Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaisesta lupahakemuksesta. Hiedanrannassa, Lielahden selluloosa- ja kemihierretehtaan entisellä tehdasalueella sijaitseva spriitehdas on rakennettu 1940-luvun alussa. Alkuperäisestä tehdasrakennuksesta on säilynyt viisikerroksinen, punatiilinen tislaamo-osa. Sen eteläpuolella on kolmikerroksinen, 1960-luvulla rakennettu siipiosa, kattilahuone, jonka etuseinät on purettu kattiloiden poistamisen yhteydessä.

Tehtaan keskeisiin tuotantorakennuksiin kuuluva spriitehdas rakennettiin täydentämään selluloosatehtaan prosessia. Puun keitosta syntyneestä jäteliemestä valmistettiin sulfiittispriitä ja puhdistettua spriitä. Tuotanto jatkui rakennuksessa vuoteen 1985 saakka. Sen jälkeen rakennus on ollut varastotilana ja tyhjillään. Rakennuksen on suunnitellut A. Lindborg, ja se jatkaa luontevasti tehdasalueen ensimmäistä, Birger Federleyn 1910-1930 −luvuilla suunnittelemien punatiilirakennusten arkkitehtonista kerrostumaa. Tyylillisesti spriitehtaassa on klassistisia ja funktionalistisia piirteitä.

Rakennus kuuluu spriitehtaan alkuperäiseen osaan ja on ominaispiirteiltään hyvin säilynyt. Alkuperäinen telttakatto on muutettu tasakatoksi ja ikkunoita uusittu. Ylimmän kerroksen pyöröikkunat ja julkisivun tiilipinta ovat pääosin alkuperäiset. Julkisivujen alaosat ovat vaurioituneet siipirakennusten purkamisissa. Rakennuksen korkea muoto kuvaa vastaaville tuotantorakennuksille tyypilliseen tapaan tislaamon prosessia, missä korkea pystytila on tislauskolonneja varten tarkoituksenmukaisin. Spriinvalmistus korvikepolttoaineeksi ja muihin tarpeisiin oli toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen selluloosatehtaille tyypillinen sivutuotannon ala, ja kuvastaa puunjalostusteollisuuden kokonaisvaltaista raaka-aineen käyttöä. Spriitehtaan ydinosan alkuperäisenä säilynyt muoto on edelleen tunnistettavissa jalostuslaitokseksi, ja on siten yksi päättyneen tuotantoprosessin maamerkeistä tehdasalueella. Spriitehtaan hahmo on merkittävä osa koko tehdasalueen julkisivua etelän, lännen ja pohjoisen suuntaan.

Hiedanrannan tehdasalueen tulevaa käyttöä varten laaditussa rakennetun ympäristön selvityksessä (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto 2016, tilaaja Tampereen kaupunki) todetaan, että säilynyt spriitehtaan torni on 1940-luvun funktionalistishenkisen teollisuusrakennuksen tärkein osa, jolla on rakennustaiteellista ja teollisuushistoriallista arvoa, ja joka merkittävänä rakennuksena (luokka 2) tulisi säilyttää. Inventoinnin esittämissä arvoalueissa spriitehdas kuuluu sotien jälkeiseen moderniin tehdaspihaan.

Lielahden entisen tehdasalueen rakennukset ovat osa Museoviraston ja Metsäliitto Osuuskunnan vuonna 2000 laadittua yhteistyösopimusta rakennusperinnön vaalimisesta. Sopimuksen kulttuurihistoriallisten kohteiden joukossa Lielahden spriitehdas on arvioitu paikallisesti merkittäväksi. Luokituksen mukaan kohteella on erityistä merkitystä tehdasympäristön kannalta vertailtuna saman (tehdas)toimipaikan rakennuskantaan ja paikkakunnan muuhun rakennuskulttuuriin.

Purkamislupahakemukseen on liitetty rakenne- ja kuntoselvityksiä, jotka perustuvat joihinkin alkuperäisiin rakennus- ja rakennepiirustuksiin sekä kohteessa tehtyihin aistinvaraisiin havaintoihin. Spriitehtaan tornin kantavina rakenteina toimivat teräsbetonipilarit ja ylälaattapalkistot, ulkoseinät ovat tiilimuuratut ilman lämmöneristeitä. Rakennuksen betonirakenteista on otettu vuonna 2016 yksi lieriönäyte, josta analysoiduissa veto- ja puristuslujuuksissa ei ollut huomauttamista. Näytteenottopaikka ei ilmennyt aineistosta. Alkuperäisen perustuspiirustuksen mukaan rakennuksella on maanvarainen anturaperustus, ja vuoden 1969 lisärakentamisvaiheessa on todettu kovan maapohjan ulottuvan n. viisi metriä kellarikerroksen alapuolelle. Perustusten kuntoa ei ole tutkittu.

Selvitysaineiston ja Pirkanmaan maakuntamuseon kohteeseen 21.5.2019 tekemän maastotarkastuksen perusteella voidaan todeta seuraavaa: Spriitehtaan vesikate on erittäin huonokuntoinen, ja vuotovedet ovat aiheuttaneet vakavia ja laaja-alaisia pakkasrapautumisvaurioita sekä betoni- että tiilirakenteisiin. Yläpohjan ja ainakin ylimmän välipohjan ylälaattapalkistot ovat todennäköisesti korjauskelvottomat, paikallisia vakavia pakkasvaurioita on nähtävissä myös alemmissa välipohjissa. Ylimmän kerroksen osalta tiiliseinien saumauslaastit ovat muuttuneet hiekkamaisiksi ja tiilien ulkopinnat ovat huomattavan rapautuneet, vastaavanlaisia ongelmia on paikallisesti myös ensimmäisen kerroksen tiilimuurauksissa. Toisen kerroksen kohdalla ulkoseinissä on muutamia tuotantoprosessiin liittyviä aukkoja siellä, mistä rakennuksen länsi- ja pohjoissiivet on purettu. Alimpien kerrosten osalta runkopilarit vaikuttavat olevan kohtuullisessa kunnossa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että spriitehtaan kantavien rakenteiden ja ulkovaipan saattaminen käyttökuntoon edellyttää vähintään yläpohjan ja ylimmän kerroksen purkamista ja rakentamista uudelleen. Alimpien kerrosten korjaaminen on todennäköisesti mahdollista, mutta edellyttäisi lisää kuntotutkimuksia, huolellista suunnittelua ja suhteellisen laajoja toimenpiteitä.

Edellä kuvatun perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että spriitehtaan vanhin, viisikerroksinen osa on pääosin pitkään jatkuneen hoidon laiminlyönnin seurauksena päässyt niin huonoon kuntoon, että sen säilyttäminen ja turvallinen käyttö edellyttäisi laajuudeltaan uudisrakentamiseen verrattavia kunnostustoimenpiteitä. Laajojen korjausten yhteydessä menetettäisiin suurin osa alkuperäisistä rakenteista ja rakennusmateriaaleista ja siten myös merkittävä osa spriitehtaan rakennushistoriallisista ja rakennusteknisistä arvoista. Tästä johtuen Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että rakennuksen purkaminen on mahdollista, mutta erittäin valitettavaa. Kolmekerroksisen, 1960-luvulla rakennetun spriitehtaaseen liittyvän kattilahuonesiiven kulttuurihistorialliset arvot ovat vähäiset, eikä sen purkamiselle siksi ole estettä. Purettava Spriitehdas tulee dokumentoida valokuvaamalla sekä mittapiirustuksin ennen purkamista. Dokumentoinnista tulee sopia Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa.

Spriitehtaan maisemallisen arvon perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo pitää suositeltavana korvata spriitehtaan vanhin viisikerroksinen osa ulkoasultaan vastaavalla rakennuksella. Uudisrakennuksen suunnitelmat tulee lähettää Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikon mukaisesta lupahakemuksesta. Hiedanrannassa, Lielahden selluloosa- ja kemihierretehtaan entisellä tehdasalueella sijaitseva spriitehdas on rakennettu 1940-luvun alussa. Alkuperäisestä tehdasrakennuksesta on säilynyt viisikerroksinen, punatiilinen tislaamo-osa. Sen eteläpuolella on kolmikerroksinen, 1960-luvulla rakennettu siipiosa, kattilahuone, jonka etuseinät on purettu kattiloiden poistamisen yhteydessä.

Tehtaan keskeisiin tuotantorakennuksiin kuuluva spriitehdas rakennettiin täydentämään selluloosatehtaan prosessia. Puun keitosta syntyneestä jäteliemestä valmistettiin sulfiittispriitä ja puhdistettua spriitä. Tuotanto jatkui rakennuksessa vuoteen 1985 saakka. Sen jälkeen rakennus on ollut varastotilana ja tyhjillään. Rakennuksen on suunnitellut A. Lindborg, ja se jatkaa luontevasti tehdasalueen ensimmäistä, Birger Federleyn 1910-1930 −luvuilla suunnittelemien punatiilirakennusten arkkitehtonista kerrostumaa. Tyylillisesti spriitehtaassa on klassistisia ja funktionalistisia piirteitä.

Rakennus kuuluu spriitehtaan alkuperäiseen osaan ja on ominaispiirteiltään hyvin säilynyt. Alkuperäinen telttakatto on muutettu tasakatoksi ja ikkunoita uusittu. Ylimmän kerroksen pyöröikkunat ja julkisivun tiilipinta ovat pääosin alkuperäiset. Julkisivujen alaosat ovat vaurioituneet siipirakennusten purkamisissa. Rakennuksen korkea muoto kuvaa vastaaville tuotantorakennuksille tyypilliseen tapaan tislaamon prosessia, missä korkea pystytila on tislauskolonneja varten tarkoituksenmukaisin. Spriinvalmistus korvikepolttoaineeksi ja muihin tarpeisiin oli toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen selluloosatehtaille tyypillinen sivutuotannon ala, ja kuvastaa puunjalostusteollisuuden kokonaisvaltaista raaka-aineen käyttöä. Spriitehtaan ydinosan alkuperäisenä säilynyt muoto on edelleen tunnistettavissa jalostuslaitokseksi, ja on siten yksi päättyneen tuotantoprosessin maamerkeistä tehdasalueella. Spriitehtaan hahmo on merkittävä osa koko tehdasalueen julkisivua etelän, lännen ja pohjoisen suuntaan.

Hiedanrannan tehdasalueen tulevaa käyttöä varten laaditussa rakennetun ympäristön selvityksessä (Kulttuuriympäristöpalvelut Heiskanen & Luoto 2016, tilaaja Tampereen kaupunki) todetaan, että säilynyt spriitehtaan torni on 1940-luvun funktionalistishenkisen teollisuusrakennuksen tärkein osa, jolla on rakennustaiteellista ja teollisuushistoriallista arvoa, ja joka merkittävänä rakennuksena (luokka 2) tulisi säilyttää. Inventoinnin esittämissä arvoalueissa spriitehdas kuuluu sotien jälkeiseen moderniin tehdaspihaan.

Lielahden entisen tehdasalueen rakennukset ovat osa Museoviraston ja Metsäliitto Osuuskunnan vuonna 2000 laadittua yhteistyösopimusta rakennusperinnön vaalimisesta. Sopimuksen kulttuurihistoriallisten kohteiden joukossa Lielahden spriitehdas on arvioitu paikallisesti merkittäväksi. Luokituksen mukaan kohteella on erityistä merkitystä tehdasympäristön kannalta vertailtuna saman (tehdas)toimipaikan rakennuskantaan ja paikkakunnan muuhun rakennuskulttuuriin.

Purkamislupahakemukseen on liitetty rakenne- ja kuntoselvityksiä, jotka perustuvat joihinkin alkuperäisiin rakennus- ja rakennepiirustuksiin sekä kohteessa tehtyihin aistinvaraisiin havaintoihin. Spriitehtaan tornin kantavina rakenteina toimivat teräsbetonipilarit ja ylälaattapalkistot, ulkoseinät ovat tiilimuuratut ilman lämmöneristeitä. Rakennuksen betonirakenteista on otettu vuonna 2016 yksi lieriönäyte, josta analysoiduissa veto- ja puristuslujuuksissa ei ollut huomauttamista. Näytteenottopaikka ei ilmennyt aineistosta. Alkuperäisen perustuspiirustuksen mukaan rakennuksella on maanvarainen anturaperustus, ja vuoden 1969 lisärakentamisvaiheessa on todettu kovan maapohjan ulottuvan n. viisi metriä kellarikerroksen alapuolelle. Perustusten kuntoa ei ole tutkittu.

Selvitysaineiston ja Pirkanmaan maakuntamuseon kohteeseen 21.5.2019 tekemän maastotarkastuksen perusteella voidaan todeta seuraavaa: Spriitehtaan vesikate on erittäin huonokuntoinen, ja vuotovedet ovat aiheuttaneet vakavia ja laaja-alaisia pakkasrapautumisvaurioita sekä betoni- että tiilirakenteisiin. Yläpohjan ja ainakin ylimmän välipohjan ylälaattapalkistot ovat todennäköisesti korjauskelvottomat, paikallisia vakavia pakkasvaurioita on nähtävissä myös alemmissa välipohjissa. Ylimmän kerroksen osalta tiiliseinien saumauslaastit ovat muuttuneet hiekkamaisiksi ja tiilien ulkopinnat ovat huomattavan rapautuneet, vastaavanlaisia ongelmia on paikallisesti myös ensimmäisen kerroksen tiilimuurauksissa. Toisen kerroksen kohdalla ulkoseinissä on muutamia tuotantoprosessiin liittyviä aukkoja siellä, mistä rakennuksen länsi- ja pohjoissiivet on purettu. Alimpien kerrosten osalta runkopilarit vaikuttavat olevan kohtuullisessa kunnossa.

Yhteenvetona voidaan todeta, että spriitehtaan kantavien rakenteiden ja ulkovaipan saattaminen käyttökuntoon edellyttää vähintään yläpohjan ja ylimmän kerroksen purkamista ja rakentamista uudelleen. Alimpien kerrosten korjaaminen on todennäköisesti mahdollista, mutta edellyttäisi lisää kuntotutkimuksia, huolellista suunnittelua ja suhteellisen laajoja toimenpiteitä.

Edellä kuvatun perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että spriitehtaan vanhin, viisikerroksinen osa on pääosin pitkään jatkuneen hoidon laiminlyönnin seurauksena päässyt niin huonoon kuntoon, että sen säilyttäminen ja turvallinen käyttö edellyttäisi laajuudeltaan uudisrakentamiseen verrattavia kunnostustoimenpiteitä. Laajojen korjausten yhteydessä menetettäisiin suurin osa alkuperäisistä rakenteista ja rakennusmateriaaleista ja siten myös merkittävä osa spriitehtaan rakennushistoriallisista ja rakennusteknisistä arvoista. Tästä johtuen Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että rakennuksen purkaminen on mahdollista, mutta erittäin valitettavaa. Kolmekerroksisen, 1960-luvulla rakennetun spriitehtaaseen liittyvän kattilahuonesiiven kulttuurihistorialliset arvot ovat vähäiset, eikä sen purkamiselle siksi ole estettä. Purettava Spriitehdas tulee dokumentoida valokuvaamalla sekä mittapiirustuksin ennen purkamista. Dokumentoinnista tulee sopia Pirkanmaan maakuntamuseon kanssa.

Spriitehtaan maisemallisen arvon perusteella Pirkanmaan maakuntamuseo pitää suositeltavana korvata spriitehtaan vanhin viisikerroksinen osa ulkoasultaan vastaavalla rakennuksella. Uudisrakennuksen suunnitelmat tulee lähettää Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten. Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.