Sastamalan Vammalan pääosin vuonna 1895 rakennettu asema-alue on suojeltu Rautatiesopimuksella vuonna 1998 ja se on myös valtakunnallisesti arvokas rakennettu kulttuuriympäristö (Museovirasto RKY 2009). Rautatiesopimus koskee kaikkia asema-alueen rakennuksia. Asema-aluetta koskevat myös valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet kansallisena kulttuuriperintönämme, joten alueen arvojen vaalimisen tulee olla kaikkien maankäytön suunnitelmien lähtökohtana. Asema-alue käsittää myös viheralueita ja huolto-alueita, joiden historiallisten ominaispiirteiden säilyttäminen ja tuhoutuneiden osien palauttaminen on eritäin tärkeää alueen kulttuurihistoriallisten arvojen kannalta. Valtakunnallisesti arvokkaiden asema-alueiden suunnittelussa tulee lähtökohtana olla alueen historiallisten piirteiden kartoitus. Alkuperäiset suunnitelmat toimivat hyvänä lähtökohtana suunnittelulle. Vuonna 1930 rakennetun tavaramakasiinin edustalle suunniteltu pysäköintialue on sinänsä perusteltu, mutta sen toteuttamistavassa tulee vielä tarkemmin määritellä miten makasiinirakennus ja viheralueet rajataan asfalttialueesta, millä tavoin keskelle sijoitettu istutusalue toteutetaan ja millaisia kasveja siinä käytetään kuin myös millaista kasvillisuutta osoitetaan Asemakadun reunan viheralueelle. Ratkaisujen tulee luontevasti noudattaa alueen historiallista kehitystä. Tarkennettu suunnitelma tulee toimittaa maakuntamuseolle nähtäväksi.

Käsillä oleva suunnitelma rajautuu kulttuurihistoriallisesti keskeiseen asemapuistoon, joka tulee ottaa huomioon pysäköintialueen suunnittelussa. Aseman eteläpuolella oleva puisto tulee mahdollisuuksien mukaan palauttaa. Alueelle tulee laatia asianmukainen suunnitelma. Lisätietoja asema-alueiden hoidosta ja suojelusta saa Museoviraston korjauskortistosarjan Rautatieraken-nukset -osasta.

Suunnittelualueella on sijainnut rautakautinen kalmisto, joka on tuhoutunut 1890-luvulla rataa ja asemaa rakennettaessa. Sen ympäristöä ei ole aiemmissa arkeologisissa selvityksissä tarkastettu kaikin osin. Pysäköintialue sisältyi keväällä 2015 asemakaavoituksen johdosta tehtyyn arkeologiseen tarkkuusinventointiin (Heiskanen & Luoto), jonka esiraportin (28.5.2015) perusteella kunnostettavalla alueella on runsaasti eriaikaisia putkisto- ja kaapelilinjoja varoalueineen. Paikalta on lisäksi purettu pistoraide ja rakennus. Nykyaikainen maankäyttö on kajonnut maapohjaa siinä määrin, ettei kunnostustoimiin liittyviä tarkempia arkeologisia tutkimuksia edellytetä tässä tapauksessa. Mikäli kuitenkin sorakentän kaivutöissä maakerroksissa tulee esille merkkejä kiinteästä muinaisjäännöksestä (esimerkiksi kivirakenteita, nokimaata, hiiltä, rautaesineitä), työ tulee pysäyttää ja ottaa viipymättä yhteyttä Pirkanmaan maakuntamuseoon löytöjen arvioimiseksi ja tarvittavia toimenpiteitä varten (MML 14 §). Menettelystä tulee informoida riittävästi kaivutyön tekijöitä.