Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa poikkeamislupahakemuksesta koskien osoitteessa Saunasaarenkatu 10 olevan asuinrakennuksen purkamista. Maakuntamuseo on antanut lausunnon ko. kohteen kulttuurihistoriallisesta arvosta ja tontin käyttömahdollisuuksista vuonna 2006 (diar. 133/5423/2006). Lausunnossaan maakuntamuseo on katsonut 1900-luvun alussa rakennetun hirsirunkoisen huoneen ja keittiön käsittävän rakennuksen omaavan erityistä kulttuurihistoriallista arvoa, minkä perusteella purkaminen olisi merkinnyt maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Rakennus on säilyttänyt kulttuurihistoriallisesti arvokkaat piirteensä käyttämättömyyden ja huollon laiminlyönnin aiheuttamista vaurioista huolimatta. Kulttuurihistoriallisten arvojen näkökulmasta tilanne ei ole muuttunut vuoden 2006 jälkeen. Kohde on osa valtakunnallisesti arvokasta Pispalanrinteen rakennettua kultttuuriympäristöä ja alueella on voimassa rakennuskielto.

Purkamista perustellaan sillä, että rakennus on asumiskelvoton. Maakuntamuseo on tutustunut sille toimitettuun kuntoselvitysaineistoon (Asiantuntijalausunto 15.10.2018, Suomen sisäilmatutkimus Oy) ja tehnyt kohteeseen maastotarkastuksen 10.7.2019. Niiden perusteella voidaan todeta rakennuksen olleen pitkään kylmillään ja hoitamattomana, jolloin se on joutunut ilkivallan ja luvattoman asumisen kohteeksi. Rakennukseen ja sen alustaan kertyneet jätteet sekä muu, osin kosteusvaurioitunut materiaali vaikeuttavat rakenteiden kunnon arviointia ja ovat merkittävä hygieniahaitta.  Paikoin rikkoutunut vesikate ja vanha, jäätymisestä johtunut putkirikko pohjoisseinällä ovat aiheuttaneet paikalliset kosteusvauriot yläpohjaan ja hirsirunkoon. Vesikaton kantavat rakenteet ovat vintiltä nähden vielä pääosin ehjät ja vähäisin toimenpitein korjattavissa, mikäli vesikate uusitaan ja vaurioituminen pysähtyy. Osa perustuksen kantavista nurkkakivistä on ylärinteen puolella liikkunut, ja niiden väliset, ei-kantavat betonivalut ovat kaatuneet. Muilta osin varsinaisen talorungon perustukset ovat liikkuneet hyvin vähän tai ei lainkaan. Ko. kohteen kaltaiselle hirsirakenteiselle, nurkkakivien varaan perustetulle rakennukselle on tyypillistä, että sen rungon ja perustusten paikalliset vauriot ovat korjattavissa kohtuullisin toimenpitein. Sen sijaan rankorakenteisen kuistin perustus on painunut, runko vääntynyt ja osa puurakenteista vakavasti vaurioitunut maakosteuden ja alustaan kertyneen jätteen vaikutuksesta, joten kuistin kunnostaminen merkitsisi käytännössä sen uudelleen rakentamista. Yhteenvetona voidaan todeta, että Saunasaarenkatu 10:n  rakenteelliset vauriot, siltä osin kuin ne ovat nähtävissä ilman rakenneavauksia, ovat korjattavissa rakennuksen alkuperäistä asua ja varustelua vastaavalle tasolle. Yhdessä rakenteiden saastumisesta johtuvan toimenpidetarpeen kanssa korjaustyöt ovat mittavat, mutta mahdolliset.

Saunasaarenkatu 10 ei kuulu Pispalan II vaiheen asemakaavaan, joten tämän tontin osalta rakennetun ympäristön suojelua ei tulla ratkaisemaan nyt vireillä olevalla asemakaavalla. Tätä maakuntamuseo pitää kulttuuriympäristön arvojen säilyttämisen ja kiinteistön omistajien tasapuolisen kohtelun näkökulmasta arveluttavana. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojelu tulisi ratkaista asemakaavalla, ei poikkeamis- ja purkamisluvilla. Pirkanmaan maakuntamuseo ei siten puolla poikkeamisluvan myöntämistä ko. kohteelle vaan esittää, että Pyhäjärven ranta-alueen ja Tahmelan asemakaavoitus tulisi laittaa uudelleen vireille rakennetun kulttuuriympäristön suojelun ratkaisemiseksi asianmukaisin ja tontinomistajia tasapuolisesti kohtelevin keinoin.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa poikkeamislupahakemuksesta koskien osoitteessa Saunasaarenkatu 10 olevan asuinrakennuksen purkamista. Maakuntamuseo on antanut lausunnon ko. kohteen kulttuurihistoriallisesta arvosta ja tontin käyttömahdollisuuksista vuonna 2006 (diar. 133/5423/2006). Lausunnossaan maakuntamuseo on katsonut 1900-luvun alussa rakennetun hirsirunkoisen huoneen ja keittiön käsittävän rakennuksen omaavan erityistä kulttuurihistoriallista arvoa, minkä perusteella purkaminen olisi merkinnyt maankäyttö- ja rakennuslain 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Rakennus on säilyttänyt kulttuurihistoriallisesti arvokkaat piirteensä käyttämättömyyden ja huollon laiminlyönnin aiheuttamista vaurioista huolimatta. Kulttuurihistoriallisten arvojen näkökulmasta tilanne ei ole muuttunut vuoden 2006 jälkeen. Kohde on osa valtakunnallisesti arvokasta Pispalanrinteen rakennettua kultttuuriympäristöä ja alueella on voimassa rakennuskielto.

Purkamista perustellaan sillä, että rakennus on asumiskelvoton. Maakuntamuseo on tutustunut sille toimitettuun kuntoselvitysaineistoon (Asiantuntijalausunto 15.10.2018, Suomen sisäilmatutkimus Oy) ja tehnyt kohteeseen maastotarkastuksen 10.7.2019. Niiden perusteella voidaan todeta rakennuksen olleen pitkään kylmillään ja hoitamattomana, jolloin se on joutunut ilkivallan ja luvattoman asumisen kohteeksi. Rakennukseen ja sen alustaan kertyneet jätteet sekä muu, osin kosteusvaurioitunut materiaali vaikeuttavat rakenteiden kunnon arviointia ja ovat merkittävä hygieniahaitta.  Paikoin rikkoutunut vesikate ja vanha, jäätymisestä johtunut putkirikko pohjoisseinällä ovat aiheuttaneet paikalliset kosteusvauriot yläpohjaan ja hirsirunkoon. Vesikaton kantavat rakenteet ovat vintiltä nähden vielä pääosin ehjät ja vähäisin toimenpitein korjattavissa, mikäli vesikate uusitaan ja vaurioituminen pysähtyy. Osa perustuksen kantavista nurkkakivistä on ylärinteen puolella liikkunut, ja niiden väliset, ei-kantavat betonivalut ovat kaatuneet. Muilta osin varsinaisen talorungon perustukset ovat liikkuneet hyvin vähän tai ei lainkaan. Ko. kohteen kaltaiselle hirsirakenteiselle, nurkkakivien varaan perustetulle rakennukselle on tyypillistä, että sen rungon ja perustusten paikalliset vauriot ovat korjattavissa kohtuullisin toimenpitein. Sen sijaan rankorakenteisen kuistin perustus on painunut, runko vääntynyt ja osa puurakenteista vakavasti vaurioitunut maakosteuden ja alustaan kertyneen jätteen vaikutuksesta, joten kuistin kunnostaminen merkitsisi käytännössä sen uudelleen rakentamista. Yhteenvetona voidaan todeta, että Saunasaarenkatu 10:n  rakenteelliset vauriot, siltä osin kuin ne ovat nähtävissä ilman rakenneavauksia, ovat korjattavissa rakennuksen alkuperäistä asua ja varustelua vastaavalle tasolle. Yhdessä rakenteiden saastumisesta johtuvan toimenpidetarpeen kanssa korjaustyöt ovat mittavat, mutta mahdolliset.

Saunasaarenkatu 10 ei kuulu Pispalan II vaiheen asemakaavaan, joten tämän tontin osalta rakennetun ympäristön suojelua ei tulla ratkaisemaan nyt vireillä olevalla asemakaavalla. Tätä maakuntamuseo pitää kulttuuriympäristön arvojen säilyttämisen ja kiinteistön omistajien tasapuolisen kohtelun näkökulmasta arveluttavana. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten suojelu tulisi ratkaista asemakaavalla, ei poikkeamis- ja purkamisluvilla. Pirkanmaan maakuntamuseo ei siten puolla poikkeamisluvan myöntämistä ko. kohteelle vaan esittää, että Pyhäjärven ranta-alueen ja Tahmelan asemakaavoitus tulisi laittaa uudelleen vireille rakennetun kulttuuriympäristön suojelun ratkaisemiseksi asianmukaisin ja tontinomistajia tasapuolisesti kohtelevin keinoin.