212309

+- 5 metriä.

Isojakokartta 1757.

Raskaasti rakennettua tehdasaluetta, jossa loppuvuodesta 2016 oli käynnissä purku ja pilaantuneiden maamassojen vaihto.

Härmälän kylässä oli v. 1540 kaksi tilaa, jotka yhdistettiin v. 1620 jälkeen (Saarenheimo 1974: 56). Myöhemmin Härmälä oli rustholli.

Vuoden 1758 isojakokartassa Härmälän rustholli on kuvattu paikkaan, jonka eteläpuolella sijaitsee nykyisin Härmälän entiseen lentokonetehtaaseen liittyvä tehdasrakennus osoitteessa Lentovarikonkatu 3. Rusthollin tonttimaan eteläisin osa jää tämän rakennuksen alle. Muuten tonttimaa sijaitsee alueella, jolla on nykyisin asfaltoitua ja tasoitettua pysäköintialuetta ja kaksi uudehkoa kerrostaloa. Kohde voidaan katsoa tuhoutuneeksi; läntisemmän kerrostalon länsipuolella sijaitsee pieni nurmikkorinne, mutta silläkin näkyy vuoden 1946 ilmakuvassa jonkin varasto- tai tehdasrakennuksen luoteisosa.

Vuoden 1847 digitoidussa pitäjänkartassa (Messukylä) rustholli sijaitsee samalla paikalla, minkä lisäksi rakennukseen tai asuinpaikkaan viittaava suorakaiteenmuotoinen merkintä on tehty on noin 40 metriä rusthollin tontista koilliseen, korkeahkon mäen lounaisrinteelle (mäen lakikorkeus yli 100 m mpy). Tällä paikalla sijaitsee yhä metsäinen kalliomäki, jonka luoteis- ja pohjoisosaa on louhittu. Mäen yli kulkee lounas - koillinen -suunnassa sorapäällysteinen polku, jonka kaakkoispuolella suorakaiteenmuotoinen merkintä on kartta-asemoinnin perusteella sijainnut. Mäen eteläpuolella sijaitsee Lentokonetehtaankadun varrella oleva kerrostaloalue.

Huomattakoon, että mäellä ei ole mitään merkintää samanaikaisessa Pirkkalan pitäjänkartassa, vaikka Härmälä kuului Pirkkalaan eikä Messukylään.

Mäellä tehtiin seuraavat havainnot:

- Mäen länsiosassa sijaitsee lohkareista koottu röykkiö, joka sammaloitumisestaan huolimatta tulkittiin louhinnan jäännökseksi. Härmälän teollisuusalue on luoteessa ulottunut mäkeen kiinni jo v. 1946 ilmakuvissa, joten louhinta on voinut tapahtua jo 1900-luvun keskivaiheilla.

- Mäen etelärinteellä on useita suunnilleen suorakaiteen tai neliön muotoisia kaivantoja (laajuudeltaan 1 - 2 x 2 -3 metriä), jotka tulkittiin hiekanottokuopiksi.

Koska karttamerkintä on suhteellisen myöhäinen sekä luotettavuudeltaan ja merkitykseltään epäselvä, eivätkä mäellä havaitut arkeologisoituneet ilmiöt vaikuttaneet 1900-lukua vanhemmilta, mäki ei liene arkeologisesti erityisen kiinnostava.

Maijala