rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallinen arvo – Rakennusperinteinen

Yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus on peräisin todennäköisesti 1910-luvulta ja laajennettu 1920-luvulla. Rakennus on säilyttänyt erinomaisesti laajennuksen jälkeisen runkomuotonsa. Alkuperäisten puujugendin piirteiden joukkoon on sekoittunut piirteitä laajennusajalta sekä myöhemmistä muutoksista. Pihan pinnat ja kasvillisuus ovat pääosin perinteiset.

Historiallinen arvo – Sosiaalihistoria

Alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen tapa, useita pieniä asuntoja puutalossa, on säilynyt hyvin hahmotettavissa.

Ympäristöarvo – Maisemallisesti keskeinen sijainti

Hirvikadun varressa, vilkkaasti liikennöidyn Tahmelankadun risteyksen tuntumassa sijaitsevalla asuinrakennuksella on suurehko merkitys katumaisemissa.

Hirvikadun varressa sijaitseva suurehko tasamaatontti, jolla mahdollisesti 1910-luvulla rakennettu ja 1940-luvulla laajennettu yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus.

Tonttimaa on lohkottu Pispan tilan maista. Asuinrakennuksessa on asunut lihakauppias Väinö Ilmari Niemi perheineen (vaimo ja kaksi lasta) vuosina 1939-1955 . Myöhemmin talossa asui lyhyen aikaa muun muassa maalari Yrjö Sakari Lehtinen 1.6.-11.10.1960. Edellisen omistajan isovanhemmat Martta ja maalari Tauno Liukko ostivat kiinteistön 1960. Nykyisillä omistajilla kiinteistö on 2000-luvun puolivälin tienoilta.

Pihassa on ollut pienehkö pihasaunarakennus, joka on kuitenkin purettu jo 1950-luvun lopulla. Nykyisin pihassa on pieni huvimaja, puukatos ja leikkimökki, joita ei ole inventoitu erikseen niiden vähäisen kulttuurihistoriallisen merkityksen vuoksi.

Lähiympäristössä on sekalaista rakennuskantaa: muutamia 1900-luvun alun asuinrakennuksia, 1960-luvun pienkerrostalo ja samanikäinen liikerakennus (Pispalan kirjasto) sekä runsaasti 1980-luvun rivitaloja.

Suojaisa verkkoaidalla rajattu piha jää asuinrakennuksen taakse. Käynti pihaan, rakennuksen koillispuolelta on leveän rautaportin kautta. Portinpylväät ovat massiiviset ja persoonalliset, betonista ja luonnonkivistä rakennetut. Portti pylväineen on ollut paikallaan ainakin jo 1960-luvulla. Piha on tasainen nurmipintainen puutarhapiha, jossa kasvaa koivuja, omenapuita, vuorimäntyjä, marjapensaita ja kukkia. Pääoven edustalla on liuskekivilaatoitusta ja autopaikalla nelikulmaisia betonilaattoja. Pihan yleisilme, kasvillisuus ja pinnat ovat perinteiset.

Pihapiirin ja rakennusten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuinrakennuksen, pihan pintojen ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennuksen julkisivujen aukotuksen, kattomuodon, runkomuodon, rakennusajankohdalle ominaisten julkisivumateriaalien, muotojen ja tyylipiirteiden säilyminen.

Useiden asuntojen tai vaikutelman useista asunnoista säilyminen asuinrakennuksessa.

Asuinrakennuksen aseman säilyminen katumaisemissa.

Pispalan rakennusinventointi: PMM/ Kati Lahtinen/ 8.5.2003. 2003 inventoinnin kohdenumero 311.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Viistoilmakuvat, http://www.bing.com/maps (Bird’s eye view).