Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Finlaysonin TR 53:ssa (Värjäämö) ja TR 54:ssä (Viimeistämö) halutaan tehdä tilamuutoksia kellarikerroksessa, pohjakerroksessa, 1.kerroksessa ja kattokerroksessa. Olemassa olevia huoneistoja jaetaan uudelleen niin että avokonttoritiloista muodostetaan erillisiä huoneita ja nykyisiin Viimeistämön kaduntasokerroksessa sijaitseviin liiketiloihin tulee kokouskeskus. Kattokerroksessa vanhasta sauna- ja pesu/pukuhuonetilasta tehdään keittiö ja varastotiloja. Muutokset eivät kohdistu rakennusten julkisivuihin.

TR 53 eli Värjäämö on rakennettu vuonna 1928 arkkitehti Jarl Eklundin suunnitelmien mukaan. Punatiilisen, 1920-luvun klassisia piirteitä omaavan rakennuksen kantavat rakenteet ja välipohjat ovat teräsbetonia. TR 53:n eli Viimeistämön on suunnitellut arkkitehti Bertel Strömmer vuonna 1959. Rakennuksen julkisivuista järjestettiin kilpailu, jonka voittivat seuraavana vuonna arkkitehdit Kaija ja Heikki Siren. Rakennus on punatiilellä verhoiltu ja poikkeuksellisen tiheällä teräsbetonipilariverkostolla toteutettu kokonaisuus. Sen runkosyvyys on noin 45 metriä. Viimeistämö on viimeinen suuri tehdasrakennus, joka rakennettiin Finlaysonin alueelle. Viimeistämö ja Värjäämö näkyvät erityisen hyvin Tammerkosken vastarannalle ja aluetta idästä Satakunnankatua pitkin lähestyttäessä. Rakennukset muodostavat tiiviin muurin Tammerkosken länsirannalle ja Satakunnankadun varteen. Finlaysonin tehtaan toiminnan päätyttyä Tampereella vuonna 1996 alueen rakennuksia peruskorjattiin uuteen käyttöön liike-, matkailu- ja toimistotiloiksi. TR 53:n ja 54:n uudistustyöt suunnitteli Arkkitehtitoimisto Stenvall-Timola-Varhi, ja ne valmistuivat vuosina 2001-2002.

Finlaysonin tehdasalue on osa Tammerkosken teollisuusmaiseman valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Tammerkosken kulttuurimaisema on myös yksi Suomen kansallismaisemista, jossa TR 53:lla ja 54:llä on keskeisesti näkyvä rooli. Koko hankealuetta koskee asemakaavan merkintä sj-10, joka korostaa alueen kulttuurihistoriallisia ja maisemallisia arvoja ja kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota niiden säilyttämiseen muutos- ja uudisrakennustöitä suunniteltaessa. TR 54:n Satakunnankadun ja Tammerkosken puoleisia julkisivuja koskee merkintä ju/s, alue jolla julkisivu säilytetään, ja TR 53:a koskee kaavamääräys sr-33, joka toteaa rakennuksen rakennustaiteelliset ja kulttuurihistorialliset arvot sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeän roolin, kieltää rakennuksen purkamisen sekä toteaa, että korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy eikä sen rakennustaiteellisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja turmella.

Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut hankkeeseen ja toteaa, että se koskee 2000-luvun käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä tehtyjen tilojen muokkaamista muuttuneiden käyttötarpeiden mukaisiksi. Muutokset eivät kohdistu rakennusten julkisivuihin. Maakuntamuseo katsoo, että hanke on rakennusten suojelumääräysten mukainen eikä maakuntamuseolla ole hankkeesta huomautettavaa. 

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Finlaysonin TR 53:ssa (Värjäämö) ja TR 54:ssä (Viimeistämö) halutaan tehdä tilamuutoksia kellarikerroksessa, pohjakerroksessa, 1.kerroksessa ja kattokerroksessa. Olemassa olevia huoneistoja jaetaan uudelleen niin että avokonttoritiloista muodostetaan erillisiä huoneita ja nykyisiin Viimeistämön kaduntasokerroksessa sijaitseviin liiketiloihin tulee kokouskeskus. Kattokerroksessa vanhasta sauna- ja pesu/pukuhuonetilasta tehdään keittiö ja varastotiloja. Muutokset eivät kohdistu rakennusten julkisivuihin.

TR 53 eli Värjäämö on rakennettu vuonna 1928 arkkitehti Jarl Eklundin suunnitelmien mukaan. Punatiilisen, 1920-luvun klassisia piirteitä omaavan rakennuksen kantavat rakenteet ja välipohjat ovat teräsbetonia. TR 53:n eli Viimeistämön on suunnitellut arkkitehti Bertel Strömmer vuonna 1959. Rakennuksen julkisivuista järjestettiin kilpailu, jonka voittivat seuraavana vuonna arkkitehdit Kaija ja Heikki Siren. Rakennus on punatiilellä verhoiltu ja poikkeuksellisen tiheällä teräsbetonipilariverkostolla toteutettu kokonaisuus. Sen runkosyvyys on noin 45 metriä. Viimeistämö on viimeinen suuri tehdasrakennus, joka rakennettiin Finlaysonin alueelle. Viimeistämö ja Värjäämö näkyvät erityisen hyvin Tammerkosken vastarannalle ja aluetta idästä Satakunnankatua pitkin lähestyttäessä. Rakennukset muodostavat tiiviin muurin Tammerkosken länsirannalle ja Satakunnankadun varteen. Finlaysonin tehtaan toiminnan päätyttyä Tampereella vuonna 1996 alueen rakennuksia peruskorjattiin uuteen käyttöön liike-, matkailu- ja toimistotiloiksi. TR 53:n ja 54:n uudistustyöt suunnitteli Arkkitehtitoimisto Stenvall-Timola-Varhi, ja ne valmistuivat vuosina 2001-2002.

Finlaysonin tehdasalue on osa Tammerkosken teollisuusmaiseman valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä. Tammerkosken kulttuurimaisema on myös yksi Suomen kansallismaisemista, jossa TR 53:lla ja 54:llä on keskeisesti näkyvä rooli. Koko hankealuetta koskee asemakaavan merkintä sj-10, joka korostaa alueen kulttuurihistoriallisia ja maisemallisia arvoja ja kehottaa kiinnittämään erityistä huomiota niiden säilyttämiseen muutos- ja uudisrakennustöitä suunniteltaessa. TR 54:n Satakunnankadun ja Tammerkosken puoleisia julkisivuja koskee merkintä ju/s, alue jolla julkisivu säilytetään, ja TR 53:a koskee kaavamääräys sr-33, joka toteaa rakennuksen rakennustaiteelliset ja kulttuurihistorialliset arvot sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeän roolin, kieltää rakennuksen purkamisen sekä toteaa, että korjaus- ja muutostöiden tulee olla sellaisia että rakennuksen kaupunkikuvan kannalta merkittävä luonne säilyy eikä sen rakennustaiteellisia ja kulttuurihistoriallisia arvoja turmella.

Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut hankkeeseen ja toteaa, että se koskee 2000-luvun käyttötarkoituksen muutoksen yhteydessä tehtyjen tilojen muokkaamista muuttuneiden käyttötarpeiden mukaisiksi. Muutokset eivät kohdistu rakennusten julkisivuihin. Maakuntamuseo katsoo, että hanke on rakennusten suojelumääräysten mukainen eikä maakuntamuseolla ole hankkeesta huomautettavaa.