rakennusperinteinen

sosiaalihistoria

maisemallisesti keskeinen sijainti

Rakennushistoriallinen arvo – Rakennusperinteinen

Yksittäispientalotyyppinen asuinrakennus on rakennettu 1920-luvun lopulla ja laajennettu 1980-luvulla. Rakennus on säilyttänyt peruskorjauksesta ja suurehkosta laajennuksesta huolimatta kohtalaisesti alkuperäisen runkomuotonsa, sekä joitain alkuperäisiä tai niitä vastaavia rakennusosia ja -materiaaleja, kuten päätyihin taittuvat räystäät, julkisivujen laudoitus- ja listoitustapa ja T-malliset ikkunat (uusittu). Pihan pinnat ja kasvillisuus ovat perinteiset.

Historiallinen arvo – Sosiaalihistoria

Alueella 1900-luvun alkupuolella tyypillinen asumisen ja elämisen tapa, pieniä asuntoja puutalossa, aputiloja piharakennuksessa, on säilynyt hahmotettavissa.

Ympäristöarvo – Maisemallisesti keskeinen sijainti

Pättäränkadun varressa sijaitsevalla tontilla ja asuinrakennuksella on suurehko merkitys katumaisemassa.

Arvoalue

Pihapiiri sijaitsee Pättäränkadun ympäristön kulttuurihistoriallisella arvoalueella (2012/A0002).

Pättäränkadun varressa sijaitseva aavistuksen loivasti etelään viettävä tontti, jolla 1920-luvulla rakennettu ja 1980-90-luvuilla laajennettu yksittäispientalotyyppinen asuirakennus ja 1980-luvun puurunkoinen piharakennus.

Ilmakuvien ja 1930 asemakartan perusteella tontin asuinrakennus on rakennettu 1920-luvulla. Tonttirajat ovat säilyneet muuttumattomana 1930-luvulta. Asuinrakennukseen on tehty laaja peruskorjaus ja laajennus kolmessa vaiheessa 1980-90-luvuilla. Pihalla, tontin kaakkoiskulman tuntumassa on ollut pieni suorakaiteen muotoinen piharakennus, joka on myöhemmin purettu. Nykyinen piharakennus on 1980-luvulta. Se on hyvin pihapiiriin sopiva, rankorunkoinen, vaakalaudoitettu, satulakattoinen ja saumapeltikatettu. Rakennusta ei ole inventoitu sen vähäisn kulttuurihistoriallisen arvon vuoksi.

Ympäröivillä tonteilla on alueen perinteistä 1920-luvun rakentamista edustavia yksittäispientaloja ja pikkutaloja sekä yksi 1980-luvun kookas rivitalo.

Käynti pihaan on Pättäränkadulta asuinrakennuksen eteläpuolelta. Kulkuväylä on sorapintainen ja takapihan patio liuskekivillä laatoitettu. Muutoin piha on nurmella. Tontti on aidattu punaiseksi maalatulla rima-aidalla. Piha on hyvin vehreä ja siellä kasvaa runsaasti erilaisia istutuksia, perennoja, pihlajaa, sireeniä, marjapensaita ja vanhoja omenapuita. Tontin yleisilme, jäsentely ja kasvillisuus ovat perinteiset.

Pihapiirin ja rakennusten arvojen säilymisen kannalta tärkeää on:

Asuinrakennuksen, pihan pintojen ja kasvillisuuden muodostaman 1900-luvun alkupuolelle ominaisen eheän puutarhamaisen pihapiirin säilyminen.

Asuinrakennuksen eteläpäädyn alkuperäisen osan julkisivujen aukotuksen, kattomuodon, runkomuodon, rakennusajankohdalle ominaisten julkisivumateriaalien ja muotojen säilyminen.

Pihan ja asuinrakennuksen aseman säilyminen katumaisemassa.

- Ilmakuva-aineisto, Tampere 1946, 1956, 1966. Tampereen kaupunki ja maanmittauslaitos.

- Pohjois-Pirkkala, Pispala, tonttikartta 1930, P.A. Ahomaa (Ahonius); Tampereen kaupunki, Kaupunkimittaus, arkisto.

- Rakennus- ja muutosluvat, Tampereen kaupunki, Rakennusvalvonnan arkisto.

- Viistoilmakuvat, http://www.bing.com/maps (Bird’s eye view).