Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa Tampereen Ratapihankadun asemakaavamuutoksen tarkistetusta ehdotuksesta. Maakuntamuseo on aiemmissa lausunnoissaan esittänyt suunnittelualueen rataliikenteen historiaan liittyvien kulttuurihistoriallisten arvojen huomioimista ja kulttuurihistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti merkittävien rakennusten säilyttämistä.

Aiemmassa kaavaehdotuksessa päädyttiin esittämään Ratapihankadun linjauk-seksi suoraa vaihtoehtoa, joka edellyttää arkkitehti Bruno Granholmin suunnitteleman, vuonna 1907 rakennetun kaupunkikuvallisesti ja rakennushistoriallisesti arvokkaan tavara-aseman purkamista. Käsillä olevassa, tarkistetussa kaavaehdotuksessa tavara-asema on osoitettu siirrettäväksi Ratapihankadun alta vieressään olevan seuraintalo Morkun paikalle. Myös seuraintalo Morkku on Granholmin suunnittelema ja edusti alkuperäisasussaan hienostunutta rakentamisajalleen ja Granholmille tyypillistä kansallisromanttista puuarkkitehtuuria. Seuraintalo Morkku rakennettiin rautatieläisten virkistystoiminnan käyttöön talkoilla ja sen sosiaalihistoriallinen arvo on siksi erityinen. Morkkua on uudistettu suhteellisen paljon ja ulkoasusta on vaikea tunnistaa alkuperäisen arkkitehtuurin perusratkaisua. Sen sijaan rakennuksen sisällä on säilynyt vanhojen rakennusosien lisäksi rakennuksen toiminnan kannalta keskeisin tila; sali näyttämöineen. Rakennuksen ajallinen kerrostuneisuus lisää sen historiallista arvoa vaikka rakennushistoriallinen merkitys on kaventunut. Morkulla on erityinen merkitys myös osana vielä jäljellä olevaa historiallisten rautatiehen liittyvien rakennusten muodostamaa koko-naisuutta. Rautatieläisten puurunkoinen asuinrakennus vuodelta 1902 on osoitettu suojeltavaksi, kuten myös tiilirunkoiset asuinkerrostalot; vuodelta 1925 oleva Kastinlinna ja vuodelta 1923 oleva Lompanlinna. Vuonna 1937 rakennetun PMK:n talon yhteyteen on osoitettu tornimainen uudisosa.

Kaavaehdotuksen mukaan tavara-aseman sekä Lompanlinnan ympärille muo-dostuu rakennetun ympäristön historiallinen kokonaisuus. Tämä on mahdollista edellyttäen, että kaikissa alueen rakenteissa, viheralueissa ja katujen jäsentelyssä onnistutaan korostamaan kokonaisuuden historiallisia ominaisuuksia eivätkä liikennealueet vie visuaalista ja toiminnallista huomiota muilta ympäristön piirteiltä. Tavara-aseman siirto seuraintalo Morkun paikalle sisältää riskejä toimenpiteen teknisen onnistumisen kannalta. Uuden ja rakennusmassaltaan suuren elementin siirtäminen lähelle rautatieläisten pienipiirteistä asuinrakennusta on myös kaupunkikuvan kannalta arveluttava ratkaisu. Tavara-asema kadottaa siirrossa yhteytensä rataan. Maakuntamuseo katsoo yhä, ettei seuraintalo Morkkua ja tavara-asemaa ole syytä laittaa niiden sisältämien kulttuurihistoriallisten arvojen perusteella tärkeysjärjestykseen. Tavara-aseman siirto ei myöskään ole kulttuuriympäristön suojelua sanan varsinaisessa merkityksessä, eikä tavoiteltava vaihtoehto. On sen sijaan huolehdittava, että historiallisten rakennusten muodostama kulttuurihistoriallinen ympäristö toteutetaan kokonaisuutena laadukkaasti ja siten, että rakennukset voivat aidosti säilyttää arvokkaat piirteensä. Rakennukset ovat tällä hetkellä sidoksissa toisiinsa toiminnallishistoriallisesti ja kaupunkikuvallisesti, vaikkakin tavara-asema on menettänyt suuren osan kertovuudestaan lastauslaitureiden ja – katosten purkamisen myötä.

Ideaaliratkaisussa rakennusten yhteys toisiinsa säilyy ja rakennukset voidaan mieltää osaksi rautatiealueen historiallista kokonaisuutta. Kulttuuriympäristön suojelun kannalta perustelluimmin tämä voi toteutua aiemman kaavaehdotuksen mukaisesti kehittämällä alueen historiallinen ydin seuraintalo Morkun ympärille. Näin ollen maakuntamuseo ei puolla uuden kaavaehdotuksen mukaista ratkaisua tavara-aseman siirron ja seuraintalo Morkun purkamisen osalta.