Tampereen kaupunki pyytää Pirkanmaan maakuntamuseolta lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Lupahakemus liittyy Kaupinojan vedenpuhdistuslaitoksen saneerauksen loppuunsaattamiseen. Maakuntamuseo on antanut lausunnon (diar. 109/2013) saneeraushankkeen suunnitelmista vuonna 2013. Kaupinojan pumppuasema rakennettiin alun perin vuonna 1928, ja laitosta on laajennettu useita kertoja kun uusia teknisiä ratkaisuja on otettu käyttöön ja tuotantoa on tehostettu tai lisätty. Hanketta varten on vuonna 2012 laadittu Kaupinojan pintavesilaitoksen rakennushistoriaselvitys. Kaupinojan vedenpuhdistuslaitos kuuluu Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaisiin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin, ja puhdistuslaitoksen vanha osa on suojeltu asemakaavalla.

Lupahakemuksen kohteena oleva kalkkirouhesiilon ja sähkö-/IV-tilan tarvitsema rakennusosa sijoittuu puhdistuslaitoksen 1949 rakennetun laajennusosan kaakkoisnurkalle, joka on suojeltu asemakaavassa merkinnällä sr-39: "Maisemakokonaisuuden kannalta tärkeä ja rakennustaiteellisesti arvokas rakennus. Rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Rakennuksessa suoritettavilla korjaus- ja muutostöillä ei saa turmella rakennuksen maisemallista tai rakennustaiteellista arvoa." Laajennus on rakennuskokonaisuuteen suhteutettuna pienikokoinen ja yksikerroksinen, ja se on arkkitehtuuriltaan sopeutettu olemassa olevaan rakennukseen. Laajennusosan lisäksi hanke aiheuttaa ilmanvaihtojärjestelmästä johtuvia muutoksia puhdistuslaitoskokonaisuuden suojellun osan itäjulkisivuun sekä pohjoisjulkisivuun. Pohjoissivulla muutokset sijoittuvat rakennuksen saneerauksen myötä rakennettuun uudisosaan, joka ei ole suojelun piirissä. Itäjulkisivun muutos koskee yhden ilmanvaihtosäleikön lisäämistä julkisivuun. Muutoksia tuottaa edellämainittujen lisäksi myös kalkkipölynpoistoputken lisääminen olemassaolevan siilon kylkeen. Tämäkin muutos jää suojellun osan ulkopuolelle.

Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut hankkeen suunnitelmiin ja toteaa, että niissä on hyvällä tavalla huomioitu vedenpuhdistuslaitoksen kulttuurihistorialliset arvot. Maakuntamuseo katsoo, että hanke on rakennuksen suojelumääräyksen mukainen, eikä maakuntamuseolla ole siitä huomautettavaa myöskään arkeologisen kulttuuriperinnön osalta.

Tampereen kaupunki pyytää Pirkanmaan maakuntamuseolta lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Lupahakemus liittyy Kaupinojan vedenpuhdistuslaitoksen saneerauksen loppuunsaattamiseen. Maakuntamuseo on antanut lausunnon (diar. 109/2013) saneeraushankkeen suunnitelmista vuonna 2013. Kaupinojan pumppuasema rakennettiin alun perin vuonna 1928, ja laitosta on laajennettu useita kertoja kun uusia teknisiä ratkaisuja on otettu käyttöön ja tuotantoa on tehostettu tai lisätty. Hanketta varten on vuonna 2012 laadittu Kaupinojan pintavesilaitoksen rakennushistoriaselvitys. Kaupinojan vedenpuhdistuslaitos kuuluu Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaisiin rakennettuihin kulttuuriympäristöihin, ja puhdistuslaitoksen vanha osa on suojeltu asemakaavalla.

Lupahakemuksen kohteena oleva kalkkirouhesiilon ja sähkö-/IV-tilan tarvitsema rakennusosa sijoittuu puhdistuslaitoksen 1949 rakennetun laajennusosan kaakkoisnurkalle, joka on suojeltu asemakaavassa merkinnällä sr-39: "Maisemakokonaisuuden kannalta tärkeä ja rakennustaiteellisesti arvokas rakennus. Rakennusta ei saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Rakennuksessa suoritettavilla korjaus- ja muutostöillä ei saa turmella rakennuksen maisemallista tai rakennustaiteellista arvoa." Laajennus on rakennuskokonaisuuteen suhteutettuna pienikokoinen ja yksikerroksinen, ja se on arkkitehtuuriltaan sopeutettu olemassa olevaan rakennukseen. Laajennusosan lisäksi hanke aiheuttaa ilmanvaihtojärjestelmästä johtuvia muutoksia puhdistuslaitoskokonaisuuden suojellun osan itäjulkisivuun sekä pohjoisjulkisivuun. Pohjoissivulla muutokset sijoittuvat rakennuksen saneerauksen myötä rakennettuun uudisosaan, joka ei ole suojelun piirissä. Itäjulkisivun muutos koskee yhden ilmanvaihtosäleikön lisäämistä julkisivuun. Muutoksia tuottaa edellämainittujen lisäksi myös kalkkipölynpoistoputken lisääminen olemassaolevan siilon kylkeen. Tämäkin muutos jää suojellun osan ulkopuolelle.

Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut hankkeen suunnitelmiin ja toteaa, että niissä on hyvällä tavalla huomioitu vedenpuhdistuslaitoksen kulttuurihistorialliset arvot. Maakuntamuseo katsoo, että hanke on rakennuksen suojelumääräyksen mukainen, eikä maakuntamuseolla ole siitä huomautettavaa myöskään arkeologisen kulttuuriperinnön osalta.