Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa hankkeesta, jonka tavoitteena on mm. palauttaa Pukkilan päärakennukseen avattu, sisäänvedetty parveke sisätilaksi, tehdä 1. kerrokseen ikkunamuutoksia, uusia vesikate tiilikuviopellillä sekä lisätä rakennukseen ulkopuolista lämmöneristystä ja vuorata se 200 mm korkealla vaakapaneelilla.

Pukkilan kantatalon päärakennus on rakennettu vuonna 1921. Päärakennuksen kanssa saman pihan ympärillä sijaitsee myös kaksi muuta iäkästä rakennusta: vuonna 1919 rakennettu navetta sekä riviaitta. Päärakennus on tyypiltään huvilahenkinen. Vastaavan tyyppisiä tilakeskusten päärakennuksia on Mutissa muitakin. Ilmiö johtuu alueella keväällä 1918 tapahtuneista lukuisista rakennusten polttamisista. Pukkila sijaitsee Metsäkansan maakunnallisesti arvokkaassa kulttuurimaisemassa ja kuuluu arvoalueen rakennuskulttuurin ydinkohteisiin. Metsäkansan osayleiskaavassa Pukkila on merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennetun kulttuuriympäristön kohteeksi. Merkintä perustuu Konho-Metsäkansa-Kärjenniemi, Rakennetun ympäristön inventointi, Maakirjakyliä ja viljelymaisemia -selvitykseen (FCG Planeko, 2009), jossa Pukkila on arvotettu korkeimpaan arvoluokkaan 1. Kaavamääräyksen mukaan korjaus- ja uudisrakentaminen tulee sopeuttaa alueen vanhaan rakentamistapaan ja ympäristönhoito tulee suorittaa alueen kulttuuriympäristöarvoja kunnioittaen. Rakennetun ympäristön inventoinnin suositusten mukaan Pukkilan korjaus- ja muutoshankkeissa tulisi ottaa huomioon rakennusten alkuperäinen tai vanha ulkoasu sekä käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja rakenteellisia ratkaisuja.

Tutustuttuaan sille toimitettuun aineistoon maakuntamuseo toteaa seuraavaa: Pukkilan päärakennus on kokenut historiansa aikana erinäisiä muutoksia, joiden myötä rakennuksen alkuperäiset jugend-yksityiskohdat ovat kadonneet pääkuistista, useista ikkunoista ja julkisivun käsittelystä. Rakennus on kuitenkin säilyttänyt perusmuotonsa ja on yhä tunnistettavissa oman aikansa rakennukseksi. Rakennukseen on myöhemmin lisätty sen tyylille vieras parveke. Maakuntamuseo katsoo, että parvekkeen palauttaminen sisätilaksi on hyvä ratkaisu. Tilalle suunniteltu ikkuna on kuitenkin erityisesti vintin ikkunaksi suhteettoman leveä. Maakuntamuseo esittää, että ikkunan kohdalla pyrittäisiin palauttamaan vintin alkuperäisen ikkunan puitejako ja koko.

Hakemuksesta ei käy ilmi, millaista muutosta nykyisen kuistin pikkuruutuiseen ikkunaan tarkemmin ollaan suunnittelemassa. Maakuntamuseo kuitenkin toteaa, että ikkunan ilme liittyy rakennukselle luonteenomaiseen lasikuistiin, jolle alkujaan on saavuttu mutterinmuotoisen sisääntulon kautta. Kuisti on rakennukselle merkittävä ominaispiirre ja ikkunan malli on liki ainoa yksityiskohta, joka rakennuksen alkuperäisestä pääjulkisivusta on säilynyt. Näin ollen lasikuistiin liittyvää ulkoasua ei tule muuttaa rakennuksen julkisivussa.

Ulkoseinien lisäeristys ei lähtökohtaisesti ole vanhan rakennuksen kulttuurihistoriallisille arvoille suosiollinen ratkaisu. Ulkoseinien vahvistuessa ulospäin seinäpinnan, ikkunoiden, kivijalan ja räystäiden välinen suhde muuttuu kömpelöksi, ja mikäli ulkovuoraus samalla uusitaan, myös uusi materiaali heikentää rakennuksen rakennusperinteisiä arvoja. Hakemuksesta ei käy ilmi, onko rakennuksen lämpötalouden parantamista selvitetty muilla mahdollisilla keinoilla (tiivistäminen, ylä- ja alapohjan eristyksen parantaminen). Maakuntamuseo ei suosittele ulkoseinien lisäeristämistä ja julkisivulaudoituksen uusimista.

Rakennuksen julkisivujen suunnittelu on alun perin perustunut eri tavoin käsiteltyihin alueisiin, joissa on ollut sekä pysty- että vaakalaudoitusta ja ilmeisesti myös puhdasta hirsipintaa. Hankkeessa ehdotettu leveä panelointi on tämän aikakauden rakennukselle vieras julkisivupinta eikä noudata kaavamääräystä, jonka mukaan korjausrakentaminen tulee sopeuttaa alueen vanhaan rakentamistapaan. Myös esitetty kuviopelti on kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennukseen sopimaton ratkaisu. Rakennuksen tyyliin soveltuisi esimerkiksi perinteinen konesaumattu peltikate. Pirkanmaan maakuntamuseo vastustaa julkisivujen vuoraamista leveällä paneloinnilla sekä vesikatteen uusimista kuviopellillä.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.

Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa hankkeesta, jonka tavoitteena on mm. palauttaa Pukkilan päärakennukseen avattu, sisäänvedetty parveke sisätilaksi, tehdä 1. kerrokseen ikkunamuutoksia, uusia vesikate tiilikuviopellillä sekä lisätä rakennukseen ulkopuolista lämmöneristystä ja vuorata se 200 mm korkealla vaakapaneelilla.

Pukkilan kantatalon päärakennus on rakennettu vuonna 1921. Päärakennuksen kanssa saman pihan ympärillä sijaitsee myös kaksi muuta iäkästä rakennusta: vuonna 1919 rakennettu navetta sekä riviaitta. Päärakennus on tyypiltään huvilahenkinen. Vastaavan tyyppisiä tilakeskusten päärakennuksia on Mutissa muitakin. Ilmiö johtuu alueella keväällä 1918 tapahtuneista lukuisista rakennusten polttamisista. Pukkila sijaitsee Metsäkansan maakunnallisesti arvokkaassa kulttuurimaisemassa ja kuuluu arvoalueen rakennuskulttuurin ydinkohteisiin. Metsäkansan osayleiskaavassa Pukkila on merkitty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi rakennetun kulttuuriympäristön kohteeksi. Merkintä perustuu Konho-Metsäkansa-Kärjenniemi, Rakennetun ympäristön inventointi, Maakirjakyliä ja viljelymaisemia -selvitykseen (FCG Planeko, 2009), jossa Pukkila on arvotettu korkeimpaan arvoluokkaan 1. Kaavamääräyksen mukaan korjaus- ja uudisrakentaminen tulee sopeuttaa alueen vanhaan rakentamistapaan ja ympäristönhoito tulee suorittaa alueen kulttuuriympäristöarvoja kunnioittaen. Rakennetun ympäristön inventoinnin suositusten mukaan Pukkilan korjaus- ja muutoshankkeissa tulisi ottaa huomioon rakennusten alkuperäinen tai vanha ulkoasu sekä käyttää perinteisiä materiaaleja, työtapoja ja rakenteellisia ratkaisuja.

Tutustuttuaan sille toimitettuun aineistoon maakuntamuseo toteaa seuraavaa: Pukkilan päärakennus on kokenut historiansa aikana erinäisiä muutoksia, joiden myötä rakennuksen alkuperäiset jugend-yksityiskohdat ovat kadonneet pääkuistista, useista ikkunoista ja julkisivun käsittelystä. Rakennus on kuitenkin säilyttänyt perusmuotonsa ja on yhä tunnistettavissa oman aikansa rakennukseksi. Rakennukseen on myöhemmin lisätty sen tyylille vieras parveke. Maakuntamuseo katsoo, että parvekkeen palauttaminen sisätilaksi on hyvä ratkaisu. Tilalle suunniteltu ikkuna on kuitenkin erityisesti vintin ikkunaksi suhteettoman leveä. Maakuntamuseo esittää, että ikkunan kohdalla pyrittäisiin palauttamaan vintin alkuperäisen ikkunan puitejako ja koko.

Hakemuksesta ei käy ilmi, millaista muutosta nykyisen kuistin pikkuruutuiseen ikkunaan tarkemmin ollaan suunnittelemassa. Maakuntamuseo kuitenkin toteaa, että ikkunan ilme liittyy rakennukselle luonteenomaiseen lasikuistiin, jolle alkujaan on saavuttu mutterinmuotoisen sisääntulon kautta. Kuisti on rakennukselle merkittävä ominaispiirre ja ikkunan malli on liki ainoa yksityiskohta, joka rakennuksen alkuperäisestä pääjulkisivusta on säilynyt. Näin ollen lasikuistiin liittyvää ulkoasua ei tule muuttaa rakennuksen julkisivussa.

Ulkoseinien lisäeristys ei lähtökohtaisesti ole vanhan rakennuksen kulttuurihistoriallisille arvoille suosiollinen ratkaisu. Ulkoseinien vahvistuessa ulospäin seinäpinnan, ikkunoiden, kivijalan ja räystäiden välinen suhde muuttuu kömpelöksi, ja mikäli ulkovuoraus samalla uusitaan, myös uusi materiaali heikentää rakennuksen rakennusperinteisiä arvoja. Hakemuksesta ei käy ilmi, onko rakennuksen lämpötalouden parantamista selvitetty muilla mahdollisilla keinoilla (tiivistäminen, ylä- ja alapohjan eristyksen parantaminen). Maakuntamuseo ei suosittele ulkoseinien lisäeristämistä ja julkisivulaudoituksen uusimista.

Rakennuksen julkisivujen suunnittelu on alun perin perustunut eri tavoin käsiteltyihin alueisiin, joissa on ollut sekä pysty- että vaakalaudoitusta ja ilmeisesti myös puhdasta hirsipintaa. Hankkeessa ehdotettu leveä panelointi on tämän aikakauden rakennukselle vieras julkisivupinta eikä noudata kaavamääräystä, jonka mukaan korjausrakentaminen tulee sopeuttaa alueen vanhaan rakentamistapaan. Myös esitetty kuviopelti on kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen rakennukseen sopimaton ratkaisu. Rakennuksen tyyliin soveltuisi esimerkiksi perinteinen konesaumattu peltikate. Pirkanmaan maakuntamuseo vastustaa julkisivujen vuoraamista leveällä paneloinnilla sekä vesikatteen uusimista kuviopellillä.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.