uusrenessanssia ja -barokkia edustava päärakennus, uusgotiikkaa ja jugendia edustava ns. Idmanin huvila, puurakenteinen väentupa 1820-luvulta sekä muutama säilynyt talousrakennus, esimerkiksi komea tiilinen, U:n muotoinen navettarakennus. Nykyisin kartanon päärakennus toimii vuokrattavana kokous- ja juhlatilana, Idmanin huvila on kaupungin toimistotilana ja navetassa on sairaalatoimintaa. Rakennukset ovat kartanon puistosta alkunsa saaneen puisto- ja arboretum-alueen ympäröimiä.

Vuonna 1758 Hatanpään tila tuli vapaaherra Hans Henrik Boijen (1717-1781) omistukseen. Boijen aikana kartanolle rakennettiin yksikerroksinen puinen päärakennus, joka laajennettiin myöhemmin kaksikerroksiseksi. Boije uudisti voimakkaasti viljelymenetelmiä ja kokeili uusia lajeja. Hän oli hyvin kiinnostunut puutarha-arkkitehtuurista ja perusti alueelle vielä nykyisinkin paikalla olevan Hatanpään puutarhan. Tampereen kaupungin syntyyn vaikuttaneen Boijen aikana tilalla vieraili myös Ruotsin kuningas Kustaa III.

Vuonna 1778 Boije myi Hatanpään kartanon kruununvouti Gabriel Ahlmanille. Ahlmanin jälkeen tila siirtyi ruukinpatruuna L. G. Lefrenin haltuun. Lefren omisti Tammerkosken rannalla sijainneen paperitehtaan, eli myöhemmän Frenckellin paperitehtaan sekä muitakin teollisuusyrityksiä. Lefrenin kuoleman jälkeen kartanon osti laamanni Nils Johan Idman 1825. Idmanin kaudella kartanon maanviljelyä ja karjanhoitoa uudistettiin ja kartano eli voimakasta kukoistuskautta. Niemellä olevat Pyhäjärven rantojen kiveykset on peräisin Idmanien ajalta.

Vuoden 1880 juhannuksena kartanon päärakennus tuhoutui tulipalossa. Palaneen kartanon paikalle rakennettiin vuosina 1883–1885 Odert Sebastian Gripenbergin suunnittelema uusi, kaksikerroksinen päärakennus. Kivirakenteisessa päärakennuksessa on uusrenessanssin ja uusbarokin piirteitä, se on hyvin perinteinen kartanorakennus. Vuonna 1903 agronomi Frederick (Fedi) Idman (1870-1922) lunasti kartanon muilta perillisiltä. Hatanpään niemelle oli jo 1898 valmistunut Frederikin veljen, pankinjohtaja Nils Idmanin huvila kartanosta pohjoiseen. Myös uusgotiikan ja jugendin piirteitä yhdistellyt Idmanin huvila on Griepenbergin suunnittelema.

Vuonna 1913 Frederik Idman myi Hatanpään kartanon ja koko silloisen Messukylän kunnan alueella sijainneen, 1459 hehtaarin laajuisen Hatanpään kartanoalueen Tampereen kaupungille. Kartanon alueet kattoivat nykyiset Hatanpään, Viinikan, Nekalan, Koivistonkylän, Rautaharkon, Härmälän, Lakalaivan, Peltolammin, Sarankulman ja Multisillan kaupunginosat. Entisille kartanon maille nousi työläisasuntoja, tehtaita muun muassa sotateollisuuden tarpeisiin sekä viljelyalueita.

Kartanon alueelle alettiin suunnitella myös sairaalatoimintaa. Vuonna 1916 kaupunki sijoitti Hatanpään kartanon päärakennukseen ja huvilaan sotilassairaalan. Vuodesta 1919 lähtien rakennuksissa toimi sairaala ja osin mielisairaala. Vuonna 1935 valmistui Hatanpään niemelle Tähtinen & Solan rakentama ja Bertel Strömmerin suunnittelema funktionalistinen ”Kirurginen sisätautien- ja lastensairaala” eli Hatanpään sairaala. Se toimi kaupungin sairaanhoidon keskuksena 1960-luvulle saakka, jolloin Tampereen keskussairaala valmistui. Rakennukset toimivat edelleen sairaalakäytössä ja aluetta on vuosikymmenien saatossa täydennysrakennettu moneen otteeseen. Kartano- ja huvilarakennuksissa sijainneet sisätauti- ja kirurgiset osastot siirrettiin 30-luvulla uuteen sairaalaan, ja Hatanpään kartanon päärakennus ja Idmanin huvila muutettiin psykiatrisen sairaalan osastoiksi, missä käytössä ne olivat pitkään.

Kartanon päärakennuksessa toiminut psykiatrinen sairaala jäi käytöstä 1960-luvulla. Muutaman vuoden käyttämättömyyden jälkeen päärakennus saneerattiin 1968-70 Tampereen kaupunginmuseon käyttöön. Paikalle tuli muun muassa museotiloja, museohenkilökunnan toimitiloja sekä varastotiloja. Kartanossa on toiminut myös Sara Hildénin taidesäätiö. Vuodesta 2003 lähtien kartanossa toimi Haiharan kartanosta muuttanut Nukke- ja pukumuseo. Tällä hetkellä (2008) kartanon päärakennus on yksityisen toimijan vuokraamana lähinnä juhla- ja kokouskäytössä.

Hatanpään kartanon hedelmätarha-, vihannesmaa-, ja peltoalueet tulivat Tampereen kaupungin hallintaan vuonna 1968. Hatanpään puistoa on laajennettu vuonna 1970 perustetulla arboretumilla, jossa on noin 400 kasvilajia, pääosin puita ja pensaita. Alueella on myös ruusutarha.

Jaakola, Juha, Leskinen, Marjatta (1998), Tampereen kaupungin rakennuskulttuuri 1998, Tampereen kaupungin ympäristötoimi kaavoitusyksikkö julkaisuja 2/98, Tampere.