Museokeskus Vapriikin yleisönäyttelytiloissa toisessa kerroksessa on jäljellä tehtaan toiminnan  aikaista puupalikkalattiaa (pystypuulattia). Kyseinen rakennus on A. H. Solinin suunnittelema, vuonna 1898 rakennettu konepaja W5. W5 on osa myöhemmin Alaverstaana tunnettua tehdasrakennuskokonaisuutta. Vapriikin sisäilmatutkimuksissa (Vahanen Oy) palikkalattiasta on löytynyt PAH-yhdisteitä. Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty kannanottoa palikkalattian kulttuurihistoriallisista arvoista ja toimenpidesuosituksista.

Vapriikin kyseistä osaa koskee asemakaavan suojelumääräys sr-33: "Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa saadaan kerrosalaan kuulumattomia tiloja muuttaa kerrosalaan laskettaviksi tiloiksi riippumatta siitä, mitä asemakaavassa on määrätty tontin tai rakennusalan enimmäiskerrosalasta. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Korjaus- ja muutostöillä ei saa turmella rakennuksen rakennustaiteellisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja." Rakennuksen teollisuushistoriasta kertova palikkalattia on osa rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja. Tehdasrakennuksen saneerauksen yhteydessä palikkalattiaa on jätetty tähän, Vapriikin tilojen iäkkäimpään ja hyvin alkuperäiset piirteensä säilyttäneeseen rakennuksen osaan juuri siksi, että on haluttu vaalia rakennuksen alkuperäisiä piirteitä ja säilyttää näytteenomaisesti myös tehdassalin autenttisia olosuhteita. Muualta Alaverstaan ylemmistä kerroksista palikkalattiat on purettu.

Tämänhetkisen tietämyksen mukaan PAH-yhdisteitä sisältävät materiaalit voivat olla uhka ihmisten terveydelle. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että lattian peittäminen - vaikka läpinäkyvälläkin (lasi)katteella - johtaisi lattian materiaalin tunnun ja sen päällä kävelyn tuoman elämyksen hävittämiseen. Palikkalattian perusidea on ollut materiaalin joustavuuden ja liukumattoman mattapinnan tuoma turvallisuus tuotteiden käsittelylle ja toisaalta myös käyttömukavuus seisomatyötä tekeville työntekijöille sekä lattian helppo uusittavuus. Palikoita on vaihdettu tarpeen mukaan alueittain. Mikäli palikkalattia joudutaan terveysturvallisuussyistä kokonaan purkamaan, maakuntamuseon näkemyksen mukaan paras ratkaisu olisi uusia lattia mahdollisimman hyvin alkuperäistä vastaavana. Ensisijaista uusittaessa on lattian pintakerroksen valmistaminen toisistaan irrallisista ja riittävän korkeista puupalikoista sekä käsitteleminen luontevasti tehdasympäristöön soveltuvalla pintakäsittelyaineella. Myös palikoiden perustamistavan ja materiaalien olisi suotavaa vastata mahdollisuuksien mukaan alkuperäistä palikkalattiaa. Koska palikkalattia on nykyään ratkaisuna harvinainen, sen toteuttamistavasta on syytä valmistaa koeasennus ennen lopullisen toteutusratkaisun valitsemista.

 

Museokeskus Vapriikin yleisönäyttelytiloissa toisessa kerroksessa on jäljellä tehtaan toiminnan  aikaista puupalikkalattiaa (pystypuulattia). Kyseinen rakennus on A. H. Solinin suunnittelema, vuonna 1898 rakennettu konepaja W5. W5 on osa myöhemmin Alaverstaana tunnettua tehdasrakennuskokonaisuutta. Vapriikin sisäilmatutkimuksissa (Vahanen Oy) palikkalattiasta on löytynyt PAH-yhdisteitä. Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty kannanottoa palikkalattian kulttuurihistoriallisista arvoista ja toimenpidesuosituksista.Vapriikin kyseistä osaa koskee asemakaavan suojelumääräys sr-33: "Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa purkaa. Rakennuksessa saadaan kerrosalaan kuulumattomia tiloja muuttaa kerrosalaan laskettaviksi tiloiksi riippumatta siitä, mitä asemakaavassa on määrätty tontin tai rakennusalan enimmäiskerrosalasta. Rakennuksessa suoritettavien korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia, että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy. Korjaus- ja muutostöillä ei saa turmella rakennuksen rakennustaiteellisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja." Rakennuksen teollisuushistoriasta kertova palikkalattia on osa rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja. Tehdasrakennuksen saneerauksen yhteydessä palikkalattiaa on jätetty tähän, Vapriikin tilojen iäkkäimpään ja hyvin alkuperäiset piirteensä säilyttäneeseen rakennuksen osaan juuri siksi, että on haluttu vaalia rakennuksen alkuperäisiä piirteitä ja säilyttää näytteenomaisesti myös tehdassalin autenttisia olosuhteita. Muualta Alaverstaan ylemmistä kerroksista palikkalattiat on purettu.Tämänhetkisen tietämyksen mukaan PAH-yhdisteitä sisältävät materiaalit voivat olla uhka ihmisten terveydelle. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että lattian peittäminen - vaikka läpinäkyvälläkin (lasi)katteella - johtaisi lattian materiaalin tunnun ja sen päällä kävelyn tuoman elämyksen hävittämiseen. Palikkalattian perusidea on ollut materiaalin joustavuuden ja liukumattoman mattapinnan tuoma turvallisuus tuotteiden käsittelylle ja toisaalta myös käyttömukavuus seisomatyötä tekeville työntekijöille sekä lattian helppo uusittavuus. Palikoita on vaihdettu tarpeen mukaan alueittain. Mikäli palikkalattia joudutaan terveysturvallisuussyistä kokonaan purkamaan, maakuntamuseon näkemyksen mukaan paras ratkaisu olisi uusia lattia mahdollisimman hyvin alkuperäistä vastaavana. Ensisijaista uusittaessa on lattian pintakerroksen valmistaminen toisistaan irrallisista ja riittävän korkeista puupalikoista sekä käsitteleminen luontevasti tehdasympäristöön soveltuvalla pintakäsittelyaineella. Myös palikoiden perustamistavan ja materiaalien olisi suotavaa vastata mahdollisuuksien mukaan alkuperäistä palikkalattiaa. Koska palikkalattia on nykyään ratkaisuna harvinainen, sen toteuttamistavasta on syytä valmistaa koeasennus ennen lopullisen toteutusratkaisun valitsemista.