Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Laaksola -nimisen kiinteistön julkisivuun suunnitellusta invaluiskasta. Maakuntamuseo on esittänyt sähköpostikeskustelussa huomioita invaluiskan rakentamiseen mm. vaihtoehtoisten paikkojen harkitsemisesta. Maakuntamuseolle toimitetusta aineistoista ja materiaaliselvityksestä maakuntamuseo toteaa seuraavaa. 

Toijalan ratapihan ja Hämeentien varrella olevalla tontilla oleva Laaksola valmistui mahdollisesti vuonna 1916. Historiallisesti, maisemallisesti ja rakennushistoriallisesti merkittävä rakennus rakennettiin Hämeentien toisella puolella toimineen Toijalan oluttehtaan työväenkasarmiksi. Nykyisen klassistisen asun, mm. näyttävän keskirisaliitin, avo- ja umpikuistit, lunetti-ikkunat ja pilasterit, rakennus sai itsenäisyyden alkupuolella kun rakennus muutettiin kunnan lastenkodiksi. Sisällissodan jälkeen rakennukseen sijoitettiin mm. punaorpoja. Nykyisi rakennus on kaupungin kulttuuritalona, yhdistysten kokoontumistiloina ja näyttelypaikkana. 

Asemakaavassa (2020) tontti on osoitettu asuin- ja liikerakennusten kortteliksi (AL/s) . Rakennuksella on merkintä sr-1: "Suojeltava rakennus. Historiallisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta tärkeä rakennus, jota ei saa purkaa. Rakennuksen maisemallinen asema tulee turvata. Julkisivussa tulee säilyttää rakennusajalle tyypilliset ominaispiirteet. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen historiallisesti arvokas ja maiseman kannalta merkittävä luonne säilyy." Yleiskaavassa (1997) tontti on yleisten rakennusten tontti (Y/s), jonka rakennukset tulee säilyttää. 

Esitetty invaluiska sijoittuu rakennuksen pääjulkisivun keskellä olevan risaliitin ja sen avokuistin länsipuolelle, avokuistin ja päädyn umpikuistin väliin. U-muotoinen, välitasanteella varustettu luiska päättyy olemassa olevan, noin metrin korkuisen betonisokkelin päällä sijaitsevan avokuistin länsisivulle. 

Invaluiska ja sen kaiteet rakennetaan puurakenteisena ja vapaasti seisovana ts. rakenteet ovat irti vanhasta julkisivusta. Luiskan rakentamisen seurauksena avokuistin länsipuolen säleaita poistetaan ja kuistin porrasosa jää pois käytöstä, tilalle tulee tasanne. Kuistin vanha porrasnousu suljetaan katoksen pilareiden välisellä kaiteella.

Maakuntamuseo ei pidä julkisivun ja pääkuistin muutosta ja siitä johtuvaa pääportaiden poistoa kulttuuriympäristön arvojen kannalta parhaana mahdollisena ratkaisuna. Luiska mahdollistaa kuitenkin rakennuksen laajemman käytön, mitä on pidettävä rakennuksen kannalta hyvänä kehityksenä, joten maakuntamuseo pitää mahdollisena luiskan rakentamista esitettyjen suunnitelmien mukaisesti seuraavin ehdoin.

Luiskan tulee olla poistettavissa rakenteita rikkomatta, ja rakennuksen vanhan asun tulee olla palautettavissa. Vanha poistettava kaideosa tulee varastoida, ja uuden portaiden yhteyteen tulevan aidan tulee noudattaa vanhan aidan mittoja ja värejä. Sokkelin porrasosa on hyvä peittää sokkelin väriin maalatulla levyllä. Luiskan väritys tulee soveltua rakennuksen julkisivuun, mutta suoranaista kopiointia on hyvä välttää. Tummat värit soveltuvat parhaiten. 

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Laaksola -nimisen kiinteistön julkisivuun suunnitellusta invaluiskasta. Maakuntamuseo on esittänyt sähköpostikeskustelussa huomioita invaluiskan rakentamiseen mm. vaihtoehtoisten paikkojen harkitsemisesta. Maakuntamuseolle toimitetusta aineistoista ja materiaaliselvityksestä maakuntamuseo toteaa seuraavaa. 

Toijalan ratapihan ja Hämeentien varrella olevalla tontilla oleva Laaksola valmistui mahdollisesti vuonna 1916. Historiallisesti, maisemallisesti ja rakennushistoriallisesti merkittävä rakennus rakennettiin Hämeentien toisella puolella toimineen Toijalan oluttehtaan työväenkasarmiksi. Nykyisen klassistisen asun, mm. näyttävän keskirisaliitin, avo- ja umpikuistit, lunetti-ikkunat ja pilasterit, rakennus sai itsenäisyyden alkupuolella kun rakennus muutettiin kunnan lastenkodiksi. Sisällissodan jälkeen rakennukseen sijoitettiin mm. punaorpoja. Nykyisi rakennus on kaupungin kulttuuritalona, yhdistysten kokoontumistiloina ja näyttelypaikkana. 

Asemakaavassa (2020) tontti on osoitettu asuin- ja liikerakennusten kortteliksi (AL/s) . Rakennuksella on merkintä sr-1: "Suojeltava rakennus. Historiallisesti arvokas ja kaupunkikuvan kannalta tärkeä rakennus, jota ei saa purkaa. Rakennuksen maisemallinen asema tulee turvata. Julkisivussa tulee säilyttää rakennusajalle tyypilliset ominaispiirteet. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen historiallisesti arvokas ja maiseman kannalta merkittävä luonne säilyy." Yleiskaavassa (1997) tontti on yleisten rakennusten tontti (Y/s), jonka rakennukset tulee säilyttää. 

Esitetty invaluiska sijoittuu rakennuksen pääjulkisivun keskellä olevan risaliitin ja sen avokuistin länsipuolelle, avokuistin ja päädyn umpikuistin väliin. U-muotoinen, välitasanteella varustettu luiska päättyy olemassa olevan, noin metrin korkuisen betonisokkelin päällä sijaitsevan avokuistin länsisivulle. 

Invaluiska ja sen kaiteet rakennetaan puurakenteisena ja vapaasti seisovana ts. rakenteet ovat irti vanhasta julkisivusta. Luiskan rakentamisen seurauksena avokuistin länsipuolen säleaita poistetaan ja kuistin porrasosa jää pois käytöstä, tilalle tulee tasanne. Kuistin vanha porrasnousu suljetaan katoksen pilareiden välisellä kaiteella.

Maakuntamuseo ei pidä julkisivun ja pääkuistin muutosta ja siitä johtuvaa pääportaiden poistoa kulttuuriympäristön arvojen kannalta parhaana mahdollisena ratkaisuna. Luiska mahdollistaa kuitenkin rakennuksen laajemman käytön, mitä on pidettävä rakennuksen kannalta hyvänä kehityksenä, joten maakuntamuseo pitää mahdollisena luiskan rakentamista esitettyjen suunnitelmien mukaisesti seuraavin ehdoin.

Luiskan tulee olla poistettavissa rakenteita rikkomatta, ja rakennuksen vanhan asun tulee olla palautettavissa. Vanha poistettava kaideosa tulee varastoida, ja uuden portaiden yhteyteen tulevan aidan tulee noudattaa vanhan aidan mittoja ja värejä. Sokkelin porrasosa on hyvä peittää sokkelin väriin maalatulla levyllä. Luiskan väritys tulee soveltua rakennuksen julkisivuun, mutta suoranaista kopiointia on hyvä välttää. Tummat värit soveltuvat parhaiten. 

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.