Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaisesta hankkeesta. Tutustuttuaan sille toimitettuun aineistoon maakuntamuseo toteaa seuraavaa. 

Rinnetontilla on tien varressa pieni, 1920-luvulla rakennettu mansardikattoinen asuinrakennus sekä lautarakenteinen talousrakennus. Pihapiirissä on lisäksi suuria kuusia. 

Maakuntamuseon rakennustutkija ja arkeologi tekivät kohteeseen 30.4.2021 maastotarkastuksen. Rakennuspaikka (418-456-1-28, Pajarinne) sijoittuu Suojalan kylään, pienen paikallistien, Nääjärventien varrelle. Alue kuuluu Suojalan maakirjakylän reuna-alueisiin, jotka saivat asutuksena isonjaon jälkeen, 1800-luvulla. Nääjärventie ja alueen rakentaminen sijoittuvat harjanteelle, josta aukeaa näköaloja osin pienipiirteiseen peltomaisemaan. Tontin itäpuolelle jää alava laakso, jossa ollut Nääjärvi kuivattiin niityksi ja viljelymaaksi 1800- ja 1900-luvuilla.

Pajarinne oli aikaisemmin osa eteläpuolella olevan Nääjärven talon pihapiiriä. Suojalan kantatalosta erotetun Nääjärven talon neliöpihan rakennukset, päärakennus, kaksi aittaa/talousrakennusta ja tiilinavetta ovat 1800- ja 1900-luvun vaihteesta. Rakennuskokonaisuus on hyvin säilynyt alkuperäisasussa, mutta paikoin jo huonossa kunnossa. Nääjärven pihan viereen sijoittuva Pajarinne oli alkujaan mahdollisesti talon muonamiehen, vanhan parin asuinpiha tai mahdollisesti sepän asunto- ja pajapiha, johon tontin nimi Pajarinne voisi viitata. Omaksi tontiksi ja pihaksi se erotettiin Nääjärven talosta 1957.  

Lempäälän taajamarakenteeseen nähden syrjäiseltä alueelta ei tunneta kulttuuriympäristön inventointeja. Osayleiskaavassa (2002) alue MT-1, maa ja metsätalousaluetta.

Nääjärventien varrelle on rakennettu yksittäisiä omakotitaloja 2000-luvulla. 

Vaikka tontin maisemaan ja lähiympäristöön ei liity erityisiä kaavassa osoitettuja suojelumääräyksiä, voidaan maastokäynnin perusteella Nääjärvi-Pajarinteen kokonaisuutta ja pienipiirteistä maatalousmaisemaa ja näkymiä pitää merkittävänä ja hyvin säilyneenä vanhasta maataloudesta kertovana rakennettuna ympäristönä. Pajarinteen rakennusten, erityisesti asuinrakennuksen säilyttämistä esim. kesäkäytössä tulisi harkita. Maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta on saatavissa maksutonta neuvontaa rakennusten kunnostukseen tai tarkempaan arvioon rakennuksien kunnosta.

Kulttuuriympäristön näkökulmasta uudisrakentaminen tontilla on mahdollista. Uudisrakentamisessa tulee huomioida pihan, tontin ja ympäristön ominaispiirteet. Rakennus ja rakennuspaikka tulisi sopeuttaa nykyiseen pihapiiriin ja maatalouden käytössä ollevaan maisemaan sekä rakennuskantaan. Myös rakennusmassojen jakaminen useampiin rakennuksiin olisi suositeltavaa, jotteivät yksittäiset uudisrakennukset hallitse vanhaa tonttia tai tiemaisemaa.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Rinnetontilla on tien varressa pieni, 1920-luvulla rakennettu mansardikattoinen asuinrakennus sekä lautarakenteinen talousrakennus. Pihapiirissä on lisäksi suuria kuusia. 

Maakuntamuseon rakennustutkija ja arkeologi tekivät kohteeseen 30.4.2021 maastotarkastuksen. Rakennuspaikka (418-456-1-28, Pajarinne) sijoittuu Suojalan kylään, pienen paikallistien, Nääjärventien varrelle. Alue kuuluu Suojalan maakirjakylän reuna-alueisiin, jotka saivat asutuksena isonjaon jälkeen, 1800-luvulla. Nääjärventie ja alueen rakentaminen sijoittuvat harjanteelle, josta aukeaa näköaloja osin pienipiirteiseen peltomaisemaan. Tontin itäpuolelle jää alava laakso, jossa ollut Nääjärvi kuivattiin niityksi ja viljelymaaksi 1800- ja 1900-luvuilla.

Pajarinne oli aikaisemmin osa eteläpuolella olevan Nääjärven talon pihapiiriä. Suojalan kantatalosta erotetun Nääjärven talon neliöpihan rakennukset, päärakennus, kaksi aittaa/talousrakennusta ja tiilinavetta ovat 1800- ja 1900-luvun vaihteesta. Rakennuskokonaisuus on hyvin säilynyt alkuperäisasussa, mutta paikoin jo huonossa kunnossa. Nääjärven pihan viereen sijoittuva Pajarinne oli alkujaan mahdollisesti talon muonamiehen, vanhan parin asuinpiha tai mahdollisesti sepän asunto- ja pajapiha, johon tontin nimi Pajarinne voisi viitata. Omaksi tontiksi ja pihaksi se erotettiin Nääjärven talosta 1957.  

Lempäälän taajamarakenteeseen nähden syrjäiseltä alueelta ei tunneta kulttuuriympäristön inventointeja. Osayleiskaavassa (2002) alue MT-1, maa ja metsätalousaluetta.

Nääjärventien varrelle on rakennettu yksittäisiä omakotitaloja 2000-luvulla. 

Vaikka tontin maisemaan ja lähiympäristöön ei liity erityisiä kaavassa osoitettuja suojelumääräyksiä, voidaan maastokäynnin perusteella Nääjärvi-Pajarinteen kokonaisuutta ja pienipiirteistä maatalousmaisemaa ja näkymiä pitää merkittävänä ja hyvin säilyneenä vanhasta maataloudesta kertovana rakennettuna ympäristönä. Pajarinteen rakennusten, erityisesti asuinrakennuksen säilyttämistä esim. kesäkäytössä tulisi harkita. Maakuntamuseon perinnerakennusmestarilta on saatavissa maksutonta neuvontaa rakennusten kunnostukseen tai tarkempaan arvioon rakennuksien kunnosta.

Kulttuuriympäristön näkökulmasta uudisrakentaminen tontilla on mahdollista. Uudisrakentamisessa tulee huomioida pihan, tontin ja ympäristön ominaispiirteet. Rakennus ja rakennuspaikka tulisi sopeuttaa nykyiseen pihapiiriin ja maatalouden käytössä ollevaan maisemaan sekä rakennuskantaan. Myös rakennusmassojen jakaminen useampiin rakennuksiin olisi suositeltavaa, jotteivät yksittäiset uudisrakennukset hallitse vanhaa tonttia tai tiemaisemaa.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.