Pirkanmaan maakuntamuseota on pyydetty kommentoimaan Pengonpohjan rukoushuoneen vesikaton korjaussuunnitelmia. Suunnitelmaista on keskusteltu arkkitehdin kanssa puhelimitse ja lisäksi maakuntamuseolle on 1.7.2020 toimitettu sähköpostitse yhteenveto kunnostuksen pääpiirteistä.
Rukoushuone sijaitsee Ylöjärven Kyrönlahdessa Pengonpohjan kylällä. Se rakennettiin talkoilla vuosina 1893-1898 helpottamaan pitkiä kirkkomatkoja kunnan pohjoisosista Ylöjärven kirkonkylälle. Rakennuspiirustukset laadittiin Yleisten rakennusten ylihallituksessa. Piirustukset on signeerannut ylijohtaja Sebastian Gripenberg. Rakennus on hirsirunkoinen, satulakattoinen, torniton, suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko. Rakennustyylissä, erityisesti koristeellisissä ikkunoiden kehyksissä, on viitteitä 1800-luvun lopun nikkarityylistä. Sisäänkäynti on länsipäädystä. Idässä, alttaripäädyssä on runkohuonetta kapeampi ja matalampi sakaristo. Istumapaikkoja on 250. Rukoushuoneen omistaa nykyisin Ylöjärven seurakunta ja se on käytössä ainoastaan kesäkaudella.
Rakennusta on korjattu ainakin vuosina 1928, 1938 ja 1962. Värityksen on suunnitellut arkkitehti Bertel Strömmer vuonna 1938 rukoushuoneen 40-vuotisjuhlan kunniaksi. Nykyinen sementtitiilikatto lienee sekin peräisin 1930-luvun lopulta. Suunnittelijan mukaan alla on alkuperäinen pärekatto. Kattotiilet ovat rapautuneet säiden vaikutuksesta. Vuotokohtia on useita ja aluskatteena toimiva pärekatto on päässyt kostumaan ja lahoamaan laajoilta osin. Myös räystäiden puuosissa on lahovaurioita.
Alueella on voimassa ainoastaan Pirkanmaan 2040 maakuntakaava (hyväksytty 2017), jossa alue on merkitty maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Arvoalue on nimeltään Pengonpohjan ja Länsi-Teiskon rukoushuoneet ympäristöineen. Arvoalue perustuu selvitykseen Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016. Rukoushuoneella on uskonnollisena rakennuksena kirkkohistoriallista arvoa, sosiaalihistoriallista arvoa yhteisön tapaamispaikkana sekä rakennusperinteistä ja arkkitehtonista arvoa hyvin alkuperäiset piirteensä ja rakennusmateriaalinsa säilyttäneenä rakennuksena. Lisäksi rakennuksella on suuri maisemallinen merkitys, sillä se sijaitsee pienellä mäellä, josta aukeaa näkymät eteläpuoliselle Länsi-Teiskontielle sekä avoimeen peltomaisemaan ja Näsijärven Pengonpohjan lahdelle.
Huonokuntoinen vesikate on tarkoitus uusia seuraavasti: katonharjan puuristit irrotetaan, tiilet kiinnitysrimoineen sekä pärekatto puretaan sääsuojan alla aluslautaan asti, alusrakenteet uusitaan puurakenteina, lisätään aluskate ja sen päälle asennetaan savitiilenpunainen betonitiilikatto. Ristit korjataan tarpeen mukaan puupaikkauksin tai uusitaan alkuperäisten mukaisesti puusepäntyönä ja kiinnitetään takaisin paikoilleen katonharjalle. Lopuksi lisätään peltisepäntyönä tehtävät sirot räystäslistan väriset räystäskourut sekä nurkkalistojen väriset syöksytorvet. Korjaustyö dokumentoidaan valokuvaamalla. Rakennuksen ilme, väritys, harjakorkeus ja räystäiden pituus säilyvät mahdollisimman lähellä nykyistä.
Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut korjaussuunnitelmiin ja tehnyt paikalle maastokäynnin, jossa rakennusta tarkasteltiin ulkopuolelta. Maakuntamuseo toteaa, että esitetyt suunnitelmat vaikuttavat pääsääntöisesti hyvin rakennukseen ja se arvoihin sopivilta. Kattotiileksi suositellaan kuitenkin valitsemaan ehdotetun modernin kattotiilen sijaan paremmin nykyistä tiiltä vastaava, matala ja kulmikasprofiilinen sementtitiili. Lisäksi kunnostuksen yhteydessä tulee kiinnittää huomiota räystäänalusten koristeellisten katonkannattajien ja ikkunakehysten ja erityisesti niiden yläreunan puuristien säilymiseen.
Rakennuksen pääkatossa ei aiemmin ole ollut sadevesijärjestelmää, mutta koska sen asentaminen vähentää julkisivujen ja perustuksen kosteusrasitusta ja edesauttaa rakennuksen säilymistä, sen asentamiseen ei ole estettä, etenkin kun se on suunniteltu toteutettavaksi huolellisesti rakennukseen sovittaen ja perinteisesti peltisepäntyönä. Syöksytorvien johtamat sade- ja sulamisvedet aiheuttavat rakennuksen nurkille aiempaa voimakkaamman pistemäisen kosteusrasituksen, joka saattaa aiheuttaa perustusten routimista ja epätasaista painumista. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo suosittaa, että vedet tulisi johtaa pois rakennuksen läheltä, joko pintakourujen tai sadevesikaivojen avulla, mistä ei ollut mainintaa maakuntamuseolle esitetyissä alustavissa suunnitelmissa.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.
Pirkanmaan maakuntamuseota on pyydetty kommentoimaan Pengonpohjan rukoushuoneen vesikaton korjaussuunnitelmia. Suunnitelmaista on keskusteltu arkkitehdin kanssa puhelimitse ja lisäksi maakuntamuseolle on 1.7.2020 toimitettu sähköpostitse yhteenveto kunnostuksen pääpiirteistä.
Rukoushuone sijaitsee Ylöjärven Kyrönlahdessa Pengonpohjan kylällä. Se rakennettiin talkoilla vuosina 1893-1898 helpottamaan pitkiä kirkkomatkoja kunnan pohjoisosista Ylöjärven kirkonkylälle. Rakennuspiirustukset laadittiin Yleisten rakennusten ylihallituksessa. Piirustukset on signeerannut ylijohtaja Sebastian Gripenberg. Rakennus on hirsirunkoinen, satulakattoinen, torniton, suorakaiteen muotoinen pitkäkirkko. Rakennustyylissä, erityisesti koristeellisissä ikkunoiden kehyksissä, on viitteitä 1800-luvun lopun nikkarityylistä. Sisäänkäynti on länsipäädystä. Idässä, alttaripäädyssä on runkohuonetta kapeampi ja matalampi sakaristo. Istumapaikkoja on 250. Rukoushuoneen omistaa nykyisin Ylöjärven seurakunta ja se on käytössä ainoastaan kesäkaudella.
Rakennusta on korjattu ainakin vuosina 1928, 1938 ja 1962. Värityksen on suunnitellut arkkitehti Bertel Strömmer vuonna 1938 rukoushuoneen 40-vuotisjuhlan kunniaksi. Nykyinen sementtitiilikatto lienee sekin peräisin 1930-luvun lopulta. Suunnittelijan mukaan alla on alkuperäinen pärekatto. Kattotiilet ovat rapautuneet säiden vaikutuksesta. Vuotokohtia on useita ja aluskatteena toimiva pärekatto on päässyt kostumaan ja lahoamaan laajoilta osin. Myös räystäiden puuosissa on lahovaurioita.
Alueella on voimassa ainoastaan Pirkanmaan 2040 maakuntakaava (hyväksytty 2017), jossa alue on merkitty maakunnallisesti arvokkaaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi. Arvoalue on nimeltään Pengonpohjan ja Länsi-Teiskon rukoushuoneet ympäristöineen. Arvoalue perustuu selvitykseen Pirkanmaan maakunnallisesti arvokkaat rakennetut kulttuuriympäristöt 2016. Rukoushuoneella on uskonnollisena rakennuksena kirkkohistoriallista arvoa, sosiaalihistoriallista arvoa yhteisön tapaamispaikkana sekä rakennusperinteistä ja arkkitehtonista arvoa hyvin alkuperäiset piirteensä ja rakennusmateriaalinsa säilyttäneenä rakennuksena. Lisäksi rakennuksella on suuri maisemallinen merkitys, sillä se sijaitsee pienellä mäellä, josta aukeaa näkymät eteläpuoliselle Länsi-Teiskontielle sekä avoimeen peltomaisemaan ja Näsijärven Pengonpohjan lahdelle.
Huonokuntoinen vesikate on tarkoitus uusia seuraavasti: katonharjan puuristit irrotetaan, tiilet kiinnitysrimoineen sekä pärekatto puretaan sääsuojan alla aluslautaan asti, alusrakenteet uusitaan puurakenteina, lisätään aluskate ja sen päälle asennetaan savitiilenpunainen betonitiilikatto. Ristit korjataan tarpeen mukaan puupaikkauksin tai uusitaan alkuperäisten mukaisesti puusepäntyönä ja kiinnitetään takaisin paikoilleen katonharjalle. Lopuksi lisätään peltisepäntyönä tehtävät sirot räystäslistan väriset räystäskourut sekä nurkkalistojen väriset syöksytorvet. Korjaustyö dokumentoidaan valokuvaamalla. Rakennuksen ilme, väritys, harjakorkeus ja räystäiden pituus säilyvät mahdollisimman lähellä nykyistä.
Pirkanmaan maakuntamuseo on tutustunut korjaussuunnitelmiin ja tehnyt paikalle maastokäynnin, jossa rakennusta tarkasteltiin ulkopuolelta. Maakuntamuseo toteaa, että esitetyt suunnitelmat vaikuttavat pääsääntöisesti hyvin rakennukseen ja se arvoihin sopivilta. Kattotiileksi suositellaan kuitenkin valitsemaan ehdotetun modernin kattotiilen sijaan paremmin nykyistä tiiltä vastaava, matala ja kulmikasprofiilinen sementtitiili. Lisäksi kunnostuksen yhteydessä tulee kiinnittää huomiota räystäänalusten koristeellisten katonkannattajien ja ikkunakehysten ja erityisesti niiden yläreunan puuristien säilymiseen.
Rakennuksen pääkatossa ei aiemmin ole ollut sadevesijärjestelmää, mutta koska sen asentaminen vähentää julkisivujen ja perustuksen kosteusrasitusta ja edesauttaa rakennuksen säilymistä, sen asentamiseen ei ole estettä, etenkin kun se on suunniteltu toteutettavaksi huolellisesti rakennukseen sovittaen ja perinteisesti peltisepäntyönä. Syöksytorvien johtamat sade- ja sulamisvedet aiheuttavat rakennuksen nurkille aiempaa voimakkaamman pistemäisen kosteusrasituksen, joka saattaa aiheuttaa perustusten routimista ja epätasaista painumista. Näin ollen Pirkanmaan maakuntamuseo suosittaa, että vedet tulisi johtaa pois rakennuksen läheltä, joko pintakourujen tai sadevesikaivojen avulla, mistä ei ollut mainintaa maakuntamuseolle esitetyissä alustavissa suunnitelmissa.
Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseolla ei ole hankkeesta huomautettavaa.
Jaa
Facebookissa