Tampere kasvoi 1900-luvun alkupuolella. Kaupungin itäpuolella asutus levisi Tammelan ruutukaavan itäpuolelle. Tämä näkyi uusien esikaupunkien, Järvensivun, Lapin, Viinikan ja Petsamon syntymisenä Tammelan ruutukaavan itäpuolisille alueille. Tammelan itärajana oli tällöin Salhojankatu. Tammelan koilliskulmalle laadittu asemakaava hyväksyttiin vuonna 1921. Ensimmäisiä rakentajia olivat kaupunki, Lapinniemen pellavatehdas ja Tampella. Samaan aikaan Suomi sai Tarton rauhanneuvotteluissa Petsamon alueen, joka tuli myös Tamperelaisen esikaupungin nimeksi. Kaupunginosan asukkaista suuri osa oli tehtaiden työväkeä. Vuokratalojen lisäksi kaavoitettiin myös omakotitontteja. Taustalla oli puutarhakaupungin idea ja ajatus omakotiasumisen moraalista ja siveellisistä elämää edistävästä vaikutuksesta. Suuren kysynnän vuoksi asemakaava-aluetta laajennettiin 1923 ja 1927, jolloin Petsamo ulottui nykyiseen Kaupinojankatuun (nyk. Kaupinkatu) saakka. Perä-Petsamona tunnettu alue kaavoitettiin vuonna 1936. Pohjoisessa rajan määräsi Kaupin metsän kalliot, jolloin Petsamona tunnettu alue sai viuhkamaisen asemakaavan. Kaupunginosan rajoina olivat Kosken maantie ja pohjoisessa Kaupinojan luonnonpuisto. Idässä rajaksi tuli Litukan vuonna 1922 perustettu ja 1940-luvulla laajennettu siirtolapuutarha Siirtolapuutarhan lisäksi eteläpuolella olivat Kasvatuslautakunnan kasvitarhat, jotka perustettiin 1900-luvun alkupuolella. Nykyisin paikalla on Litukan 1950-luvulla rakennetut rivitalot ja puisto. Sotien jälkeen rakennettiin mm. Kolhontien ja Lusankadun varteen.

Petsamon rakentaminen alkoi kaupunginpuoleisista alueista, joita olivat Salhojankadun itäpuoliset alueet mm. Saukonmäki, jonka ympäristöön nousi kaupungin, Lapinniemen puuvillatehtaan ja Tampellan rakentamia taloja. Kaupungin rakennuttamista taloista hyvä esimerkki ovat Kalevan puistotien varrella olevat yhdeksän 1-kerroksista asuinrakennusta, ns. Ludekylä. Pellava-Petsamo käsitti etupäässä Pellavatehtaan rakentamia 2-kerroksisia vuokra-asuntoja. Tampella oli myös asialla kun aluetta uudistettiin 1960-luvulla purkamalla vanhat puurakennukset ja rakentamalla tilalle nykyiset Saukonmäen 3- ja 7-kerroksiset kerrostalot. Suuri osa asukkaista oli Tampellan työväkeä. Samoihin aikoihin katosivat myös ns. Lapintalot, jotka olivat Lapinniemen tehtaan työläisten asuntoja. Nykyisin paikalla on Nesteen huoltamo, hotelli Kauppi ja ohitustie.

Historiallisesti ja epävirallisesti Petsamon kaupunginosa on jaettavissa erillisiin kokonaisuuksiin. Termit ovat kuvaavia, joten niitä käytetään yleisesti tässä raportissa. Petsamon omakotialue jakautuu Etu- ja Perä-Petsamoon. Näiden lisäksi oli kaupungin ja tehtaiden vuokrataloja sisältävät Pellava-Petsamo, Lapintalot ja Ludekylä. Nykypäiviin on säilynyt vain Etu- ja Perä-Petsamon ja Ludekylän rakennuskanta. Pellavanpetsamo on purettu 1960-luvulla ja tilalle on rakennettu kerrostaloja. Nykyisin alue tunnetaan Saukonmäkenä. Lapintalojen paikalla on Kekkosentie, Nesteen huoltoasema ja hotelli Kauppi. Jos rajana pidetään vanhaa Tammelaa, jonka itäpuolelle Petsamo syntyi, olisi raja siirrettävä aina Salhojankatuun ja etelärajana olisi Tammelan koulu. Viimeisen alueen rakennuskanta on 1920- , 1950- ja 1980- ja 2000-luvulta. Nykyisin alue kuuluu Tammelaan kaupunginosaan.

Petsamon omakotialue muodostuu Etu- ja Perä-Petsamosta. Rajana on Kaupinkatu, jonka länsipuolinen alue on Etu-Petsamoa ja itäpuolinen Perä-Petsamoa. Asuntoalueella on selkeät rajat. Pohjoisessa on Kaupin metsäalue, etelässä 1989 valmistunut Kekkosentie. Idässä alue päättyy Litukan siirtolapuutarhaan. Pieni osa Etu-Petsamoa jää Kekkosentien eteläpuolelle. Sen rakennuskanta on 1920-luvun lisäksi 1990-luvulta.

Etu-Petsamon rakennuskanta on 1920-luvulta. Omakotitalot ovat alun perin yhden tai kahden perheen rakennuksia. Rakennuksissa on pääsääntöisesti betonisokkeli ja hirsirunko, joka on vuorattu peiterimavuorauksella. Rakennukset ovat suurelta osin tyypillisiä 1920-luvun asuinrakennuksia. Pohja on usein lähes neliön muotoinen ja rakennuksissa on jyrkkä satulakatto. Klassismin tyylipiirteitä, mm. leveä nurkkalaudoitus ja lunetti-ikkunat, on myös säilynyt. Yleisin ikkunamalli on ollut 6-ruutuinen. Ikkunat ovat suurelta osin vaihtuneet vaihtohetken tyylisiin tai vanhaa huonosti jäljitteleviin ikkunoihin. Rakennukset ovat säilyneet alkuperäisissä mitoissa. Päämateriaali asuinrakennuksissa on puu, poikkeuksen niin materiaalissa ja myös tyylissä tekee Asunto-osakeyhtiö Petsamo, jonka barokkivaikutteinen asuinrakennus rakennettiin tiilestä. Etu-Petsamossa oli urheilukenttä, jonka eteläpää jäi ohitustien alle 1980-luvulla.

Perä-Petsamon rakentaminen alkoi vuonna 1936. Yleisin rakennustyyppi oli kahden perheen talo. Poikkeuksen tekevät Kaupinojankadun itäpuolen tontit, jotka kaavoitettiin usean perheen asunnoille. Tontit rakennettiin pääasiassa valmiiksi jo ennen sodan syttymistä. Ainoastaan Lusankadun ja Kolhonkadun talot valmistuivat vasta 1940- ja 1950-luvulla. Vuosikymmenen ero näkyy hyvin Etu- ja Taka-Petsamossa. Jälkimmäisessä tontit ovat pienempiä, mutta asuinrakennukset olivat suurempia. Rakennusten korkeus pysyi samana mutta ulkoasu muuttui, mm. satulakatto muuttui loivemmaksi. Ikkunoiden sijoittelu, koko ja jako muuttuivat. Vanhemmassa rakennuskannassa satulakatto on hallitseva kattomuoto, poikkeuksen tekee vain funkkishenkinen Tuotannon talo. Rakennuksen piteneminen toi myös katolle vanhaa puolta kookkaammat frontonit, joiden ikkunoista saatiin valoa yläkertaan. Hirren lisäksi runkomateriaaliksi tuli myös tiili ja rankorakenne. Verhouksessa käytettiin puun lisäksi myös rappausta. Perä-Petsamon eteläosassa on muutamia uudempia kerros- ja rivitaloja, jotka ovat rakennettu aikaisemmin rakentamattomiksi jääneille pienille kalliokumpareille.

Kokonaisuutena Kekkosentien pohjoispuolelle rajattu Petsamo on hyvin säilyttänyt alkuperäisen miljöönsä. Pääväylät, Kolhonkatu, Kaupinkatu ja Mutkakatu ovat muita leveämpiä ja niiden varrella kasvaa lehmusrivi. Muut kadut ovat kapeampia ja luovat paikoitellen hyvin intiimin ja rauhallisen miljöön. Puistokadut, rehevät puutarhat ja kaartuvan tielinjan varteen sijoittuvat asuinrakennukset muodostavat viihtyisän ympäristön. Etu-Petsamon rakennuskanta on pääosin 1920-luvulta. Perä-Petsamo rakennuskanta on pääasiassa vuosilta 1936-1939. Sen lisäksi on paikoitellen rakennuskantaa 1940- ja 1950-luvulta. Vanhemmat asuinrakennukset ovat rakennettu pääsääntöisesti lähelle kadun reunaa, vasta sotien jälkeisessä rakennuskannassa asuinrakennukset siirtyvät vähän kauemmaksi tiestä. Tämä näkyy hyvin Kolhontien pohjoispuolella ja Lusankadun pohjoispäässä. Perä-Petsamon eteläosassa on kaksi elementtirakenteista matalaa kerrostaloa. Samalla alueella on myöhemmältä ajalta on muutamia asuinrakennuksia. Paikoitellen rakennuksia on korjattu ja laajennettu, jolloin ulkoasu on muuttunut.

Kekkosentien rakentamisen jälkeen kaupunginosaan pääsee autolla vain kahta itä- ja länsipäässä olevaa tietä myöten. Keskeisiä liikenneväyliä ovat Petsamon pohjoislaidalla olevan pääväylän, Kolhontien lisäksi Kaupinkatu ja Mutkakatu, jotka lehmuksia kasvavina puistokatuina ovat muita leveämpiä. Kaareutuvat kadut myös muodostavat mielenkiintoisia katunäkymiä. Niiden vastapainona on kapeita ja hiekkapintaisia katuja, joita reunustavat asuinrakennukset. Tonttien puutarhat ovat reheviä.

Petsamoon suunniteltu uudisrakentaminen sijoittuu Kaupinkadun ja Kolhontien risteyksen pohjoispuoliseen metsään. Nykyisellä Petsamon omakotialueella on selkeät rajat. Pohjoisessa asutus päättyy Kaupin urheilupuiston metsään, joka raja muodostui jo 1920- ja 1930-luvulla ja seurasi maaston tuomia rajoituksia. Maaston muotojen seuraamisesta seurasi osittain myös nykyinen viuhkamainen asemakaava. Idässä rajana on Litukan siirtolapuutarhan uudempi puoli. Etelässä ja lännessä selkeän rajan muodostaa vuonna 1989 valmistunut ohitustie. Kaupin rakennuskanta on pääosin 1920- ja 30-luvulta. Pieniä kokonaisuuksia on myös 1940- ja 1950-luvulta. Petsamon keskeiset ja näyttävimmät puisto ja katunäkymät ovat Kolhontien, Mutka- ja Kaupinkadun varrella ja risteyksissä. Ne ovat muita katuja leveämmät ja niitä reunustavat lehmusrivit.

Omakotialueen historiallisesti ja maantieteellisesti selkeästi rajatun kokonaisuuden, rakennusten 1920- 30-luvun miljöön ja katunäkymien säilymisen turvaamisen vuoksi Kulttuuriympäristöyksikkö ei suosita Petsamon uudisrakentamista. Petsamon omakotiasutuksen lisäksi olisi hyvä inventoida Petsamon historiallinen kokonaisuus (Saukonmäki, Ludekylä ja Litukan rivitalot). Työn pitäisi kattaa myös Tammelan puoli eli Salhojankadun itäpuolinen alue, josta rakentaminen alkoi 1920-luvulla. Inventoinnin lisäksi alueelle tulisi laatia rakennustapaohjeet.

Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, Tampere 1998. Waklin Matti, Petsamo, Kapeaa leipää, laveaa elämää, Tampere 1998. Tampereen kantakaupungin rakennuskulttuuri 1998, Tampere 1998. Tampereen asemakartat v. 1921, 1937

Digitaalikuvat CD ROM PMM 2004