Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Maakuntamuseo on tutustunut hankkeen aineistoon ja toteaa lausuntonaan seuraavaa.
Hankkeen tavoitteena on parantaa Tampereen ratapihan toimivuutta, matkustajien olosuhteita ja henkilöjunien huoltoa sekä luoda edellytykset myöhemmälle asemakeskuksen kehittämiselle. Hankkeessa rakennetaan ratapihalle uusi välilaituri ja huoltoraiteita, uusitaan alueen ratasiltoja sekä parannetaan radan geometriaa liikenteen kapasiteetin parantamiseksi. Hankkeessa uusitaan nykyisten laitureiden pintarakenteet, rakennetaan laiturikatokset ja uusitaan vanhoja katoksia, rakennetaan tarvittavat huoltoyhteydet sekä tehdään näiden vaatimat turvalaite-, sähkörata- ja valaistusmuutokset.
Suunnittelualue kuuluu keskeisiltä osiltaan valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY 2009) Tampereen rautatieasema ja veturitallit. Lisäksi asemarakennus sekä pohjoinen ja eteläinen veturitalli ja niitä yhdistävä konttorirakennus on suojeltu Rautatiesopimuksella (1998). Valtakunnallisesti arvokkaan kokonaisuuden arvot perustuvat asemarakennuksen maisemalliseen asemaan Hämeenkadun päätteenä ja kaupunkitilan jakajana, asemarakennuksen funktionalistiseen massoitteluun ja julkisivuihin sekä veturitallien merkitykseen maisemallisesti ja toiminnallisesti asemarakennukseen kytkeytyvinä elementteinä ratapihan toisella puolella. Asemarakennus ja veturitallit ovat ominaispiirteiltään hyvin säilyneet, ja ympäristö on kertova arkkitehtoninen, kaupunkihistoriallinen ja liikennehistoriallinen kokonaisuus merkittävällä paikalla maisemassa.
Alueella on vireillä Tampereen asemakeskuksen asemakaava nro 8840. Asemakeskus-hankkeeseen sisältyvän kaavasuunnittelun ja henkilöratapihaa suunnittelevan TAHERA-hankkeen lähtötiedoksi on laadittu rakennushistoriallinen selvitys Tampereen rautatieasema ja ratapiha, eteläinen veturitalli ja Viinikanojan silta (Vahanen rakennusfysiikka Oy, 2020). Selvityksen mukaan reunalaiturin ja sen katoksen arkkitehtuuri liittyy ensisijaisesti asemarakennukseen, mitä korostaa asemarakennuksen julkisivua vastaava katoksen pituus. Keskeisiä yksityiskohtia ovat katoksen veistoksellinen taitelaatta sekä katoksen erkaantuminen julkisivusta asemarakennuksen eteläsiiven kohdalla päivänvalon saamiseksi rakennukseen. Sekä reunalaiturin että välilaiturin katokset ovat muodoiltaan vahvoja muodostaen voimakkaan sivuprofiilinäkymän radansuuntaisesti lähestyttäessä. Ulkoalueen keskeisinä arvopiirteinä todetaan laiturialueen avoimuus ja näkymät asemarakennukselta veturitalleille sekä pitkät, avoimet näkymät etelään ja pohjoiseen. Henkilöratapihan muutoskestävyydestä todetaan, että laiturialueiden katokset tulee säilyttää laiturikohtaisina ja että näkymiä ei tule lyhentää rajusti. Sekä reunalaiturin että välilaiturin rakenteita, erityisesti pilaripalkkien välisiä betonilaattoja, on korvattu toissijaisilla materiaaleilla. Laiturikatosten muodot ovat kuitenkin säilyneet vahvoina, ja alkuperäiset muodot tulisi siten edelleen säilyttää. Henkilöratapihalle ominainen kontrasti katetun ja avoimen laituritilan välillä tulisi niin ikään säilyttää.
Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että hankkeen vaikutukset kulttuuriympäristöön ja maisemaan on selvitetty asianmukaisin selvityksin ja esitetty riittävällä laajuudella suunnitelmaselostuksessa.
Maakuntamuseon näkemyksen mukaan henkilöratapihan kehittäminen ratasuunnitelman mukaisesti ei lähtökohtaisesti ole merkittävässä ristiriidassa alueen kulttuurihistoriallisten arvojen kanssa. Asemarakennukseen liittyvän, olemassa olevan reunalaiturin katoksen korjauksessa on huomioitava katoksen rakennushistoriallisessa selvityksessä mainitut ominaispiirteet ja säilytettävä katoksen alkuperäinen erityislaatuinen muotokieli. Reunalaiturin katoksen pidentämisen voidaan katsoa vastaavan asema-alueen nykyistä ja tulevaa käyttöä, mutta ratkaisun maisemallista vaikutusta ja vaikutusta asemarakennuksen julkisivuun tulee vielä arvioida. Olemassa olevan välilaiturin katoksen uudistamisessa ja uusien välilaiturikatosten rakentamisessa on huomioitava laiturikatosten sovittaminen asemarakennuksen alkuperäiseen arkkitehtuuriin ja ratapihan avoimeen luonteeseen. Erikseen on huolehdittava näkymäyhteyden säilymisestä asemarakennuksen edustalta veturitalleille. Laitureiden pintarakenteista, valaistus- ja opastinasennuksista tai huoltoyhteyksistä maakuntamuseolla ei ole huomautettavaa.
Hankkeen aineistoon on liitetty suunnitelmakarttoja ja havainnekuvia, joiden perusteella reunalaiturin ja välilaiturien katosten arkkitehtoniset ratkaisut ovat alustavasti sovitettavissa aseman ja ratapihan kokonaisuuteen. Suunnitelmasta ei kuitenkaan käy ilmi, mitkä osat alkuperäisestä välilaiturikatoksesta on tarkoitus säilyttää ja millainen on eri-ikäisten osien liitoskohta. Maisemallisen vaikutuksen arvioimiseksi maakuntamuseo esittää, että laiturikatosten (sekä reunalaiturin että välilaiturien) suunnitelmasta tulee laatia havainnekuvat myös kauempaa kohteesta siten, että katosten suhdetta asemarakennukseen ja asemarakennuksen ja veturitallien välisen näkymäyhteyden toteutumista voidaan arvioida. Lisäksi havainnekuvin tulee esittää radansuuntaiset näkymät asemalaitureilta etelään ja pohjoiseen sekä vastaavasti kuvat suorassa lähestymiskulmassa etelästä ja pohjoisesta, joissa näkyvät kaikkien laiturikatosten päätyprofiilit. Lisäksi maakuntamuseo esittää, että reunalaiturin katoksen osalta tutkitaan myös vaihtoehtoa, jossa kunnostettu alkuperäinen reunalaiturin katos rajoittuu pituudeltaan asemarakennuksen julkisivun mittaan. Täydennetty suunnitelma-aineisto tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.
Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta hankkeesta. Maakuntamuseo on tutustunut hankkeen aineistoon ja toteaa lausuntonaan seuraavaa.
Hankkeen tavoitteena on parantaa Tampereen ratapihan toimivuutta, matkustajien olosuhteita ja henkilöjunien huoltoa sekä luoda edellytykset myöhemmälle asemakeskuksen kehittämiselle. Hankkeessa rakennetaan ratapihalle uusi välilaituri ja huoltoraiteita, uusitaan alueen ratasiltoja sekä parannetaan radan geometriaa liikenteen kapasiteetin parantamiseksi. Hankkeessa uusitaan nykyisten laitureiden pintarakenteet, rakennetaan laiturikatokset ja uusitaan vanhoja katoksia, rakennetaan tarvittavat huoltoyhteydet sekä tehdään näiden vaatimat turvalaite-, sähkörata- ja valaistusmuutokset.
Suunnittelualue kuuluu keskeisiltä osiltaan valtakunnallisesti arvokkaaseen rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY 2009) Tampereen rautatieasema ja veturitallit. Lisäksi asemarakennus sekä pohjoinen ja eteläinen veturitalli ja niitä yhdistävä konttorirakennus on suojeltu Rautatiesopimuksella (1998). Valtakunnallisesti arvokkaan kokonaisuuden arvot perustuvat asemarakennuksen maisemalliseen asemaan Hämeenkadun päätteenä ja kaupunkitilan jakajana, asemarakennuksen funktionalistiseen massoitteluun ja julkisivuihin sekä veturitallien merkitykseen maisemallisesti ja toiminnallisesti asemarakennukseen kytkeytyvinä elementteinä ratapihan toisella puolella. Asemarakennus ja veturitallit ovat ominaispiirteiltään hyvin säilyneet, ja ympäristö on kertova arkkitehtoninen, kaupunkihistoriallinen ja liikennehistoriallinen kokonaisuus merkittävällä paikalla maisemassa.
Alueella on vireillä Tampereen asemakeskuksen asemakaava nro 8840. Asemakeskus-hankkeeseen sisältyvän kaavasuunnittelun ja henkilöratapihaa suunnittelevan TAHERA-hankkeen lähtötiedoksi on laadittu rakennushistoriallinen selvitys Tampereen rautatieasema ja ratapiha, eteläinen veturitalli ja Viinikanojan silta (Vahanen rakennusfysiikka Oy, 2020). Selvityksen mukaan reunalaiturin ja sen katoksen arkkitehtuuri liittyy ensisijaisesti asemarakennukseen, mitä korostaa asemarakennuksen julkisivua vastaava katoksen pituus. Keskeisiä yksityiskohtia ovat katoksen veistoksellinen taitelaatta sekä katoksen erkaantuminen julkisivusta asemarakennuksen eteläsiiven kohdalla päivänvalon saamiseksi rakennukseen. Sekä reunalaiturin että välilaiturin katokset ovat muodoiltaan vahvoja muodostaen voimakkaan sivuprofiilinäkymän radansuuntaisesti lähestyttäessä. Ulkoalueen keskeisinä arvopiirteinä todetaan laiturialueen avoimuus ja näkymät asemarakennukselta veturitalleille sekä pitkät, avoimet näkymät etelään ja pohjoiseen. Henkilöratapihan muutoskestävyydestä todetaan, että laiturialueiden katokset tulee säilyttää laiturikohtaisina ja että näkymiä ei tule lyhentää rajusti. Sekä reunalaiturin että välilaiturin rakenteita, erityisesti pilaripalkkien välisiä betonilaattoja, on korvattu toissijaisilla materiaaleilla. Laiturikatosten muodot ovat kuitenkin säilyneet vahvoina, ja alkuperäiset muodot tulisi siten edelleen säilyttää. Henkilöratapihalle ominainen kontrasti katetun ja avoimen laituritilan välillä tulisi niin ikään säilyttää.
Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että hankkeen vaikutukset kulttuuriympäristöön ja maisemaan on selvitetty asianmukaisin selvityksin ja esitetty riittävällä laajuudella suunnitelmaselostuksessa.
Maakuntamuseon näkemyksen mukaan henkilöratapihan kehittäminen ratasuunnitelman mukaisesti ei lähtökohtaisesti ole merkittävässä ristiriidassa alueen kulttuurihistoriallisten arvojen kanssa. Asemarakennukseen liittyvän, olemassa olevan reunalaiturin katoksen korjauksessa on huomioitava katoksen rakennushistoriallisessa selvityksessä mainitut ominaispiirteet ja säilytettävä katoksen alkuperäinen erityislaatuinen muotokieli. Reunalaiturin katoksen pidentämisen voidaan katsoa vastaavan asema-alueen nykyistä ja tulevaa käyttöä, mutta ratkaisun maisemallista vaikutusta ja vaikutusta asemarakennuksen julkisivuun tulee vielä arvioida. Olemassa olevan välilaiturin katoksen uudistamisessa ja uusien välilaiturikatosten rakentamisessa on huomioitava laiturikatosten sovittaminen asemarakennuksen alkuperäiseen arkkitehtuuriin ja ratapihan avoimeen luonteeseen. Erikseen on huolehdittava näkymäyhteyden säilymisestä asemarakennuksen edustalta veturitalleille. Laitureiden pintarakenteista, valaistus- ja opastinasennuksista tai huoltoyhteyksistä maakuntamuseolla ei ole huomautettavaa.
Hankkeen aineistoon on liitetty suunnitelmakarttoja ja havainnekuvia, joiden perusteella reunalaiturin ja välilaiturien katosten arkkitehtoniset ratkaisut ovat alustavasti sovitettavissa aseman ja ratapihan kokonaisuuteen. Suunnitelmasta ei kuitenkaan käy ilmi, mitkä osat alkuperäisestä välilaiturikatoksesta on tarkoitus säilyttää ja millainen on eri-ikäisten osien liitoskohta. Maisemallisen vaikutuksen arvioimiseksi maakuntamuseo esittää, että laiturikatosten (sekä reunalaiturin että välilaiturien) suunnitelmasta tulee laatia havainnekuvat myös kauempaa kohteesta siten, että katosten suhdetta asemarakennukseen ja asemarakennuksen ja veturitallien välisen näkymäyhteyden toteutumista voidaan arvioida. Lisäksi havainnekuvin tulee esittää radansuuntaiset näkymät asemalaitureilta etelään ja pohjoiseen sekä vastaavasti kuvat suorassa lähestymiskulmassa etelästä ja pohjoisesta, joissa näkyvät kaikkien laiturikatosten päätyprofiilit. Lisäksi maakuntamuseo esittää, että reunalaiturin katoksen osalta tutkitaan myös vaihtoehtoa, jossa kunnostettu alkuperäinen reunalaiturin katos rajoittuu pituudeltaan asemarakennuksen julkisivun mittaan. Täydennetty suunnitelma-aineisto tulee toimittaa Pirkanmaan maakuntamuseoon lausuntoa varten.
Jaa
Facebookissa