Kangasalan Pakkala kyläyleiskaava-alueella (kuva 1). Inventointi tehtiin yleiskaavan

laatimisen taustaselvityksenä. Kenttätyöt tehtiin 14., 22. - 23., 28., ja 30.5 sekä 3.6., 3., 4., 7. ja 11.7. Inventoinnin kenttätyövaiheeseen käytettiin yhteensä kymmenen työpäivää. Kenttätöistä

vastasi arkeologi (FM) Kirsi Luoto, mukana kentällä olivat 2 – 4 päivänä myös arkeologit

(FM) Mari Wuoti ja Markus Laurel. Inventoinnissa tarkastettiin alueen tunnetut kiinteät muinaisjäännökset

ja etsittiin uusia arkeologisesti potentiaaleilta alueilta. Selvityksessä huomioitiin

niin esihistorialliset kuin historiallisenkin ajan muinaisjäännökset, ja sen kustannuksista

vastasi Kangasalan kunta.

yllä lännessä sijaitsevan Kirkkojärven rantamille, idässä Kaava-aluetta rajaa Pakkalanjärvi

(91,4 m mpy). Kaava-alueen halki kulkee kaksi pientä jokea: kaakosta luoteeseen virtaava

ojamainen Rauksamanoja sekä koillisesta lounaaseen kulkeva Kirkkosillanoja. Näiden vesiväylien

kautta on Pakkalanjärveltä yhteys Längelmäveteen Kirkkojärven ja tästä edelleen nykyisen

Myllyojan kautta. Esihistoriallisena aikana nykyään kapeina ja matalina virtaavat joet,

mutta muinoin pienten saarten pirstomina lahtina sisämaahan työntyneet vesistöt rantoineen

ovat tarjonneet suotuisat olosuhteet muun muassa pyyntikulttuurin asuinpaikkoja ajatellen.

Rauksamanojan ja Kirkkosillanojan varsilla onkin runsaasti arkeologisesti potentiaaleja alueita.

Inventointialueen ja sen lähistön tunnetut kivikautiset asuinpaikat sijaitsevat korkeustasoilla

85 – 92,5 m mpy.

Lähdesmäki 1997 inventointi

Jussila 2011 inventointi

Inventoinnissa tarkastettiin ennestään tunnetut kiinteät muinaisjäännökset ja etsittiin uusia

kohteita arkeologisesti potentiaaleilta alueilta. Inventoinnissa huomioitiin niin esihistorialliset

kuin historiallisenkin ajan muinaisjäännökset. Inventointimetodeina olivat kentällä käytössä pääasiassa pintapoiminta, jota toukokuussa avoimena olleilla pelloilla voitiinkin suorittaa laajoilla

alueilla (kuvat 3 ja 6). Koekuoppia kaivettiin arkeologisesti mielenkiintoisille alueille, mikäli

sen katsottiin olevan tarpeellista ja alue ei ollut viljelyssä. Inventoinnin kenttätöistä vastasi

arkeologi (FM) Kirsi Luoto, apuna olivat arkeologit (FM) Mari Wuoti ja Markus Laurel.

Inventoinnissa kiinnitettiin erityisesti huomiota historiallisten kylätonttien lisäksi alueen historiallisen

tiestön sekä topografialtaan esihistoriallisen asutuksen kannalta suotuisien Kirkkosillanojan

ja Rauksamanojan ranta-alueiden tarkasteluun. Yhden päivän (7.7.2014) ajan apuna

inventoinnissa oli myös metallinetsintää ja menneisyyden tutkimista harrastava Reijo Hyvönen,

joka yhdessä Kirsi Luodon kanssa suoritti metallinetsimen avulla tutkimuksia lähinnä Pakkalan

ja Taustialan kylätonttien läheisillä alueilla sekä muutamilla muuttuvan maankäytön

alueiksi kaavoitetuilla rakennussijoilla.

Kohteita ja inventoinnin kulkua dokumentoitiin sanallisen kuvauksen lisäksi ottamalla digitaalivalokuvia

ja paikantamalla tehdyt havainnot satelliittipaikanninta (tarkkuus +/- 5 - 10 m)

käyttäen. Kohteiden koordinaatit on ilmoitettu ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatteina. Jälkityövaiheessa

digitaalivalokuvat luetteloitiin Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto Oy:n

arkistoon ja kartat piirrettiin puhtaaksi käyttäen Map Info- GIS paikkatieto-ohjelmistoa

asuinpaikka) ja kohde 6. Laurilanmäki (ajoittamaton kivirakenne) sekä tarkastettiin ja löydettiin useita irtolöytökohteita (kohteet 11 – 20). Arkeologisina kulttuuriperintökohteina

tarkastettiin vuoden 2011 inventoinnissa rajatut Pakkalan ja Taustialan kylätontit (kohteet 7 ja

8), Pälkäne – Kuhmalahti tielinjan yhä käytössä oleva osa (kohde 9) sekä Pakkalasta Sahalahdelle

vievä, yhä käytössä oleva tielinja (kohde 10).

Kaava-alueelta tehtiin myös havaintoja, joiden ei katsota täyttävän kiinteän muinaisjäännöksen

tai kulttuuriperintökohteen kriteereitä. Nämä havainnot on lueteltu kohde-esittelyjen jälkeisessä

kiinteää muinaisjäännöstä: Kirkkosillanojan (mj. rek. nro 730010009, inventoinnin kohde nro

1) kivikautinen asuinpaikka, Kalliomäen (730010002, kohde 2) rautakautinen kuppikivi, Rauksamanojanmäen

(1000002001, kohde 3) historialliselle ajalle ajoittuva kiviaita sekä etappi Pälkäneeltä

Kuhmalahteen vienyttä historiallista tielinjaa (kohde 4). Kirkkosillanojan kivikautisesta

asuinpaikasta tehtiin inventoinnin yhteydessä uusia havaintoja, joiden vuoksi alueen rajausta ehdotetaan laajennettavan myös Pakkalantien pohjoispuolelle.

Harju, E-S. & Lappalainen, J. T. 2011. Kuninkaan tiekartasto Suomesta 1790. Suomalaisen Kirjallisuuden

Seuran Toimituksia 1296.

Jussila, Timo et al. 2011. Kangasala Sahalahti muinaisjäännösinventointi 2011. Museoviraston arkistossa.

Luho, Ville 1939. Luettelo Kangasalan pitäjän kiinteistä muinaisjäännöksistä. Museoviraston arkistossa.

Luoto, Kalle 2011. Pirkanmaan historiallisesti merkittävät tiet. Pirkanmaan maakuntamuseon arkistossa.

Lähdesmäki, Ulla 1997. Sahalahti, arkeologinen perusinventointi. Tampereen museot, maakunnallinen

yksikkö. Pirkanmaan maakuntamuseon arkistossa.

Suni, Maarit 1976. Sahalahden muinaisjäännökset – luettelo vuodelta 1976. Museoviraston arkistossa.

Painetut lähteet:

Alanen, Timo & Kepsu Saulo 1989. Kuninkaan kartasto Suomesta 1776–1805. Suomalaisen

kirjallisuuden seuran toimituksia 505. Helsinki: Suomalaisen kirjallisuuden seura, 1989.

Längelmäveden seudun historia I. Forssa. 1949.

Niukkanen, Marianna 2009. Historiallisen ajan kiinteät muinaisjäännökset, tunnistaminen ja suojelu.

Museoviraston Rakennushistorian osaston oppaita ja ohjeita 3. Suvanto, Seppo 1949. Keskiaika. Längelmäveden seudun historia I. Forssa.

Digitaaliset lähteet:

Museovirasto, Kulttuuriympäristö rekisteriportaali, Muinaisjäännösrekisteri.

http://kulttuuriymparisto.nba.fi/netsovellus/rekisteriportaali/mjreki/read/asp/r_default.aspx

(20.12.2012)