Pyynikintorin toriaukea on Pyynikinrinteen kaupunginosan keskusaukio ja avausmaisema. Lars Sonckin asemakaavan (1908) mukainen rakentaminen pääsi käyntiin vasta 1920-luvun lopulla, jolloin toria ympäröimään kohosi joukko klassistisen uljaita kivitaloja. Korkeat ja suorat

rakennusmassat luovat epäsymmetrisen muotoiselle toriaukealle juhlallisen kehyksen.

Torialue keskellä kaupunkirakennetta tekee näkyväksi sen, mitä rakennusajan yhteiskunta on

pitänyt tärkeänä nostaa eturiviin, eli mitä yhteisen aukiotilan ympärille on haluttu rakentaa.

Pyynikintorilla korostuvat moderni asuminen kaupunkikerrostaloissa sekä julkiset rakennukset

tuoreen itsenäisen valtion voimavarana. Lyseo torin etelälaidassa on merkittävä symbolinen pari toriaukealle ja maiseman tärkeä kiintopiste. Alun perin kruunun viljamakasiiniksi suunniteltu taidemuseo ja torille suunnitteilla ollut lääninhallitus kertovat myös julkisten tilojen ja torin vahvasta yhteydestä.

Kaupallisena tilana Pyynikintori on kokenut torikaupan historian vaiheet vilkkaasta, eri

myyntiartikkelien säännellystä ulkokaupasta satunnaisen huvi- ja sesonkikaupan kautta torikaupan lähes täydelliseen hiljenemiseen. Tampereen vihreän keskustan visiossa (Tampereen kaupunki2014) Pyynikintori on Heinätorin kanssa nimetty keskustan merkittäväksi toriksi/aukioksi. Nämä toritilat kuuluvat kehitettävien torien ja aukioiden joukkoon.

Pyynikintori on historiallisesti ja edelleen liikenteen solmukohta paikallisliikenteen vaihtopaikkana, bussien päätepysäkkinä ja yksityisautojen pysäköintitilana. Autoliikennettä palvellut torin luoteiskulman huoltoasema purettiin vasta 2000-luvun alussa. Pirkankadulta Pyynikintorille kääntyvä risteys on vilkas, urbaani kohta maisemassa. 2010-luvulla on vahvistettu toria sivuavien jalankulku- ja pyöräilyreittien asemaa. Uusi elementti torinkaupunkitilassa on mahdollinen tuleva raitiotie.