Koskenkylän ympäristön osayleiskaavan tarkoituksena on erityisesti ohjata pientalorakentamista. Kaava laaditaan oikeusvaikutteisena siten, että sitä voidaan käyttää rakennusluvan perusteena MRL 44 § mukaisissa tapauksissa AT-alueilla. Kaavassa on tarkoitus määritellä rakennettavat ja rakentamattomat alueet sekä osoittaa ympäristön valtakunnalliset, maakunnalliset ja paikalliset arvokohteet.

Koskenkylän alueella on pitkä ja rikas historia. Kaava-alueella on eletty jo kivikaudella. Tunnetut rautakautiset kohteet juuri kaava-alueella ovat vähäisiä, mutta keskiajalla syntyneitä kylätontteja on runsaasti, ja maanviljely on jatkunut niiden ympäristössä katkeamatta 2000-luvulle asti. Koskenkylän alue kuuluu Vesilahden valtakunnallisesti merkittävään maisema-alueeseen, jonka arvoja ovat mm. maatalouden jatkumo, pitkä asutushistoria sekä perinteinen rakennuskanta. Valtakunnallisesti merkittävää maisema-aluetta koskevat valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet. Kaavan lähtökohdaksi on oikealla tavalla otettu alueen kulttuuriympäristöarvojen vaaliminen. Alueelta on laadittu arkeologinen, rakennetun ympäristön ja maiseman inventoinnit.

Kulttuurimaisema ja rakennettu ympäristö

Pirkanmaan maakuntamuseo toteaa, että kaavaluonnoksen merkinnöillä pyritään kiitettävästi turvaamaan laajojen peltoaukeiden ja niiden maisemien säilyminen. Kaavassa on annettu alueellisia suojelumerkintöjä valtakunnallisesti merkittävälle maisema-alueelle sekä rakennetun ympäristön selvityksessä todetuille arvoalueille. Kaavaselostukseen tulee vielä lisätä kunkin alueen arvot ja ominaispiirteet, ja arvoalueiden kaavamerkintöjen selityksissä tulee viitata näihin kaavaselostuksen kohtiin.

Lisäksi kaavassa on annettu sr-merkintöjä selvityksessä havaituille arvokkaille rakennetun ympäristön kohteille sekä edellä mainitun lisäksi myös /s-merkintöjä pihapiirinsä osalta erityisen arvokkaiksi katsotuille maatilojen pihapiireille. Pirkanmaan maakuntamuseo katsoo, että kohdekohtaiset sr-merkinnät soveltuvat hyvin taajemmalla kyläalueella sijaitseville kohteille. Sr-merkintöjen selitysten otsikot olisi kaavatason huomioiden kuitenkin suositeltavaa muuttaa esimerkiksi muotoon ”kulttuurihistoriallisesti merkittävä rakennus tai rakennusryhmä”. Sen sijaan yksittäisissä, alueen reunoilla sijaitsevissa pihapiireissä, esimerkiksi maatilojen talouskeskuksissa, suojelu voi liittyä yksilöidymmin kohteen pääkäyttötarkoitukseen, esimerkiksi muodossa AM/s. Tällaisille kohteille ei ole välttämätöntä käyttää lisäksi sr-merkintää.

Arkeologinen kulttuuriperintö

Maakuntamuseo toteaa, että kaava-aineistoon kuuluvassa arkeologisessa inventointiraportissa (Mikroliitti Oy, 2011) on puutteita, jotka vaikeuttavat selvityksen riittävyyden arviointia ja arkeologisen perinnön huomioonottamista kaavassa oikealla tavalla.

Raportista puuttuu selvitys kaava-alueen historiallisista teistä, vaikka johdannossa viitataan lukuun ”Vanhat tiet”. Raporttia on täydennettävä myös tältä osin.

Vännilän kylätontti on raportissa virheellisesti nimetty ”Mustiseksi” ja päinvastoin. Kohteen nimi on korjattava; lisäksi kohteen sijaintia ja vanhojen karttojen asemointia sen kohdalla on tarkistettava. Mikäli kylätontin sijainti muuttuu siten, että se siirtyy tarkastamattomalle alueelle, tulee myös inventoinnin kenttätyö täydentää.

Kaavaluonnokseen on merkitty lukuisia AT-aluevarauksia ja niiden sisälle uusia asuinrakennuspaikkoja, joita on selostuksen mukaan yhteensä 18 kpl. Kaavamerkintä oikeuttaisi luonnoksen mukaan suoraan rakennuslupaan. Arkeologisen inventoinnin riittävyyttä näiden alueiden osalta ei voida arvioida luotettavasti, koska raportista puuttuu kartta kentällä tarkastetuista alueista. Kartta tulee liittää täydennysraporttiin, jonka perusteella maakuntamuseo määrittää inventoinnin täydennystarpeen em. AT-varausten alueilla.

Kaavamerkintöihin liittyen maakuntamuseo toteaa lisäksi, että osa muinaisjäännöksistä on merkitty osa-aluevarauksina (pistekatkoviivalla ja rasteroinnilla), mutta merkinnän selitys puuttuu. On epäselvää, millä perusteella on valikoitu tällä tavalla merkityt kohteet, kun muut SM-kohteet on merkitty aluevarauksina tai kohdemerkinnällä (turkoosi). Osa em. rasterointimerkinnöistä erottuu heikosti, joten niissäkin on syytä käyttää turkoosia väriä. Pienialaiset kohteet tulee merkitä symbolimerkinnällä. Merkintätavan valinta on selitettävä kaavaselostuksessa.

SM-kohde- ja aluemerkintöihin tulee lisätä määräys: Kohteen/alueen kaivaminen, peittäminen, muuttaminen, vahingoittaminen ja muu siihen kajoaminen on kielletty. Aluetta koskevista suunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen lausunto. Kohdemerkinnän määräykseen tulee lisätä myös lause: Muinaisjäännöksen laajuus tulee selvittää Pirkanmaan maakuntamuseosta tai Museovirastosta.

Osa muinaisjäännöksiin ja niiden ympäristöön kohdistuvista aluevarausmerkinnöistä ei turvaa riittävästi arkeologisen perinnön säilymistä. Kiinteiden muinaisjäännösten ympäristö on otettava huomioon kaavasuunnittelussa osana arkeologista perintöä. Muinaismuistolain mukaan jokaiseen kiinteään muinaisjäännökseen kuuluu suoja-alue, joka on tarpeen muinaisjäännöksen säilymiseksi sekä sen laadun ja merkityksen kannalta välttämättömän tilan varaamiseksi sen ympärille (MML 4 §). Kiinteän muinaisjäännöksen kohdalle ja sen ympärille on siis kaavassa pyrittävä varaamaan riittävä rakentamaton alue. Muinaisjäännösten asema osana kulttuurimaisemaa tulee säilyttää ymmärrettävänä. Kohdekohtaisina kommentteina kaavaluonnokseen museo toteaa seuraavaa.

Kahnalan kylätontti ja Kahnala Lemola, 1. maailmansodan aikainen linnoitus. Kahden kiinteän muinaisjäännöksen väliin ja niiden ympärille on kaavaluonnokseen merkitty laaja AM tai AM/s –aluevaraus. Maatilojen talouskeskusalueiden laajentamista nykyisten pihapiirien ulkopuolelle esitetyllä tavalla ei voida hyväksyä. Linnoitusalueen maisemallisen aseman ja historiallisen ymmärrettävyyden säilymisen kannalta erityisesti tärkeitä ovat sen luoteis-, pohjois- ja koillispuoleiset, metsäiset mäkirinteet. Kylätontin osalta rakentamisen osoittaminen muinaisjäännöksen välittömään läheisyyteen edellyttää lisäksi kohteen tarkan laajuuden selvittämistä koekaivausten avulla. AM-varausten rajoja ko. alueilla tulee muuttaa siten, että muinaisjäännösten ympärille olisi varattu riittävä rakentamaton vyöhyke.

Mantere Rinnanmäki, sisällissodan aikainen puolustusvarustus ja hauta. Riittävän selkeä SM-merkintä puuttuu. Kaava-alueella oleva muinaisjäännöksen osa tulee merkitä SM-kohdemerkinnällä. Kaavaratkaisuissa on otettava huomioon myös muut alueella todetut historialliset rakenteet ja kohteen ympäristö. M-alueelle, muinaisjäännöksen läheisyyteen merkitty uusi rakennuspaikka on siirrettävä kauemmas muinaismuistoalueen rajasta.

Kupari Kurkela, historiallinen kylätontti. Kohteen merkintä ei erotu riittävästi. Pienialaisena muinaisjäännös on merkittävä turkoosilla kohdemerkinnällä.

Vännilän kylätontti (raportissa: ”Mustinen”): sijainti on tarkistettava raportin täydentämisen/korjaamisen jälkeen.

Muistiainen 1, kivikautinen asuinpaikka. Välittömästi muinaisjäännöksen luoteispuolelle on merkitty AT-aluevaraus. Kyseinen ratkaisu edellyttää kohteen tarkan laajuuden selvittämistä koekaivausten avulla kaavaprosessin yhteydessä. Muutoin AT-varauksen raja tulee siirtää kauemmas asuinpaikasta; riittävästä etäisyydestä on neuvoteltava maakuntamuseon kanssa.

Koskenkylä SW, 1. maailmansodan aikainen linnoitus, läntinen osa-alue. Välittömästi muinaisjäännösalueen pohjoispuolelle on merkitty AP-alue. Kyseistä ratkaisua ei voida puoltaa, vaan kohteen ympärille tulee varaa riittävä rakentamaton vyöhyke. Muinaisjäännöksen historiallisen ymmärrettävyyden kannalta erityisesti linnoituksen rintamanpuoleisen eli pohjois- ja luoteispuoleisen maaston säilyttäminen rakentamattomana on tärkeää.

Halmeenmäki Halmis, historiallinen kylätontti. Museoviraston nykyisen ohjeistuksen perusteella edelleen rakennettuna kyseistä kohdetta ei merkitä kaavaan SM-kohteena. Kyseessä on arkeologinen kulttuuriperintökohde, joka on merkittävä kaavaan esimerkiksi S-kohde- tai aluemerkinnällä (Suojelualue tai Alue, jolla on säilytettäviä ympäristöarvoja). Merkintään on liitettävä selitys ja määräys: Historiallisen kylätontin alue. Alueella saattaa sijaita muinaismuistolain rauhoittamia kiinteitä muinaisjäännöksiä. Aluetta ja sen lähiympäristöä koskevista maankäyttösuunnitelmista on pyydettävä museoviranomaisen lausunto.

Kaavakartan merkinnöistä puuttuu historiallinen tielinja Toijala-Tyrvää (ks. selvitys: Pirkanmaan historiallisesti merkittävät tiet. Pirkanmaan maakuntamuseo 2011. - http://www.tampere.fi/vapriikki/maakuntamuseo/julkaisut.html). Historiallisesti merkittävä tie tulee mainita myös kaavaselostuksessa.

Kaavaselostuksesta maakuntamuseo huomauttaa, että suojelutavoitteita (kohta 2.2) tulee täydentää arkeologisen kulttuuriperinnön osalta. Kaavan vaikutukset muinaisjäännöksiin ja muuhun arkeologiseen perintöön tulee arvioida. Selostuksen rakenteeseen ja terminologiaan liittyen museo muistuttaa, että kulttuuriympäristö muodostuu kulttuurimaisemasta ja arkeologisesta sekä rakennetusta perinnöstä.

Kulttuuriympäristöliitekartoista (liitteet 3 ja 3B) maakuntamuseo huomauttaa, että arkeologisista kohteista N-Q, joilla ei ole todettu olevan suojeluarvoa, ei tule käyttää termiä ”kiinteät muinaisjäännökset”. Näissä kartoissa on esitettävä myös historiallisesti merkittävät tielinjat.

Osayleiskaavan kaavaehdotus ja täydennetty selvitysaineisto tulee lähettää Pirkanmaan maakuntamuseolle lausuntoa varten.