehdyt lapionpistot ja metallinetsintä olivat tuloksettomia; noin 15 cm paksun peltokerroksen alla oli koskematon hiesusavi.

Karttatarkastelun perusteella (vuosien 1701, 1765/1795, 1848 ja 1873/1878 kartat) paikalla on ollut lyhytikäinen Joppin talo. Talo on siirtynyt paikalleen Hinsalan kylätontilta 1700-luvun alun jälkeen ja edemmäs länteen 1800-luvun loppupuolella. Suomen asutuksen yleisluettelossa (SAY) Joppin talo mainitaan ensimmäisen kerran vuodelta 1540. Vanhan Satakunnan henkilötiedoston (Suvanto 2001) mukaan Joppin talo on kuulunut 1500-luvulla Hinsalan itäpuolella sijaitsevaan Niemenpään kylään.