Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa Ikaalisten Kolkon kylällä, osoitteessa Vanhantalontie 32 sijaitsevan pihapiirin vanhan asuinrakennuksen purkamisesta vedoten sen huonoon kuntoon. Pihapiiri sijaitsee Kyrösjärveen pistävällä niemellä ja siihen kuuluu vanhan asuinrakennuksen lisäksi muutamia piharakennuksia ja uudehko omakotitalo.

Alueella on voimassa vuonna 2006 hyväksytyn Ikaalisten Kyrösjärven rantaosayleiskaavan osa 1 (Kolkko-Sikuri ja Leutola-Vähäröyhiö). Siinä vanhalle asuinrakennukselle on merkitty suojelumerkintä (sr), jota koskevan kaavamääräyksen mukaan rakennus on kulttuurihistoriallisesti arvokas, sen ominaispiirteet tulisi säilyttää eikä rakennusta saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Lisäksi pihapiiri on merkitty kuuluvaksi maisemallisesti arvokkaaseen alueeseen (ma), jonka ominaispiirteet tulee säilyttää. Säilytettävinä ominaispiirteinä mainitaan vanhat rakennukset, kumpuilevat pellot ja järvimaisemat. Merkinnät perustuvat Ikaalisten Kolkon ja Osaran alueiden rakennetun ympäristön ja maiseman perusselvitykseen (Rakennuskulttuurityö Kivikenkä, 2003). Hyvin alkuperäiset piirteensä säilyttänyt Vanhantalontie 32 pihapiirin vanha asuinrakennus kertoo 1900-luvun alun maaseudun asuinrakennusten rakennustavasta, materiaaleista ja rakentamisen tyylipiirteistä sekä 1900-luvun alkupuolen asumisen ja elämisen tavasta.

Edellä mainitun selvityksen ja Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarin kohteelle vuonna 2014 tekemän tarkastus- ja neuvontakäynnin perusteella, purkulupahakemuksen kohteena oleva, pitkään asumattomana ollut vanha asuinrakennus on hirsirunkoinen, huopakatteinen ja luonnonkiviperustainen. Se on rakennettu paikalle tuoduista vanhoista hirsistä todennäköisesti vuonna 1915. Rakennuksen julkisivujen levy-pystyrimavuoraus on peräisin mahdollisesti 1960–70-luvulta, jolloin on myös tehty pieni laajennusosa kuistin kylkeen sekä vaihdettu osa ikkunoista. Rakennuksen runko, runkomuoto, kattomuoto ja suuri osa alkuperäisistä rakennusosista ja materiaaleista on säilynyt. Neuvontakäyntimuistiossa rakennuksen ulkoasua luonnehditaan kuluneeksi ja huonokuntoiseksi, mutta sisätiloja kohtuukuntoiseksi. Perustusten todetaan liikkuneen, hulevesien ohjauksessa olevan puutteita, hirsirungossa paikallisia lahovaurioita ja vesikatossa vuotokohtia. Rakennuksen todetaan kuitenkin olevan yhä korjattavissa normaalein, joskin melko laajoin, vanhalle rakennukselle tyypillisin kunnostustoimin.

Purkulupahakemuksen liitteenä olevien valokuvien perusteella kunnostustoimiin ei ole ryhdytty, vaan rakennuksen kunnon on annettu edelleen heiketä. Rakennuksen vauriot vaikuttavat siten johtuvan pääosin pitkäaikaisesta kunnossapidon laiminlyömisestä, mitä maakuntamuseo pitää erittäin moitittavana, erityisesti kun on kyse kulttuurihistoriallisesta ja maisemallisesti merkittävästä ja kaavassa suojellusta rakennuksesta. Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL, 132/1999) edellyttää, että rakennukset ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jatkuvasti täyttävät terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, eivätkä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä (166 §).

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että inventoinnissa arvokkaaksi todetun ja rantaosayleiskaavassa suojellun rakennusten purkaminen merkitsisi MRL:n 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Hakemuksen yhteydessä ei ole toimitettu vanhojen rakennusten korjaamiseen ja kunnon arviointiin erikoistuneen ammattilaisen tekemää kuntoselvitystä, joka osoittaisi rakennuksen olevan kunnostuskelvoton tai estetty muuta yleiskaavan suojelumerkinnän edellyttämää välttämätöntä syytä rakennuksen purkamiselle. Edellä mainituista seikoista johtuen Pirkanmaan maakuntamuseo ei voi puoltaa purkuluvan myöntämistä. Kohteen arvot ja kaavamerkintä huomioiden vanha asuinrakennus tulisi kunnostaa perinteisin menetelmin.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että ko. rakennus ja sen koillispuolella oleva ulkorakennus lähiympäristöineen ovat osa Kolkon kylän historiallista kylätonttia. Kylästä on mainintoja asiakirjoissa vuodesta 1540 lähtien. Välittömästi rakennuksen luoteispuolella, tien toisella puolella, sijaitsee muinaismuistolain rauhoittama kiinteä muinaisjäännös - Kolkon kylänpaikan autioitunut osa (mj-rekisteritunnus 1000035296), jonka alueella on todettu useita asutushistoriallisia jäännöksiä/kivirakenteita. Asutushistoriaan liittyviä muinaisjäännöksiä saattaa löytyä myös tien kaakkoispuolelta, edelleen rakennetusta kylätontin osasta, jota purkulupahakemus koskee. Tämän vuoksi alueen maankäytössä on otettava huomioon, että esimerkiksi koneellisia kaivutöitä vaativat toimenpiteet voivat edellyttää arkeologin valvontaa ja niistä tulee neuvotella maakuntamuseon arkeologin kanssa hyvissä ajoin. Maakuntamuseo toteaa myös, että vanhalla rakennuskannalla osana kiinteän muinaisjäännöksen ympäristöä on merkitystä arkeologisen kohteen ymmärrettävyydelle ja arvolle, joiden heikentämistä tulisi välttää.

Pirkanmaan maakuntamuseolta on pyydetty lausuntoa Ikaalisten Kolkon kylällä, osoitteessa Vanhantalontie 32 sijaitsevan pihapiirin vanhan asuinrakennuksen purkamisesta vedoten sen huonoon kuntoon. Pihapiiri sijaitsee Kyrösjärveen pistävällä niemellä ja siihen kuuluu vanhan asuinrakennuksen lisäksi muutamia piharakennuksia ja uudehko omakotitalo.

Alueella on voimassa vuonna 2006 hyväksytyn Ikaalisten Kyrösjärven rantaosayleiskaavan osa 1 (Kolkko-Sikuri ja Leutola-Vähäröyhiö). Siinä vanhalle asuinrakennukselle on merkitty suojelumerkintä (sr), jota koskevan kaavamääräyksen mukaan rakennus on kulttuurihistoriallisesti arvokas, sen ominaispiirteet tulisi säilyttää eikä rakennusta saa purkaa ilman pakottavaa syytä. Lisäksi pihapiiri on merkitty kuuluvaksi maisemallisesti arvokkaaseen alueeseen (ma), jonka ominaispiirteet tulee säilyttää. Säilytettävinä ominaispiirteinä mainitaan vanhat rakennukset, kumpuilevat pellot ja järvimaisemat. Merkinnät perustuvat Ikaalisten Kolkon ja Osaran alueiden rakennetun ympäristön ja maiseman perusselvitykseen (Rakennuskulttuurityö Kivikenkä, 2003). Hyvin alkuperäiset piirteensä säilyttänyt Vanhantalontie 32 pihapiirin vanha asuinrakennus kertoo 1900-luvun alun maaseudun asuinrakennusten rakennustavasta, materiaaleista ja rakentamisen tyylipiirteistä sekä 1900-luvun alkupuolen asumisen ja elämisen tavasta.

Edellä mainitun selvityksen ja Pirkanmaan maakuntamuseon perinnerakennusmestarin kohteelle vuonna 2014 tekemän tarkastus- ja neuvontakäynnin perusteella, purkulupahakemuksen kohteena oleva, pitkään asumattomana ollut vanha asuinrakennus on hirsirunkoinen, huopakatteinen ja luonnonkiviperustainen. Se on rakennettu paikalle tuoduista vanhoista hirsistä todennäköisesti vuonna 1915. Rakennuksen julkisivujen levy-pystyrimavuoraus on peräisin mahdollisesti 1960–70-luvulta, jolloin on myös tehty pieni laajennusosa kuistin kylkeen sekä vaihdettu osa ikkunoista. Rakennuksen runko, runkomuoto, kattomuoto ja suuri osa alkuperäisistä rakennusosista ja materiaaleista on säilynyt. Neuvontakäyntimuistiossa rakennuksen ulkoasua luonnehditaan kuluneeksi ja huonokuntoiseksi, mutta sisätiloja kohtuukuntoiseksi. Perustusten todetaan liikkuneen, hulevesien ohjauksessa olevan puutteita, hirsirungossa paikallisia lahovaurioita ja vesikatossa vuotokohtia. Rakennuksen todetaan kuitenkin olevan yhä korjattavissa normaalein, joskin melko laajoin, vanhalle rakennukselle tyypillisin kunnostustoimin.

Purkulupahakemuksen liitteenä olevien valokuvien perusteella kunnostustoimiin ei ole ryhdytty, vaan rakennuksen kunnon on annettu edelleen heiketä. Rakennuksen vauriot vaikuttavat siten johtuvan pääosin pitkäaikaisesta kunnossapidon laiminlyömisestä, mitä maakuntamuseo pitää erittäin moitittavana, erityisesti kun on kyse kulttuurihistoriallisesta ja maisemallisesti merkittävästä ja kaavassa suojellusta rakennuksesta. Maankäyttö- ja rakennuslaki (MRL, 132/1999) edellyttää, että rakennukset ympäristöineen on pidettävä sellaisessa kunnossa, että ne jatkuvasti täyttävät terveellisyyden, turvallisuuden ja käyttökelpoisuuden vaatimukset, eivätkä aiheuta ympäristöhaittaa tai rumenna ympäristöä (166 §).

Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että inventoinnissa arvokkaaksi todetun ja rantaosayleiskaavassa suojellun rakennusten purkaminen merkitsisi MRL:n 139 §:n mukaisten rakennetun ympäristön perinne- ja kauneusarvojen hävittämistä. Hakemuksen yhteydessä ei ole toimitettu vanhojen rakennusten korjaamiseen ja kunnon arviointiin erikoistuneen ammattilaisen tekemää kuntoselvitystä, joka osoittaisi rakennuksen olevan kunnostuskelvoton tai estetty muuta yleiskaavan suojelumerkinnän edellyttämää välttämätöntä syytä rakennuksen purkamiselle. Edellä mainituista seikoista johtuen Pirkanmaan maakuntamuseo ei voi puoltaa purkuluvan myöntämistä. Kohteen arvot ja kaavamerkintä huomioiden vanha asuinrakennus tulisi kunnostaa perinteisin menetelmin.

Arkeologisen kulttuuriperinnön osalta maakuntamuseo toteaa, että ko. rakennus ja sen koillispuolella oleva ulkorakennus lähiympäristöineen ovat osa Kolkon kylän historiallista kylätonttia. Kylästä on mainintoja asiakirjoissa vuodesta 1540 lähtien. Välittömästi rakennuksen luoteispuolella, tien toisella puolella, sijaitsee muinaismuistolain rauhoittama kiinteä muinaisjäännös - Kolkon kylänpaikan autioitunut osa (mj-rekisteritunnus 1000035296), jonka alueella on todettu useita asutushistoriallisia jäännöksiä/kivirakenteita. Asutushistoriaan liittyviä muinaisjäännöksiä saattaa löytyä myös tien kaakkoispuolelta, edelleen rakennetusta kylätontin osasta, jota purkulupahakemus koskee. Tämän vuoksi alueen maankäytössä on otettava huomioon, että esimerkiksi koneellisia kaivutöitä vaativat toimenpiteet voivat edellyttää arkeologin valvontaa ja niistä tulee neuvotella maakuntamuseon arkeologin kanssa hyvissä ajoin. Maakuntamuseo toteaa myös, että vanhalla rakennuskannalla osana kiinteän muinaisjäännöksen ympäristöä on merkitystä arkeologisen kohteen ymmärrettävyydelle ja arvolle, joiden heikentämistä tulisi välttää.