Naulin kylästä mainitaan ensimmäinen asukas Niilis Naulila vuonna 1507. Vuonna 1539 Nauli oli yksinäistila, joka jaettiin 1561 kahtia. Toinen taloista oli nimeltään Kärppä ja toinen Sipilä (Suvanto 1954, 57).

Naulin alueen maita käsittelevässä asiakirjassa Maanmittaushallituksen arkistossa vuoden 1830 isojaon pöytäkirjassa (H1b:3/1-11) ei valitettavasti ole liitteenä karttaa. Naulin kyläalue on vuosien 1774–1835 toimituskartan (6030455. Kylmäkoski 2d:c) reunassa. Karttaan on myös merkitty useita torppia Naulin läheisyydestä.

Naulin piilopirtit:

Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran Perinteen ja nykykulttuurin arkiston (entinen Kansanrunousarkisto, SKS KRA) kokoelmissa löytyy maininta Naulin kylän mailla olleista pakopirteistä. Tieto on kerätty vuonna 1961 ja kertoja itse on käynyt paikan päällä, joten kohteet ovat oletettavasti edelleen olemassa.

”Kylmäkosken pitäjän Naulin kylässä on sellainen Pakomäki niminen metsäalue, jossa on isonvihan aikana ollut ihmisiä paossa. On suuria kivenraunioita, kun ne ihmiset on valkeeta polttaneet ja lämmitelleet siellä. Niitä kiviraunioita on ihan toistakymmentä. Kun se lääninmäki on semmonen, niin kuin joku saareke ollu siihen aikaan. Suuret suot ja rämeet ovat ympäröineet sen joka puolelta. Siinä on kauhee mettä ollu päällä siihen aikaan. Sitte siellä on semmosia maahan kaivettuja kuoppia, joissa ne on ne vanhukset ja lapset talvisaikaan kortteeranneet. Minä olen ne paikat itsekin nähnyt. Käyny oikein paikan päällä niitä katselemassa.” (Kylmäkoski. TK 119:60. 1961)

Naulin kylän alueella olleisiin suoalueisiin liittyen on myös maininta ”Sotavalakan” -alueen soista löytyneistä hevosen luista ja esinelöydöistä: "Täällä Kylmäkosken Naulinkylässä on toinenkin semmonen merkillinen paikka. Silloin isonvihan aikana on tullut Toijalasta päin miehiä ja hevosia, niitten on pitänyt mennä Urjalaan. Mutta ne ratsut painuivatkin sinne suohon. Sieltä on löydetty hevosen luita, sapeli ja keihäänkärki. Ja paikan nimikin on Sotavalakka. Se on peräisin niistä vajonneista ratsuista" (Kylmäkoski. TK 119:61.1961)

Myös Juho Hirsjärvi mainitsee alueelta uuden ajan aikaisia rakenteita: ”Pakomäessä, lähellä Toijalasta Turkuun menevää rautatietä, noin 5 km Huhdista Toijalaan päin, kerrottiin olevan paljon ’ison ryssän’ aikaisia pakopirtin kiukaita. Lääninmäessä, joka on samalla seudulla, kerrottiin olevan niinikään paljon raunioita” (Aaltonen 1949, 71).

Kartasta karkeasti Hirsjärven ohjeiden mukaisesti mittaamalla Pakomäki on ollut Lääninmäen länsipuolella. Kotuksen (Kotimaisten kielten keskus) digitaalisen nimiarkiston mukaan Pakomäki olisi Kylmäkosken aseman lähellä oleva Jaakkolanmäki, Lääninmäen pohjoispuolella.

Toisen Kotuksen tiedon mukaan Pakomäki on sijainnut Onnian kylästä noin 1,3 kilometriä etelään Ykäntien eteläpuolella Isoniityn lähettyvillä. Sijainti ei kuitenkaan vastaa sanallisia kuvauksia. Pakomäelle on ilmoitettu myös muita sijainteja Nimiarkistossa.

Maininnat viittaavat siihen, että Naulin alueen eteläpuolisilta entisiltä suoalueilta ja niiden keskellä olleilta saarekkeilta ja mäiltä on mahdollista löytää rakenteita ja irtolöytöjä. Muinaisjäännösrekisterissä ei ole alueelta merkitty kohteita tai löytöjä. Mainittakoon, että koko Suomen alueelta on Kulttuuriympäristön palveluikkunan (Kyppi) mukaan rekisteröity 25 piilopirttiä.

Arkeologi, FM Janne Rantanen ilmoitti 13.5.2021 Pirkanmaalla vieraillessaan, että hänen olisi mahdollista käydä samalla tutkimassa Jaakkolanmäen aluetta. Hänen mukaansa alue on hyvin louhikkoista ja täynnä luonnollisesti hajoilleita kiviä. Alueella ei tuolloin erottunut säännöllisiä kivimuodostelmia tai muuta rakenteisiin viittaavaa. Toisaalta alue on laaja ja viittaukset lähteissä epämääräisiä, joten rakenteiden löytyminen ei ole täysin poissuljettua.