Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Itsenäisyydenkatu 23:ssa sijaitseva Asunto-osakeyhtiö Itäpuisto on 1930-luvun lopun tyylikästä, yksinkertaisen funktionalistista suunnittelua edustava asuin- ja liikerakennus. Julkisivusaneerauksen yhteydessä mm. korjataan julkisivurappauksia ja uusitaan asuinhuoneistojen ikkunat, tuuletusparvekkeet, katutason liiketilojen ikkunat sekä pääovet. Myös julkisivuväritystä suunnitellaan muutettavaksi nykyisestä vaaleasta kellertävänruskeasta harmaaksi. Kiinteistön asemakaava on vuodelta 1966 eikä näin ollen tunnista rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja. Pirkanmaan maakuntamuseo arvioi rakennuksella olevan erityistä kulttuurihistoriallista arvoa sekä rakennustaiteellisten ominaisuuksiensa, hyvin säilyneiden ominaispiirteidensä että keskeisen kaupunkikuvallisen sijaintinsa vuoksi.

Itäpuiston ikkunat ovat nykyään puukarmilliset. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että rakennuksen materiaalit ovat osa sen kulttuurihistoriallisia arvoja. Mikäli ikkunoiden uusiminen on välttämätöntä, maakuntamuseo suosittelee toteuttamaan uudet ikkunat puukarmein, ei suunnitelmissa ehdotetuin alumiinipinnoin. Liiketilojen nykyiset ovet eivät ole alkuperäiset. Itsenäisyydenkadun puolella niiden malli on muuttunut alkuperäisistä piirustuksista, joissa ovet ovat symmetriset ja kaksilehtiset. Myös oven yläikkuna on kaksijakoinen. Suunnitelmien mukaan uudet ovet toteutettaisiin valkotammesta, joka on materiaaliratkaisuna kiitettävä. Maakuntamuseo kehoittaa vielä pohtimaan alkuperäisen, symmetrisen ja rakennnuksen arkkitehtuuriin luonnikkaasti istuvan ovimallin palauttamista ovien uusimisen yhteydessä.

Rakennuksen väriä suunnitelllaan muutettavaksi niin, että nykyinen vaalean ruskea seinäpinta ja tummemman ruskeat ikkunanpuitteen muutettaisiin keskiharmaaksi seinäksi ja vaaleiksi ikkunanpuitteiksi. Aineistosta ei käy ilmi, mihin värityksen muutos perustuu. Väri ei ole rakennuksen rakennusaikakaudelle mahdoton vaikkakin hiukan epätavallinen. Mikäli väriratkaisu ei perustu tietoon rakennuksen alkuperäisestä värityksestä, esim. väritutkimukseen, maakuntamuseo kehottaa vielä punnitsemaan värimuutoksen tarpeellisuutta.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Itsenäisyydenkatu 23:ssa sijaitseva Asunto-osakeyhtiö Itäpuisto on 1930-luvun lopun tyylikästä, yksinkertaisen funktionalistista suunnittelua edustava asuin- ja liikerakennus. Julkisivusaneerauksen yhteydessä mm. korjataan julkisivurappauksia ja uusitaan asuinhuoneistojen ikkunat, tuuletusparvekkeet, katutason liiketilojen ikkunat sekä pääovet. Myös julkisivuväritystä suunnitellaan muutettavaksi nykyisestä vaaleasta kellertävänruskeasta harmaaksi. Kiinteistön asemakaava on vuodelta 1966 eikä näin ollen tunnista rakennuksen kulttuurihistoriallisia arvoja. Pirkanmaan maakuntamuseo arvioi rakennuksella olevan erityistä kulttuurihistoriallista arvoa sekä rakennustaiteellisten ominaisuuksiensa, hyvin säilyneiden ominaispiirteidensä että keskeisen kaupunkikuvallisen sijaintinsa vuoksi.

Itäpuiston ikkunat ovat nykyään puukarmilliset. Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että rakennuksen materiaalit ovat osa sen kulttuurihistoriallisia arvoja. Mikäli ikkunoiden uusiminen on välttämätöntä, maakuntamuseo suosittelee toteuttamaan uudet ikkunat puukarmein, ei suunnitelmissa ehdotetuin alumiinipinnoin. Liiketilojen nykyiset ovet eivät ole alkuperäiset. Itsenäisyydenkadun puolella niiden malli on muuttunut alkuperäisistä piirustuksista, joissa ovet ovat symmetriset ja kaksilehtiset. Myös oven yläikkuna on kaksijakoinen. Suunnitelmien mukaan uudet ovet toteutettaisiin valkotammesta, joka on materiaaliratkaisuna kiitettävä. Maakuntamuseo kehoittaa vielä pohtimaan alkuperäisen, symmetrisen ja rakennnuksen arkkitehtuuriin luonnikkaasti istuvan ovimallin palauttamista ovien uusimisen yhteydessä.

Rakennuksen väriä suunnitelllaan muutettavaksi niin, että nykyinen vaalean ruskea seinäpinta ja tummemman ruskeat ikkunanpuitteen muutettaisiin keskiharmaaksi seinäksi ja vaaleiksi ikkunanpuitteiksi. Aineistosta ei käy ilmi, mihin värityksen muutos perustuu. Väri ei ole rakennuksen rakennusaikakaudelle mahdoton vaikkakin hiukan epätavallinen. Mikäli väriratkaisu ei perustu tietoon rakennuksen alkuperäisestä värityksestä, esim. väritutkimukseen, maakuntamuseo kehottaa vielä punnitsemaan värimuutoksen tarpeellisuutta.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.