Messukylän koulun alue on osa Messukylän kirkkojen ja lähiympäristön maakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä. Koulun alue kuuluu maakunnallisen arvoalueen rakennuskulttuurin ydinkohteisiin. Maakunnallista arvoaluetta koskee seuraava maakuntakaavan suunnittelumääräys: ”Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä tulee turvata ja edistää alueen kaupunkikuvan ja rakennusperinnön arvojen säilymistä ja edelleen kehittämistä. Uusi rakentaminen on sopeutettava alueen kulttuuriympäristön ominaispiirteisiin ja ajalliseen kerroksellisuuteen.”  Tampereen kantakaupungin yleiskaavassa 2040 arvoalue on merkitty maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti huomioitavaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, jonka kaavamääräys on seuraava: ”Aikakautensa edustava alue, alueen osa tai kohde, jossa rakennuskanta ja / tai korttelirakenne ympäristöineen on säilynyt. Aluetta ja kohdetta koskevissa toimenpiteissä, tarkemmassa suunnittelussa tai kaavojen ajanmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon rakennetun ympäristön kokonaisuus, ominaispiirteet ja identiteetti.” Koulun alueen asemakaava on vahvistettu vuonna 1965, eikä se ole ajan tasalla alueen kulttuuriympäristöarvojen osalta.

 

Messukylän koulusta on tehty rakennetun ympäristön selvitys (Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen), jonka mukaan koulun alueella on erityistä kaupunkikuvallista arvoa. Lisäksi rakennuksilla on rakennushistoriallista arvoa, ne ovat säilyttäneet alkuperäiset ulkoiset piirteensä melko hyvin ja niiden laajennukset ovat kokonaisuuteen sopivia ja myös itsessään arvokas osa rakennusten historiaa. Erityisen arvokkaita ovat puurakennusten yksityiskohdat: alkuperäiset ikkunat ja ovet, panelointi, listoitus ja koristeaiheet. Nämä yksityiskohdat tulee selvityksen mukaan säilyttää tulevaisuudessakin autenttisena todisteena aikakautensa rakentamistavasta. Vanhin puurakennus on säilynyt erinomaisesti myös sisätiloiltaan. Erityisesti isojen luokkatilojen kokonaisuus on edustava pariuunien ja huonekorkeuden ansiosta. Näissä tiloissa samoin kuin oppilaseteisessä on säilynyt myös vanhoja pintamateriaaleja. Erityisesti tämä kokonaisuus on selvityksen mukaan vaalimisen arvoinen. Vanhimmassa puurakennuksessa on säilynyt myös paljon alkuperäisiä peiliovia ja listoituksia, jotka tulisi säilyttää. Nuorempi puurakennus on kokenut enemmän sisätilamuutoksia. Vuoden 1906 luokka ja eteinen ovat kuitenkin säilyneet muodoltaan ja osin pintamateriaaleiltaan. Luokassa on säilynyt myös uuni. Nämä ominaispiirteet samoin kuin eri puolilla rakennusta säilyneet peiliovet ja listoitukset tulisi pyrkiä säilyttämään tulevissa korjaustöissä. Kivikoulu on säilynyt ulkoisesti lähes täysin alkuperäisessä asussaan ja se on edustava esimerkki aikansa koulurakentamisesta. Rakennuksen alkuperäisyyteen liittyvää arvoa nostavat erityisesti sen alkuperäiset ikkunat, ovet ja julkisivun koristeet. Näiden piirteiden vaaliminen on tärkeää. Sisätilojen osalta erityistä arvoa on Kivikoulun porrashuoneilla, jotka ovat säilyttäneet alkuperäiset rakennusosansa ja pintamateriaalinsa. Lisäksi rakennuksessa on säilynyt paljon alkuperäisiä peiliovia, jotka tulisi säilyttää edelleen. Myös uudella lisärakennuksella on kulttuurihistoriallista arvoa osana koulun kokonaisuutta ja Tampereen postmodernia koulurakentamista.

 

Kaikista kolmesta koulusta on tehty kuntotutkimukset sekä asbesti- ja haitta-ainekartoitukset. Kuntotutkimusten perusteella esiin nousee kaksi selkeää ongelma-aluetta; ilmanvaihto ja ryömintätilojen tai kellarin kosteusvauriot.

Kivikoulun kellarissa maanvastaiset seinät ja lattia läpäisevät rakentamisaikakauden rakenneratkaisuille tyypillisesti kosteutta, mikä yhdessä liittyvien puurakenteiden kanssa aiheuttaa useimmiten ongelmia. Radikaalin rakenteiden uusimisen sijaan on mahdollista harkita kevyempää vaihtoehtoa; betoniin liittyvät puurakenteet poistetaan, varmistetaan maanvastaisten betonirakenteiden pinnoitteiden diffuusioavoimuus ja ilmatiiveys, järjestetään riittävä ja muihin tiloihin nähden hieman alipaineinen ilmanvaihto, seurataan sisäilman laatua ja tarvittaessa sopeutetaan kellaritilojen käyttö olosuhteisiin soveltuvaksi.

Sekä kivikoulun kellarin että puukoulujen alapohjien kannalta on avainasemassa hulevesien hallinta rakennusten ympärillä; maanpinnan muotoilu, salaojitukset ja kattovesien johtaminen. Puukoulujen tuulettuvat alapohjat vaativat lisäksi toimiakseen ryömintätilojen  riittävän  tuulettumisen sekä kaiken orgaanisen materiaalin poistamisen maan pinnalta. Luonnollista tuulettumista voi tehostaa viemällä ryömintätilasta poistoilmaputket katolle asti rossipohjien korjaamisen yhteydessä, näin saadaan alustat pysymään alipaineisina alapohjan yli useimmissa sääolosuhteissa. Yhdessä huonetilojen tasapainoisen, riittävän ilmanvaihdon sekä alapohjan toimivan ilmansulun kanssa nämä toimet estävät tehokkaasti haitallisia korvausilmavirtauksia rakenteiden läpi.

Puukoulujen ulkoverhouksen ilmansulkuna toimivan tervapaperin on todettu sisältävän haitallisia määriä PAH-yhdisteitä. Sen ei ole havaittu aiheuttavan sisäilmaongelmia liian alipaineisesta ilmanvaihdosta huolimatta. Etenkin vanhemman puukoulun (1) todennäköisesti alkuperäinen ulkoverhous on rakennuksen historian hienosti säilynyt ja arvokas osa, jonka säilyttämiseen tulisi vakavasti pyrkiä. Kun ilmanvaihto on oikein säädetty ja seinärakenteen ilmantiiviyttä parannettu mahdollisuuksien mukaan sisäpintojen osalta, ei ole syytä olettaa epäpuhtauksien kulkeutuvan jatkossakaan sisätiloihin.

Kokonaisuutena arvioiden Messukylän koulurakennukset ovat hyvin säilyneitä sekä historiallisten arvojensa puolesta että rakennusteknisesti. Niiden korjaustyöt on mahdollista toteuttaa rakennusten ominaisuudet huomioiden, säilyttävän korjaamisen periaatteita noudattaen ja kulttuurihistoriallisia arvoja menettämättä.

 

 Messukylän koulun alue on osa Messukylän kirkkojen ja lähiympäristön maakunnallisesti arvokasta rakennettua kulttuuriympäristöä. Koulun alue kuuluu maakunnallisen arvoalueen rakennuskulttuurin ydinkohteisiin. Maakunnallista arvoaluetta koskee seuraava maakuntakaavan suunnittelumääräys: ”Alueen yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa, rakentamisessa ja käytössä tulee turvata ja edistää alueen kaupunkikuvan ja rakennusperinnön arvojen säilymistä ja edelleen kehittämistä. Uusi rakentaminen on sopeutettava alueen kulttuuriympäristön ominaispiirteisiin ja ajalliseen kerroksellisuuteen.”  Tampereen kantakaupungin yleiskaavassa 2040 arvoalue on merkitty maisemallisesti ja kaupunkikuvallisesti huomioitavaksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi, jonka kaavamääräys on seuraava: ”Aikakautensa edustava alue, alueen osa tai kohde, jossa rakennuskanta ja / tai korttelirakenne ympäristöineen on säilynyt. Aluetta ja kohdetta koskevissa toimenpiteissä, tarkemmassa suunnittelussa tai kaavojen ajanmukaisuutta arvioitaessa on otettava huomioon rakennetun ympäristön kokonaisuus, ominaispiirteet ja identiteetti.” Koulun alueen asemakaava on vahvistettu vuonna 1965, eikä se ole ajan tasalla alueen kulttuuriympäristöarvojen osalta. Messukylän koulusta on tehty rakennetun ympäristön selvitys (Arkkitehtitoimisto Lasse Kosunen), jonka mukaan koulun alueella on erityistä kaupunkikuvallista arvoa. Lisäksi rakennuksilla on rakennushistoriallista arvoa, ne ovat säilyttäneet alkuperäiset ulkoiset piirteensä melko hyvin ja niiden laajennukset ovat kokonaisuuteen sopivia ja myös itsessään arvokas osa rakennusten historiaa. Erityisen arvokkaita ovat puurakennusten yksityiskohdat: alkuperäiset ikkunat ja ovet, panelointi, listoitus ja koristeaiheet. Nämä yksityiskohdat tulee selvityksen mukaan säilyttää tulevaisuudessakin autenttisena todisteena aikakautensa rakentamistavasta. Vanhin puurakennus on säilynyt erinomaisesti myös sisätiloiltaan. Erityisesti isojen luokkatilojen kokonaisuus on edustava pariuunien ja huonekorkeuden ansiosta. Näissä tiloissa samoin kuin oppilaseteisessä on säilynyt myös vanhoja pintamateriaaleja. Erityisesti tämä kokonaisuus on selvityksen mukaan vaalimisen arvoinen. Vanhimmassa puurakennuksessa on säilynyt myös paljon alkuperäisiä peiliovia ja listoituksia, jotka tulisi säilyttää. Nuorempi puurakennus on kokenut enemmän sisätilamuutoksia. Vuoden 1906 luokka ja eteinen ovat kuitenkin säilyneet muodoltaan ja osin pintamateriaaleiltaan. Luokassa on säilynyt myös uuni. Nämä ominaispiirteet samoin kuin eri puolilla rakennusta säilyneet peiliovet ja listoitukset tulisi pyrkiä säilyttämään tulevissa korjaustöissä. Kivikoulu on säilynyt ulkoisesti lähes täysin alkuperäisessä asussaan ja se on edustava esimerkki aikansa koulurakentamisesta. Rakennuksen alkuperäisyyteen liittyvää arvoa nostavat erityisesti sen alkuperäiset ikkunat, ovet ja julkisivun koristeet. Näiden piirteiden vaaliminen on tärkeää. Sisätilojen osalta erityistä arvoa on Kivikoulun porrashuoneilla, jotka ovat säilyttäneet alkuperäiset rakennusosansa ja pintamateriaalinsa. Lisäksi rakennuksessa on säilynyt paljon alkuperäisiä peiliovia, jotka tulisi säilyttää edelleen. Myös uudella lisärakennuksella on kulttuurihistoriallista arvoa osana koulun kokonaisuutta ja Tampereen postmodernia koulurakentamista. Kaikista kolmesta koulusta on tehty kuntotutkimukset sekä asbesti- ja haitta-ainekartoitukset. Kuntotutkimusten perusteella esiin nousee kaksi selkeää ongelma-aluetta; ilmanvaihto ja ryömintätilojen tai kellarin kosteusvauriot.Kivikoulun kellarissa maanvastaiset seinät ja lattia läpäisevät rakentamisaikakauden rakenneratkaisuille tyypillisesti kosteutta, mikä yhdessä liittyvien puurakenteiden kanssa aiheuttaa useimmiten ongelmia. Radikaalin rakenteiden uusimisen sijaan on mahdollista harkita kevyempää vaihtoehtoa; betoniin liittyvät puurakenteet poistetaan, varmistetaan maanvastaisten betonirakenteiden pinnoitteiden diffuusioavoimuus ja ilmatiiveys, järjestetään riittävä ja muihin tiloihin nähden hieman alipaineinen ilmanvaihto, seurataan sisäilman laatua ja tarvittaessa sopeutetaan kellaritilojen käyttö olosuhteisiin soveltuvaksi.Sekä kivikoulun kellarin että puukoulujen alapohjien kannalta on avainasemassa hulevesien hallinta rakennusten ympärillä; maanpinnan muotoilu, salaojitukset ja kattovesien johtaminen. Puukoulujen tuulettuvat alapohjat vaativat lisäksi toimiakseen ryömintätilojen  riittävän  tuulettumisen sekä kaiken orgaanisen materiaalin poistamisen maan pinnalta. Luonnollista tuulettumista voi tehostaa viemällä ryömintätilasta poistoilmaputket katolle asti rossipohjien korjaamisen yhteydessä, näin saadaan alustat pysymään alipaineisina alapohjan yli useimmissa sääolosuhteissa. Yhdessä huonetilojen tasapainoisen, riittävän ilmanvaihdon sekä alapohjan toimivan ilmansulun kanssa nämä toimet estävät tehokkaasti haitallisia korvausilmavirtauksia rakenteiden läpi.Puukoulujen ulkoverhouksen ilmansulkuna toimivan tervapaperin on todettu sisältävän haitallisia määriä PAH-yhdisteitä. Sen ei ole havaittu aiheuttavan sisäilmaongelmia liian alipaineisesta ilmanvaihdosta huolimatta. Etenkin vanhemman puukoulun (1) todennäköisesti alkuperäinen ulkoverhous on rakennuksen historian hienosti säilynyt ja arvokas osa, jonka säilyttämiseen tulisi vakavasti pyrkiä. Kun ilmanvaihto on oikein säädetty ja seinärakenteen ilmantiiviyttä parannettu mahdollisuuksien mukaan sisäpintojen osalta, ei ole syytä olettaa epäpuhtauksien kulkeutuvan jatkossakaan sisätiloihin.Kokonaisuutena arvioiden Messukylän koulurakennukset ovat hyvin säilyneitä sekä historiallisten arvojensa puolesta että rakennusteknisesti. Niiden korjaustyöt on mahdollista toteuttaa rakennusten ominaisuudet huomioiden, säilyttävän korjaamisen periaatteita noudattaen ja kulttuurihistoriallisia arvoja menettämättä.