Pirkkalan seurakunta suunnittelee uudisrakennuksen rakentamista Pirkkalan Pappila-nimisen muinaisjäännösalueen välittömään läheisyyteen. Pirkanmaan maakuntamuseo edellytti lausunnossaan 15.5.2012 suunitellun rakennuspaikan ja sinne johtavan ajotien alueen arkeologista tutkimusta. Arkeologiset kenttäpalvelut toteutti pienimuotoisen arkeologisen tutkimuksen rakennussuunnitelma-alueella 13-15.6.2012 Pirkkalan seurakunnan tilauksesta. Tutkimuksissa muinaisjäännösalueen ja kallioisen rannan väliseltä alueelta havaittiin vain osittain vanhalla SM-alueella oleva noin 120 neliömetrin laajuisen koilis-lounas suuntainen kiveys, joka erottuu matalana kumpareena maan pinnalle. Lisäksi kahdesta kallion korkeimmalle kohdalle tehdystä koekuopasta löyettiin historiallisen ajan löytöjä. Toisesta kuopasta tavatiin myös kiveystä ja maatunutta puurakennetta. Heti tutkimuksen jälkeen tiedot tutkimustuloksista välitettiin tiedot sähköpostilla Tapani Urvannalle Pirkkalan seurakuntaan ja Ulla Lähdesmäelle Pirkanmaan maakuntamuseoon. Samalla ehdotettiin katselmusta maastossa uusien löydösten vuoksi. Arkeologisilla kenttäpalveluilla ei ole tietoa mahdollisista katselmusten toteuttamisesta paikalla. Tutkimustulosten perusteella SM-aluemerkintää tulisi kaavakartassa laajentaa pohjoiseen tämän tutkimusraportin yleiskartan mukaisesti.

Pirkkalan vanhan pappilan alue sijaitsee Pyhäjärven etelärannalla, nykyisen pappilarakennuksen luoteispuolella, noin 650 metriä luoteiseen Pirkkalan kirkosta. Alueen kasvillisuus on rehevää. Paikalla on useita vanhoja lehmuksia ja vaahteroita. Alueen länsireunassa on valtavien lehmusten muodostama kehä, ilmeisesti muinaisen lehtimajan kohdalla. Maaperä tutkimusalueella oli lännessä selvän vallimaisen rakenteen alapuolella savea ja rantakallion päällä tutkimusalueen pohjoisosassa savea, hiesua ja multaa. Itse muinaisjäännösalueelle ei koekuoppia tehty, joten sen maaperästä ei saatu lisähavaintoja. Vuoden 2009 koekuoppien perusteella alueella on pintakerroksena joko peltomultaa tai multavaa hiesua ja pohjalla ruskeaa savea.

1998 Tuija-Liisa Soininen, inventointi

2009 Hanna-Leena Salminen, inventointi

Tutkimus teoteutetiin mahdollisimman vähän kajoavana SM-aluerajauksen ulkopuolella. Koska kajoava tutkimus ei kohdistunut entuudestaan tunnetulle muinaisjäännöslaueelle, erillistä tutkimuslupaa ei haettu. Aluetta inventoitiin maastoa havainnoimalla ja havaitut ilmiöt kartoitettiin. Lisäksi rakennussuunnitelma-aluetta prospektoitiin metallinilmaisimellä. Prospektoinnin tulokset jäivät kuitenkin vaatimattomiksi alueella olevan resentn metalliroskan ja pullonkorkkien vuoksi.

Tämän koekaivauksen perusteella alueella sijaitseva vanhan pappilan historiallisen ajan asuinpaikka on aiemmin arvioitua laajempi, mikä tulee ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa.

Pirkkalan vanhan pappilan alue on mielenkiintoinen tutkimuskohde ja maisemallisesti sekä puustoltaan arvokas kokonaisuus. Tämän koekaivauksen perusteella alueella sijaitseva vanhan pappilan historiallisen ajan asuinpaikka on aiemmin arvioitua laajempi, mikä tulee ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Toisaalta nyt määritelty muinaisjäännösalueen laajennus sijaitsee pääosin rantakalliolla ja siinä olevat kulttuurikerrokset eivät ole kovin paksuja. Alueelta on havaittu noin 120 neliömetrin laajuinen vihreää tasolasia sisältänyt kiveys on myös mielenkiintoinen rakenne, sillä sen ajoitus ja käyttötarkoitus ovat tuntemattomia. Vallia ei purettu tämän tutkimuksen yhteydessä pintamaan poistoa lukuun ottamatta, joten se on siltä osin säilynyt ehjänä. Kaivaukselta saatiin talteen jonkin verran tyypillisiä historiallisen ajan asuinpaikkalöytöjä kuten tiiltä, lasia, punasavikeramiikkaa, luuta ja palanutta luuta sekä pari metalliesinettä (nappi ja naula). Löydöt on talletettu kansallismuseon kokoelmiin.