Pirkanmaan maakuntamuseo on neuvotellut Museoviraston kanssa (lakimies Matleena Haapala, p. 040 1286034, matleena.haapala@nba.fi) Tampereen Veijanmäenkatu 4:n kiinteästä muinaisjäännöksestä ja asemakaavan muutossuunnitelmasta ja sen pohjalta maakuntamuseo informoi kajoamisluvan hakemisesta seuraavaa:

Kajoamisluvan hakeminen on tässä tapauksessa lainmukainen menettely. Maanomistaja voi hakea Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta lupaa kajota Veijanmäenkatu-nimiseen muinaisjäännökseen tavalla, mikä muutoin on kielletty muinaismuistolaissa. Hakemus on vapaamuotoinen. Pirkanmaan maakuntamuseon lausunnossa 319/2014 on tieto kiinteän muinaisjäännöksen tiedossa olevasta rajauksesta. Lisätietoja hakemisesta voi tiedustella Pirkanmaan ELY-keskuksesta ja lakimies Matleena Haapalalta.

Kajoamisluvasta säännellään muinaismuistolain 11 §:ssä seuraavasti:

Milloin kiinteä muinaisjäännös tuottaa sen merkitykseen verrattuna kohtuuttoman suurta haittaa, ELY-keskus voi hakemuksesta, johon on liitettävä muinaisjäännöstä koskeva tarkka selostus, Museovirastoa kuultuaan antaa luvan kajota muinaisjäännökseen tavalla, mikä muutoin 1 §:n 2 momentin mukaan on kielletty. Lupaan voidaan sisällyttää tarpeellisiksi katsottuja ehtoja.

Jos 1 momentissa mainittu hakemus on muun kuin maanomistajan tekemä, on omistajaa asiassa kuultava.

ELY-keskuksen päätös, jolla on annettu lupa muinaisjäännökseen kajoamiseen, on alistettava opetus- ja kulttuuriministeriön vahvistettavaksi, milloin päätös on Museoviraston lausunnon vastainen.

ELY-keskuksen päätökseen liittyen, muinaismuistolaissa säädetään lisäksi 12 §:ssä, että jos 11 §:n hakemus on koskenut sellaista kiinteää muinaisjäännöstä, jota aikaisemmin ei ole tunnettu ja josta merkkejä ei ole ollut näkyvissä maan pinnalla, ja hakemus on hylätty, vaikka muinaisjäännös aiheuttaa hakijalle huomattavaa haittaa, on hakijalla oikeus saada haitasta valtion varoista kohtuullinen korvaus, mikäli hylätyksi tullut hakemus oli tehty kahden vuoden kuluessa siitä, kun muinaisjäännös tavattiin. Veijanmäenkadun kiinteä muinaisjäännös on todettu toukokuussa 2013.

Liitteenä kopio kohdetta koskevista muinaisjäännösrekisterin tiedoista (kohteen tunnus 1000022955). Tietoja on lisäksi vuonna 2013 tehdyn tarkkuusinventoinnin ja vuoden 2014 koekaivauksen raporteissa. Muinaismuistolakiin (295/1963) voi tutustua osoitteessa http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/1963/19630295.

Kuten edellisessä kaavahanketta koskevassa neuvottelussa 8.10.2014 puhuimme, alustavan luonnoksen mukainen tarve kajota muinaisjäännökseen koskee sen eteläisintä osaa. Mahdolliseen kajoamislupaan voidaan sisällyttää ehtoja, esimerkiksi että luvan mukainen ala tutkitaan arkeologisin kaivauksin. Kyseessä ovat silloin ns. pelastuskaivaukset. Suurehkossa yksityisessä työhankkeessa muinaismuistolaki velvoittaa hankkeen toteuttajan kustantamaan tutkimukset (15 §). Tässä kohteessa olisi kyse tarkkuusinventoinnin ja koekaivausten jälkeen vielä tulevista pelastuskaivausten kustannuksista. Mikäli maanomistaja hakisi kajoamislupaa ja se myönnettäisiin, pelastuskaivausten tekemistä voi tässä tapauksessa tiedustella Museovirastolta, jolloin valtio kustantaisi ne. Asian ja tutkimusten aikataulun ratkaisee Museovirasto saatuaan hankkeesta tarpeelliset tiedot. Museovirasto ottaa kajoamislupaan antamassaan lausunnossa kantaa tutkimusten kustantamiseen.

Kuten edellisessä viestissäni kirjoitin, pihan keskiosaan kaavaillusta rakennusalasta on syytä luopua. Siten vähennetään muinaisjäännöksen vahingoittumisen uhkaa ja edistetään arvon ja ymmärrettävyyden säilymistä. Tontin länsiosaa ei ole myöskään aiemmissa tutkimuksissa selvitetty. Mikäli tätä rakennusalaa kuitenkin esitettäisiin, muinaisjäännöksen ulottuminen tähän osaan tulee selvittää. Se on erillinen tutkimus tai tätä tontin kohtaa voisi käsitellä mahdollisena muinaisjäännöksenä ja ulottaa hakemus siihen.