Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa Nokian keskustassa, osoitteessa Korkeemäenkatu 18 sijaitsevan asuinrakennuksen purkamislupahakemuksesta. Rakennukselle on jo vuonna 2013 haettu purkulupaa ja pyydetty siihen liittyen Pirkanmaan maakuntamuseolta lausuntoa (diar. 106/2013). Purkulupa on tuolloin Pirkanmaan maakuntamuseon vastustuksesta huolimatta myönnetty, mutta rakennusta ei kuitenkaan ole purettu. Se on ollut koko ajan asuttuna ja purkulupa on vanhentunut. Nyt lupaa haetaan uudestaan, ja kuten aiemminkin, perusteena on rakennuksen huono kunto.
Rakennus sijaitsee Korkeemäenkadun ja Kyyninkadun kulmauksessa kaupunkikuvallisesti merkittävällä ja näkyvällä paikalla. Asuinrakennus on osa Nokian asemanseudun ja asuinalueiden maakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt inventointi 2016). Pirkanmaan 2040 maakuntakaavassa (hyväksytty 2017) aluetta koskee suunnittelumääräys: ”Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä tulee turvata ja edistää alueen kaupunkikuvan ja rakennusperinnön arvojen säilymistä ja edelleen kehittämistä. Uusi rakentaminen on sopeutettava alueen kulttuuriympäristön ominaispiirteisiin ja ajalliseen kerroksellisuuteen.”
Alueella on myös voimassa Nokian keskustan osayleiskaava 2030 (hyväksytty 2012), jossa Korkeemäenkatu 18 on merkitty osaksi kaupunkikuvallisesti arvokasta aluetta. Alueen kaavamääräys kuuluu: ”Alueen kehittämisessä, suunnittelussa ja rakentamisessa lähtökohtana on alueen arvopohjan säilyminen. Alueen käytössä tapahtuvan muutoksen on sovelluttava alueen historialliseen kehitykseen ja aluetta täydennettäessä uusi ja vanha rakennuskanta on huolellisesti sovitettava yhteen.” Yleiskaavan merkintä perustuu sitä varten laadittuun rakennetun kulttuuriympäristön inventointiin (selvitystyö Ahola 2010), jossa rakennus on määritelty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi ja sen säilymisedellytyksiä esitetty tutkittavaksi asemakaavan uudistamisen yhteydessä.
Voimassa oleva asemakaava on vuonna 1989 tontille laadittu asemakaavanmuutos, jossa sieltä on poistettu AK (asuinkerrostalo) merkintä ja parannettu nykyisten rakennusten säilymismahdollisuuksia merkitsemällä niille nykyistä vastaavat rakennusalat. Asemakaavan voidaan kuitenkin katsoa vähintäänkin kulttuurihistoriallisten arvojen huomioimisen osalta olevan nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain vastainen ja siten vanhentunut maankäytön ohjaamisen välineenä.
Kyseessä on aumakattoinen, mahdollisesti rankarakenteinen, omistajien kertoman mukaan vuonna 1938 rakennettu paritalo. Rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan rakennus on 10 vuotta vanhempi, mihin viittaa myös rakennuksen 1920-luvun puuklassismia edustava arkkitehtuuri. Rakennus sijaitsee Nokian keskustan tuntumassa, kerrostalovaltaisella alueella, jossa on rakennuskantaa 1900-luvun puolivälistä nykypäiviin. Korkeemäenkatu 18 on ainoa säilynyt aikansa ja rakennustyyppinsä edustaja tällä alueella. Se on yksi harvoista ennen toista maailmansotaa rakennetuista rakennuksista Nokian keskustassa.
Pirkanmaan maakuntamuseo on tehnyt kohteeseen maastotarkastukset 4.4.2013 ja 4.3.2020 sekä tutustunut rakennuksesta laadittuun kuntotarkastuksen (Antero Pentikäinen 19.2.2013). Asuntokaupan kuntotarkastukselle tyypillisesti se perustuu aistinvaraiseen arvioon, eikä sisällä rakenneavauksia tai muita tutkimuksia. Sama kuntotarkastus on ollut aineistona jo vuonna 2013 edellistä purkulupaa haettaessa, jolloin maakuntamuseo on todennut sen olevan riittämätön osoittamaan purkamisen perusteita. Ensimmäisen maastotarkastuksen ja edellä mainitun raportin perusteella todettiin lausunnossa diar. 106/2013 rakennuksen kunnosta seuraavaa:
"Rakennuksen saumapeltikate on todennäköisesti alkuperäinen. Vuorausta on uusittu paikoitellen. Sisätiloissa on tehty remontteja useaan otteeseen, mutta suurimmat ja talon teknisen kunnon kannalta merkittävimmät muutokset tapahtuivat 1960-luvulla asuintiloja laajennettaessa vintille sekä kellariin. Ilmeisen riittämättömän yläpohjan tuuletuksen, kattoikkunoiden sekä liian ohuen eristekerroksen vuoksi katolle kertyy jäätä ja sulamisvedet valuvat seinärakenteisiin. Myös kondenssivettä valuu yläpohjaan. Rakennuksen itäpäädyn asunnossa on havaittavissa kosteutta 1. kerroksen katossa ja lisäksi kosteusvaurioita on ollut ja niitä on korjattu myös 2. kerroksessa. Tarkkaa kuvaa kosteusvaurioiden laajuudesta ja kosteuden aiheuttamien vaurioiden laadusta ei ole, mutta asukkaiden kuvausten mukaan rakennuksessa on huoneilmaongelma ja homeen aiheuttamaa altistusta epäillään. Länsipäädyn asunto on paremmassa kunnossa eikä erityisiä vaurioita ole silmämääräisesti arvioiden nähtävissä. Kellaritiloihin on tehty sauna-, pesuhuone ja takkatiloja sekä teknisiä tiloja. Rakenteiden kunnosta ei ole tietoa. Alapohjan ryömintätilainen ja maapohjainen osa vaikuttaa kuivalle, vaikka salaojia ei ilmeisesti ole. Piha routii jonkin verran."
Maastotarkastuksessa 4.5.2020 kävi ilmi, ettei rakennusta ole kuluneina vuosina kunnostettu, vaan yläpohjan kosteusongelmat ovat saaneet jatkua ja laajentua. Maakuntamuseo on pääsyt tarkastelemaan vesikaton alusrakenteita vain kapealta sivuvintiltä, A asunnon osalta. Siellä oli nähtävissä aktiivista kattovuotoa räystään alueelle painottuen. Myös kattoikkunassa oli vuotojälkiä, samoin alakerran makuuhuoneessa pihan puoleisella ulkoseinällä. Asuntoon B ei ollut mahdollisuutta päästä.
Muilta näkyviltä osin rakennuksen ja sen ympäristön tilanne ei vaikuta oleellisesti muuttuneen vuoden 2013 jälkeen. Rakenneavauksia tai muita kuntotutkimuksia vaurioiden laajuuden määrittelemiseksi ei ole tehty hankkeen suunnittelijan toimesta (eikä niitä ole myöskään ollut mahdollista tehdä maakuntamuseon tekemän tarkastuksen yhteydessä).
Rakennuksen vauriot johtuvat osittain edellä mainitusta rakennusvirheestä, osin kunnossapidon laiminlyömisestä, mitä maakuntamuseo pitää erittäin moitittavana. Myös maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että rakennukset ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jatkuvasti täyttävat terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, eivätkä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä (166 §). Pirkanmaan maakuntamuseo kuitenkin katsoo, että tässä tapauksessa rakennusten laajojen vaurioiden korjaamista ei enää voida pitää omistajalle kohtuullisena vaatimuksena. Lisäksi vaurioiden korjaaminen edellyttäisi niin laajoja kunnostustoimia, että niiden myötä menetettäisiin myös suuri osa rakennusten kulttuurihistoriallisista arvoista. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo ei vastusta rakennuksen purkamista, vaikka pitääkin sitä erittäin valitettavana. Purkamisen yhteydessä tulee pyrkiä toimittamaan kierrätettäväksi kaikki uudiskäyttöön soveltuvat rakennuksen osat, kuten ikkunat, puiset väliovet, listat ja tulisijat. Lausunto pyydetään toimittamaan tiedoksi myös luvan hakijalle.
Lopuksi Pirkanmaan maakuntamuseo huomauttaa, että mikäli tontille on tarkoitus tulevaisuudessa rakentaa muuta kuin nykyisen voimassaolevan asemakaavan sallima kaksikerroksinen 200m2 asuinrakennus samalle paikalle kuin nykyinen asuinrakennus, on tontille laadittava asemakaavamuutos. Nykyisten rakennusten kohtaloa ei edellä mainitussa tapauksessa ole syytä ratkaista erillisellä purkamisluvalla vaan se tulisi tehdä asianmukaisesti asemakaavamuutoksen yhteydessä. Etenkin, kun rakennus yhä on asuttuna, eikä ilmeistä tarvetta rakennuksen välittömälle purkamiselle ole.
Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa Nokian keskustassa, osoitteessa Korkeemäenkatu 18 sijaitsevan asuinrakennuksen purkamislupahakemuksesta. Rakennukselle on jo vuonna 2013 haettu purkulupaa ja pyydetty siihen liittyen Pirkanmaan maakuntamuseolta lausuntoa (diar. 106/2013). Purkulupa on tuolloin Pirkanmaan maakuntamuseon vastustuksesta huolimatta myönnetty, mutta rakennusta ei kuitenkaan ole purettu. Se on ollut koko ajan asuttuna ja purkulupa on vanhentunut. Nyt lupaa haetaan uudestaan, ja kuten aiemminkin, perusteena on rakennuksen huono kunto.
Rakennus sijaitsee Korkeemäenkadun ja Kyyninkadun kulmauksessa kaupunkikuvallisesti merkittävällä ja näkyvällä paikalla. Asuinrakennus on osa Nokian asemanseudun ja asuinalueiden maakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt inventointi 2016). Pirkanmaan 2040 maakuntakaavassa (hyväksytty 2017) aluetta koskee suunnittelumääräys: ”Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä tulee turvata ja edistää alueen kaupunkikuvan ja rakennusperinnön arvojen säilymistä ja edelleen kehittämistä. Uusi rakentaminen on sopeutettava alueen kulttuuriympäristön ominaispiirteisiin ja ajalliseen kerroksellisuuteen.”
Alueella on myös voimassa Nokian keskustan osayleiskaava 2030 (hyväksytty 2012), jossa Korkeemäenkatu 18 on merkitty osaksi kaupunkikuvallisesti arvokasta aluetta. Alueen kaavamääräys kuuluu: ”Alueen kehittämisessä, suunnittelussa ja rakentamisessa lähtökohtana on alueen arvopohjan säilyminen. Alueen käytössä tapahtuvan muutoksen on sovelluttava alueen historialliseen kehitykseen ja aluetta täydennettäessä uusi ja vanha rakennuskanta on huolellisesti sovitettava yhteen.” Yleiskaavan merkintä perustuu sitä varten laadittuun rakennetun kulttuuriympäristön inventointiin (selvitystyö Ahola 2010), jossa rakennus on määritelty kulttuurihistoriallisesti arvokkaaksi ja sen säilymisedellytyksiä esitetty tutkittavaksi asemakaavan uudistamisen yhteydessä.
Voimassa oleva asemakaava on vuonna 1989 tontille laadittu asemakaavanmuutos, jossa sieltä on poistettu AK (asuinkerrostalo) merkintä ja parannettu nykyisten rakennusten säilymismahdollisuuksia merkitsemällä niille nykyistä vastaavat rakennusalat. Asemakaavan voidaan kuitenkin katsoa vähintäänkin kulttuurihistoriallisten arvojen huomioimisen osalta olevan nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain vastainen ja siten vanhentunut maankäytön ohjaamisen välineenä.
Kyseessä on aumakattoinen, mahdollisesti rankarakenteinen, omistajien kertoman mukaan vuonna 1938 rakennettu paritalo. Rakennus- ja huoneistorekisterin mukaan rakennus on 10 vuotta vanhempi, mihin viittaa myös rakennuksen 1920-luvun puuklassismia edustava arkkitehtuuri. Rakennus sijaitsee Nokian keskustan tuntumassa, kerrostalovaltaisella alueella, jossa on rakennuskantaa 1900-luvun puolivälistä nykypäiviin. Korkeemäenkatu 18 on ainoa säilynyt aikansa ja rakennustyyppinsä edustaja tällä alueella. Se on yksi harvoista ennen toista maailmansotaa rakennetuista rakennuksista Nokian keskustassa.
Pirkanmaan maakuntamuseo on tehnyt kohteeseen maastotarkastukset 4.4.2013 ja 4.3.2020 sekä tutustunut rakennuksesta laadittuun kuntotarkastuksen (Antero Pentikäinen 19.2.2013). Asuntokaupan kuntotarkastukselle tyypillisesti se perustuu aistinvaraiseen arvioon, eikä sisällä rakenneavauksia tai muita tutkimuksia. Sama kuntotarkastus on ollut aineistona jo vuonna 2013 edellistä purkulupaa haettaessa, jolloin maakuntamuseo on todennut sen olevan riittämätön osoittamaan purkamisen perusteita. Ensimmäisen maastotarkastuksen ja edellä mainitun raportin perusteella todettiin lausunnossa diar. 106/2013 rakennuksen kunnosta seuraavaa:
"Rakennuksen saumapeltikate on todennäköisesti alkuperäinen. Vuorausta on uusittu paikoitellen. Sisätiloissa on tehty remontteja useaan otteeseen, mutta suurimmat ja talon teknisen kunnon kannalta merkittävimmät muutokset tapahtuivat 1960-luvulla asuintiloja laajennettaessa vintille sekä kellariin. Ilmeisen riittämättömän yläpohjan tuuletuksen, kattoikkunoiden sekä liian ohuen eristekerroksen vuoksi katolle kertyy jäätä ja sulamisvedet valuvat seinärakenteisiin. Myös kondenssivettä valuu yläpohjaan. Rakennuksen itäpäädyn asunnossa on havaittavissa kosteutta 1. kerroksen katossa ja lisäksi kosteusvaurioita on ollut ja niitä on korjattu myös 2. kerroksessa. Tarkkaa kuvaa kosteusvaurioiden laajuudesta ja kosteuden aiheuttamien vaurioiden laadusta ei ole, mutta asukkaiden kuvausten mukaan rakennuksessa on huoneilmaongelma ja homeen aiheuttamaa altistusta epäillään. Länsipäädyn asunto on paremmassa kunnossa eikä erityisiä vaurioita ole silmämääräisesti arvioiden nähtävissä. Kellaritiloihin on tehty sauna-, pesuhuone ja takkatiloja sekä teknisiä tiloja. Rakenteiden kunnosta ei ole tietoa. Alapohjan ryömintätilainen ja maapohjainen osa vaikuttaa kuivalle, vaikka salaojia ei ilmeisesti ole. Piha routii jonkin verran."
Maastotarkastuksessa 4.5.2020 kävi ilmi, ettei rakennusta ole kuluneina vuosina kunnostettu, vaan yläpohjan kosteusongelmat ovat saaneet jatkua ja laajentua. Maakuntamuseo on pääsyt tarkastelemaan vesikaton alusrakenteita vain kapealta sivuvintiltä, A asunnon osalta. Siellä oli nähtävissä aktiivista kattovuotoa räystään alueelle painottuen. Myös kattoikkunassa oli vuotojälkiä, samoin alakerran makuuhuoneessa pihan puoleisella ulkoseinällä. Asuntoon B ei ollut mahdollisuutta päästä.
Muilta näkyviltä osin rakennuksen ja sen ympäristön tilanne ei vaikuta oleellisesti muuttuneen vuoden 2013 jälkeen. Rakenneavauksia tai muita kuntotutkimuksia vaurioiden laajuuden määrittelemiseksi ei ole tehty hankkeen suunnittelijan toimesta (eikä niitä ole myöskään ollut mahdollista tehdä maakuntamuseon tekemän tarkastuksen yhteydessä).
Rakennuksen vauriot johtuvat osittain edellä mainitusta rakennusvirheestä, osin kunnossapidon laiminlyömisestä, mitä maakuntamuseo pitää erittäin moitittavana. Myös maankäyttö- ja rakennuslaki edellyttää, että rakennukset ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jatkuvasti täyttävat terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, eivätkä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä (166 §). Pirkanmaan maakuntamuseo kuitenkin katsoo, että tässä tapauksessa rakennusten laajojen vaurioiden korjaamista ei enää voida pitää omistajalle kohtuullisena vaatimuksena. Lisäksi vaurioiden korjaaminen edellyttäisi niin laajoja kunnostustoimia, että niiden myötä menetettäisiin myös suuri osa rakennusten kulttuurihistoriallisista arvoista. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo ei vastusta rakennuksen purkamista, vaikka pitääkin sitä erittäin valitettavana. Purkamisen yhteydessä tulee pyrkiä toimittamaan kierrätettäväksi kaikki uudiskäyttöön soveltuvat rakennuksen osat, kuten ikkunat, puiset väliovet, listat ja tulisijat. Lausunto pyydetään toimittamaan tiedoksi myös luvan hakijalle.
Lopuksi Pirkanmaan maakuntamuseo huomauttaa, että mikäli tontille on tarkoitus tulevaisuudessa rakentaa muuta kuin nykyisen voimassaolevan asemakaavan sallima kaksikerroksinen 200m2 asuinrakennus samalle paikalle kuin nykyinen asuinrakennus, on tontille laadittava asemakaavamuutos. Nykyisten rakennusten kohtaloa ei edellä mainitussa tapauksessa ole syytä ratkaista erillisellä purkamisluvalla vaan se tulisi tehdä asianmukaisesti asemakaavamuutoksen yhteydessä. Etenkin, kun rakennus yhä on asuttuna, eikä ilmeistä tarvetta rakennuksen välittömälle purkamiselle ole.