Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään lausuntoa otsikossa mainitusta asi-asta. Frenckellin tehtaan alue on Tampereen vanhimpia teollisuusalueita. Alu-eella on toiminut vaskipaja, värjäämö, mylly ja paperitehdas 1780-luvun alku-vuosina. Frenckelliin hankittiin Suomen ensimmäinen paperikone 1840, ja 1860-luvulla Frenckellissä aloitettiin puuhiokkeen käyttö paperin raaka-aineena. Tehtaan toiminta alueella päättyi 1928 ja alue siirtyi Tampereen kau-pungille. Frenckell on keskeinen osa Tammerkosken kansallismaisemaa, joka kuuluu myös valtakunnallisesti merkittäviin rakennettuihin kulttuuriympäristöi-hin. Frenckellin tehdasalueen rakennusten julkisivut ovat säilyttäneet hyvin teh-taan aikaiset piirteensä.

Nykyinen lehtilukusali on rakennettu Frenckellin tehtaan pannuhuoneeksi kahdessa vaiheessa 1905–1907. Hanke oli osa Birger Federleyn suunnittele-maa tehtaan uudisrakennus- ja laajennushanketta. Pannuhuone liittyi rannasta katsottuna hioketehtaan taakse sijoittuneeseen varasto- ja voimalaitosrakennus-ten kokonaisuuteen ja liitettiin 1870 rakennettuun piippuun. Nykyään tästä ko-konaisuudesta ovat jäljellä vain pannuhuone ja piippu, myös niitä yhdistäneet rakenteet on purettu. Alun perin rannan suunnasta muun rakennuskannan taakse jääneestä pannuhuoneesta on tullut osa Tammerkosken kansallismai-semaa. Frenckellin vanhalle pannuhuoneelle on annettu seuraava suojelu-määräys (sr-34): ”Rakennustaiteellisesti ja kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä kaupunkikuvan säilymisen kannalta tärkeä rakennus. Rakennusta ei saa pur-kaa. Rakennuksessa suoritettavilla korjaus- ja muutostöillä ei saa turmella ra-kennuksen, rakenteiden, julkisivujen tai kiinteän sisustuksen rakennustaiteelli-sia ja rakennusteknisiä arvoja eikä muuttaa rakennuksen räystäskorkeutta eikä kattomuotoa. Rakennuksen sisätilojen tilanjakoa ei saa oleellisesti muuttaa.”

Kirjaston toiminta pannuhuoneessa on loppumassa, ja rakennukselle etsitään uutta käyttötarkoitusta. Pirkanmaan maakuntamuseolta pyydetään kannanot-toakellarin uloskäynnin pienimuotoisiin muutoksiin sekä mahdolliseen ikkuna-aukkojen avaamiseen rakennuksen kellarista kosken suuntaan.

Rakennuksen umpinainen kellarikerros sijoittuu rinteeseen. Pannuhuoneen julkisivuille on ominaista pääkerroksen korostunut asema. Kellarikerros on ollut toissijaista, tehdasalueen sisäpihalle suuntautunutta tilaa, joka muodostaa julki-suvullaan umpinaisen jalustan suurten kaari-ikkunoiden korostamalle pääker-rokselle. Pääkerros on ulkoasultaan tyypillinen voimalasali. Pirkanmaan maa-kuntamuseo toteaa, että kellarin uloskäynnin aluetta on jo muutettu tehtaan toi-minnan lopettamisen jälkeen. Näin ollen pienet, huolellisesti suunnitellut muu-tokset ovat tältä osin mahdollisia. Sen sijaan uusien valoaukkojen avaaminen kellariin vaatii tarkempaa arviointia. Pirkanmaan maakuntamuseo esittää, että asiaa tutkittaisiin esimerkiksi muutamia vaihtoehtoja vertailemalla. Ensiarvoisen tärkeää on säilyttää kellarikerroksen alisteinen suhde pääkerrokseen ja pääosin umpinainen luonne. Mahdollista aukotusta suunniteltaessa on myös pyrittävä rakennuksessa selkeästi uutta ajallista kerrostumaa edustavaan, eleettömään ja ajattomaan toteutustapaan. Kellarin julkisivun keskeisin alue on koskenpuolei-nen, alun perinkin rakennuksen ulkoseinänä toiminut pohjoisen puoleinen osuus.

Mahdolliset tarkemmat suunnitelmat kellarin aukotuksesta pyydetään toimitta-maan kommentoitaviksi Pirkanmaan maakuntamuseoon.