Pyynikki on kuulunut Tampereen kaupunkiin heti sen perustamisesta lähtien. Harjua ja sen lähistöä käytettiin yhteislaitumena metsästykseen ja polttopuiden hankkimiseen. Pyhäjärven rantamilla, suunnilleen nykyisen Trikookujan päässä on sijainnut jo ennen kaupungin perustamista Tammerkosken kartanon augmenttitilana toiminut Pyynikin torppa. Sen pellot ulottuivat idässä aina Joselininniemelle saakka eli nykyisen Pyynikin kesäteatterin paikkeille.

Harjun maisemalliset arvot havaittiin jo varhain ja alueelle asetettiin hakkuukielto 1830-luvulla. Muutama vuosikymmen myöhemmin harjun puustoon hakattiin "näkölinjoja" maisemien ihailua varten. Pyynikin torpan pellot annettiin aluksi kaupunkilaisille kasvimaaksi, mutta 1800-luvun puolimaissa ne muuttuivat hiljalleen ulkoilu- ja huvila-alueeksi. Myös teollisuus tuli alueelle suhteellisen varhain. Akseli Selim Laurén oli hankkinut Jalkasaaren omistukseensa ja perusti sinne piipputehtaan 1856 ja seuraavana vuonna tulitikkutehtaan. Akselin kuoltua tehtaan johtoon tuli hänen veljensä Knut Oskar Laurén. Tehtaan omistus siirtyi myöhemmin Tampereen tulitikkutehdas Oy:lle ja sen toiminta jatkui 1908 saakka. Tehdasrakennukset purettiin 1910.

Tampereen kaupungin notaari H.J. Bergman perusti harjun etelärinteelle haulitehtaan ja tehdasrakennusten lisäksi pystytti rinteeseen maan ensimmäisen puisen haulitornin. Muutamien omistajavaihdosten jälkeen tehdas päätyi 1895 tehtailija Rudolf Winterin ja kauppias Karl Frans Hjortin perustaman osakeyhtiön haltuun. Tehtaan toiminta siirrettiin Pispalaan, jonne rakennettiin uusi teräsrakenteinen haulitorni 1908. Vanha haulitorni purettiin, mutta tehtaan rakennuksia säilyi alueella 1950-luvulle saakka.

Kesäravintolatoiminta alkoi Pyynikillä 1860-luvulla. Ravintoloitsija Carl Fredrik Hamberg perusti kesäravintolansa 1863 kauppias Carl Josef Hildenin huvilaan, jossa se toimi 1863 - 1865. Johan Ludvig Rosendahl oli muuttanut Tampereelle 1861 hoitamaan ravintola Seurahuonetta. Kaksi vuotta myöhemmin 1863 hän perusti kesäravintolan Pyynikille kauppias Robert Magnus Lindholmin huvilaan. Vuonna 1864 perustettu Emanuel Joselinin ravintola toimi ensin K.O. Laurénin rakennuttamassa huvilassa vuoteen 1866. Seuraavaksi vuodeksi kesäravintola siirtyi omaan rakennukseensa suunnilleen nykyisen Pyynikin kesäteatterin paikalle ja toimi siinä vuoteen 1897 saakka, jolloin rakennus paloi. Joselininniemen nimi juontuu tästä kesäravintolasta ja sen pitäjistä.

Kesäksi 1867 Rosendahl muutti ravintolansa hieman kauemmaksi Joselininniemestä ja uudesta Joselinin kesäravintolasta. Lindholmin rakennukset ja maiden vuokraoikeuden puolestaan osti tehtailija Gustaf Oskar Sumelius. Hän rakennutti perheelleen huvilan aivan niemen kärkeen. Vuokraoikeus päättyi 1907, jonka jäkeen huvila-alue purettiin 1910-luvun kuluessa. Pyhäjärven ranta-alueiden muutkin huvilat purettiin vähitellen vuoden 1930 yleissuunnitelman mukaan. Suunnitelmassa Pyynikki oli tarkoitus jättää luonnonmaisema-alueeksi. Alkujaan aloite Pyynikistä puistoalueena oli tehty jo 1900. Asemakaavaan varaus saatiin 1908, kun tehtaiden nopein laajentumisvaihe oli ohitse.

Vuonna 1888 Rosendahlin leski Henrika rakennutti uuden ravintolarakennuksen läheiselle näköalapaikalle. Tällä paikalla ravintola toimi yhtäjaksoisesti 1969 saakka. Rosendahlin vieressä sijaitsivat kaupungin puutarhat 1929 - 1970. Lisäksi 1960-luvulla ravintolan läheisyyteen valmistui suosittu tanssilava Pyynikin lava. Ravintolarakennus purettiin 1970 ja 1977 sen ja puutarhojen paikalle valmistui nykyinen Hotelli Rosendahl.

Vuonna 1931 Jalkasaaren ja Joselininniemen välinen ranta-alue raivattiin Pyynikin kansanpuiston hiekkarannaksi. Näin sai alkunsa Pyynikin uimaranta. Jalkasaaren auringonottokalliolla sijaitsi puinen vesikelkkamäki 1930-luvulta 1950-luvulle saakka. Mäkeä laskettiin kuuden hengen kelkalla, joka voitiin vinssata takaisin kelkkamäen päälle. Vuonna 1970 uimaranta suljettii uimakelvottomana ja avattiin uudestaan vasta seitsemän vuoden päästä.

Pyynikin alueella aivan VI kaupunginosan eli Kaakinmaan rajalla on toiminut toinenkin uimaranta tai oikeammin uimalaitos. Tämä Palomäen uimalaitos valmistui kesäksi 1908 ja siinä oli aluksi erilliset uima-altaat ja hyppykerrokset miehille sekä naisille. Myöhemmin altaat yhdistettiin yhdeksi isoksi altaaksi. Vuodesta 1925 uimalaitosta hoitivat vuorotellen Tampereen uimaseurat. Pyynikin uimahallin valmistuttua 1957 uimalaitoksen käyttö väheni ja toiminta jatkui vuoteen 1962 saakka. Vuonna 1963 uimalaitoksen huonokuntoiset rakennukset purettiin. Tampereen Ilves piti talvisin omaa kiekkorataansa Palomäen uimalaitoksessa. Uimalaitoksen ja Joselininniemen välissä puolestaan sijaitsi talvisin Tampereen Pyrinnön luistinrata.

Pyynikinharjun merkitys kaupunkilaisten vapaa-ajalle näkyy myös 1932 - 1971 järjestetyissä Pyynikin ajoissa. Sotavuosina 1940-luvulla ei tosin ajettu. Pyynikin ajot kokosivat moottoripyöräkilpailuun ajajia ympäri maailmaa, sillä kisat kuuluivat maailmanmestaruus -sarjaan 1960-luvun alkupuolelle saakka.

KOSKESTA VOIMAA -verkkojulkaisu

http://www15.uta.fi/koskivoimaa/kaupunki/1918-40/VIId.htm (vierailtu 13.12.2013)

Pyynikin luontopolku

http://www.tampere.fi/tiedostot/4QHlmXI5z/pyynikki.pdf (vierailtu 13.12.2013)

Tampereen keskustan rantojen käytön historia 1700-luvulta lähtien, Tampereen kaupunki.

http://www.tampere.fi/material/attachments/t/6FPQmeF03/rantojenkaytonhistoria.pdf (vierailtu 12.12.2013)