Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Alueellinen vastuumuseo on tutustunut kohteeseen liittyvään aineistoon sekä tehnyt paikalle katselmuksen (20.2.2024) rakennuksen arvojen ja kunnon arvioimiseksi.

Osoitteessa Järvikatu 2 sijaitsee vuonna 1970-luvun puolivälissä rakennettu entinen Jehovan todistajien valtakunnansali. Rakennus sijoittuu maakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön Kaukajärven aloituskorttelit ja Haihara alueelle, muttei lukeudu arvoalueen ydinkohteisiin. Tampereen keskustan ulkopuolisten 1960- ja 1970-luvun asuinalueiden inventointi ja arvottaminen -selvityksessä (Pöyry Environment Oy, 2010) rakennus sisältyy arvokartalla punaiseen teemaan: Aikakauden edustava asuinalue tai alueen osa, jossa alkuperäinen korttelirakenne, ympäristö ja rakennuskanta on säilynyt. Arkkitehtonisesti arvokas kokonaisuus. Rakennuskohtaisia arvoja ei ole laadituissa selvityksissä tarkemmin määritelty.

Kiinteistöllä on voimassa alkuperäinen asemakaava vuodelta 1964. Tontti on osoitettu siinä yleisten rakennusten korttelialueeksi, joka on varattu kaupungin tarpeisiin (Y*K). Tehokkuusluku on e=0.75. Kaavan korkean iän vuoksi siitä puuttuvat kaikki alueen nykyisin tunnistettuun arvoon liittyvät, kulttuuriympäristön säilymiseen tähtäävät merkinnät.

Rakennus on suunniteltu vuonna 1974 Arkkitehtuuritoimisto Pekka Terävä Ky:ssä, jossa suunnittelusta ovat vastanneet arkkitehti Pekka Terävä ja rakennusinsinööri Keijo Terävä. Valtakunnansali on tiilirunkoinen ja valkoisella tiilellä verhottu pienikokoinen rakennus, jonka kattomuotona on molemmissa puoliskoissa kahteen suuntaan kallistettu pulpettimainen katto. Yläpohjan ja räystäslinjan välissä julkisivuverhouksena on tumman ruskeaksi petsattu vaakalaudoitus. Rakennuksen pohjoiskulman pääsisäänkäyntiä on korostettu sisäänvedolla ja ovea ympäröivillä kookkailla ikkunapinnoilla. Järvikadun puolelle avautuu lisäksi toinen kookas ruutuikkuna. Kaakkois- ja lounaisjulkisivujen yläosassa on nauhaikkunat, muutoin julkisivut ovat umpinaiset. Sisätilat ovat yksinkertaiset eikä niihin liity merkittävää kiinteää kalustusta. Tontilla kasvaa kookkaita puita.

Toiminta rakennuksessa on jatkunut vuoteen 2016 asti. Vuonna 2018 rakennuksesta on katkaistu lämmöt, sähkö, vesi ja viemäri. Lausuntopyynnön liitteenä maakuntamuseolle on toimitettu alkuperäiset rakennepiirustukset, joiden mukaan rakennuksessa on niinsanottu valesokkeli sekä ulkoseinärakenteena tiili-villa-tiili ilman tuuletusrakoa. Kyseiset rakennetyypit ovat rakentamisaikakaudelle tyypillisiä ja myöhemmin todettu kosteusteknisesti heikosti toimiviksi. Kohdekäynnillä lumipeite haittasi havainnointia sokkelin ja maanpinnan kaatojen osalta, mutta rakennuksen sijainti jyrkkäseinäisen maaleikkauksen juurella on todennäköisesti altistanut sokkelia ajoittain hulevesien aiheuttamalle, normaalia suuremalle kosteuskuormalle. Muilta osin rakennuksessa ei ollut nähtävissä ilmeisiä, aistinvaraisesti havaittavia kunto-ongelmia. Kohteesta ei ole teetetty kuntoselvityksiä.

Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että rakennus liittyy historiallisesti ja arkkitehtonisesti arvoalueen kokonaisuuteen ja on kaupunkikuvallisesti osa sitä. Yksittäisenä rakennuksena kohde on melko vaatimaton, ja arkkitehtonisessa ratkaisussa huomionarvoista on lähinnä omalaatuinen kattomuoto. Rakennukseen ei liity sellaisia erityisiä kulttuurihistoriallisia tai arkkitehtonisia arvoja, joiden vuoksi rakennuksen säilyminen olisi välttämätöntä. Maakuntamuseo katsoo, että rakennuksen purkaminen on mahdollista.

Kiinteistö sijaitsee kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla Kirsikadun, Järvikadun ja Haiharankadun risteyksessä, paikalla, josta maakunnallinen arvoalue alkaa. Kiinteistön tulevan kehityksen osalta maakuntamuseo painottaa, että uudisrakentamisessa tulee huomioida maakunnallisesti arvokkaan rakennetun ympäristön arvot. Uudisrakentamisen tulee sopia paikalle kaupunkikuvallisesti ja tukea alueen arkkitehtonista identiteettiä.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Alueellinen vastuumuseo on tutustunut kohteeseen liittyvään aineistoon sekä tehnyt paikalle katselmuksen (20.2.2024) rakennuksen arvojen ja kunnon arvioimiseksi.

Osoitteessa Järvikatu 2 sijaitsee vuonna 1970-luvun puolivälissä rakennettu entinen Jehovan todistajien valtakunnansali. Rakennus sijoittuu maakunnallisesti arvokkaan rakennetun kulttuuriympäristön Kaukajärven aloituskorttelit ja Haihara alueelle, muttei lukeudu arvoalueen ydinkohteisiin. Tampereen keskustan ulkopuolisten 1960- ja 1970-luvun asuinalueiden inventointi ja arvottaminen -selvityksessä (Pöyry Environment Oy, 2010) rakennus sisältyy arvokartalla punaiseen teemaan: Aikakauden edustava asuinalue tai alueen osa, jossa alkuperäinen korttelirakenne, ympäristö ja rakennuskanta on säilynyt. Arkkitehtonisesti arvokas kokonaisuus. Rakennuskohtaisia arvoja ei ole laadituissa selvityksissä tarkemmin määritelty.

Kiinteistöllä on voimassa alkuperäinen asemakaava vuodelta 1964. Tontti on osoitettu siinä yleisten rakennusten korttelialueeksi, joka on varattu kaupungin tarpeisiin (Y*K). Tehokkuusluku on e=0.75. Kaavan korkean iän vuoksi siitä puuttuvat kaikki alueen nykyisin tunnistettuun arvoon liittyvät, kulttuuriympäristön säilymiseen tähtäävät merkinnät.

Rakennus on suunniteltu vuonna 1974 Arkkitehtuuritoimisto Pekka Terävä Ky:ssä, jossa suunnittelusta ovat vastanneet arkkitehti Pekka Terävä ja rakennusinsinööri Keijo Terävä. Valtakunnansali on tiilirunkoinen ja valkoisella tiilellä verhottu pienikokoinen rakennus, jonka kattomuotona on molemmissa puoliskoissa kahteen suuntaan kallistettu pulpettimainen katto. Yläpohjan ja räystäslinjan välissä julkisivuverhouksena on tumman ruskeaksi petsattu vaakalaudoitus. Rakennuksen pohjoiskulman pääsisäänkäyntiä on korostettu sisäänvedolla ja ovea ympäröivillä kookkailla ikkunapinnoilla. Järvikadun puolelle avautuu lisäksi toinen kookas ruutuikkuna. Kaakkois- ja lounaisjulkisivujen yläosassa on nauhaikkunat, muutoin julkisivut ovat umpinaiset. Sisätilat ovat yksinkertaiset eikä niihin liity merkittävää kiinteää kalustusta. Tontilla kasvaa kookkaita puita.

Toiminta rakennuksessa on jatkunut vuoteen 2016 asti. Vuonna 2018 rakennuksesta on katkaistu lämmöt, sähkö, vesi ja viemäri. Lausuntopyynnön liitteenä maakuntamuseolle on toimitettu alkuperäiset rakennepiirustukset, joiden mukaan rakennuksessa on niinsanottu valesokkeli sekä ulkoseinärakenteena tiili-villa-tiili ilman tuuletusrakoa. Kyseiset rakennetyypit ovat rakentamisaikakaudelle tyypillisiä ja myöhemmin todettu kosteusteknisesti heikosti toimiviksi. Kohdekäynnillä lumipeite haittasi havainnointia sokkelin ja maanpinnan kaatojen osalta, mutta rakennuksen sijainti jyrkkäseinäisen maaleikkauksen juurella on todennäköisesti altistanut sokkelia ajoittain hulevesien aiheuttamalle, normaalia suuremalle kosteuskuormalle. Muilta osin rakennuksessa ei ollut nähtävissä ilmeisiä, aistinvaraisesti havaittavia kunto-ongelmia. Kohteesta ei ole teetetty kuntoselvityksiä.

Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että rakennus liittyy historiallisesti ja arkkitehtonisesti arvoalueen kokonaisuuteen ja on kaupunkikuvallisesti osa sitä. Yksittäisenä rakennuksena kohde on melko vaatimaton, ja arkkitehtonisessa ratkaisussa huomionarvoista on lähinnä omalaatuinen kattomuoto. Rakennukseen ei liity sellaisia erityisiä kulttuurihistoriallisia tai arkkitehtonisia arvoja, joiden vuoksi rakennuksen säilyminen olisi välttämätöntä. Maakuntamuseo katsoo, että rakennuksen purkaminen on mahdollista.

Kiinteistö sijaitsee kaupunkikuvallisesti merkittävällä paikalla Kirsikadun, Järvikadun ja Haiharankadun risteyksessä, paikalla, josta maakunnallinen arvoalue alkaa. Kiinteistön tulevan kehityksen osalta maakuntamuseo painottaa, että uudisrakentamisessa tulee huomioida maakunnallisesti arvokkaan rakennetun ympäristön arvot. Uudisrakentamisen tulee sopia paikalle kaupunkikuvallisesti ja tukea alueen arkkitehtonista identiteettiä.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.